Käyttäjän Savolainen Metsämies kirjoittamat vastaukset
-
Kivettömillä mailla kääntämätästystä pystyy tekemään ojakauhallakin. Kivisillä alueilla sillä ei saa kunnon jälkeä. Siellä tarvitaan vartavasten kääntämätästykseen tehty kauha. Se on normaalia ojakauhaa pienempi ja kapeampi. Siinä on reilusti pidempi huulilevy, joka mahdollistaa maan kaivelun kivien välistä ja alta. Sellaisella pystyy tarvittaessa tekemään navero-ojan tai perkaamaan vanhan kuivatusojan. Varsinaiseen ojitukseen se ei ole niin hyvä kuin oikea ojakauha, mutta saa sillä kuitenkin lyhyet ojat kaivettua muokkauksen yhteydessä.
Kemeran suhteen ehdot ovat selvät: Jos pääpuulaji on työn tekemisen jälkeen kuusi ja sen pituus on 8 m, niin runkoluku täytyy olla haarukassa 1200 – 2400 kpl/ha. Jos pääpuulajiksi tulee 10 -12 m pitkä rauduskoivu, niin runkoluvun täytyy olla työn jälkeen 700 -1600 kpl/ha, jotta sille voi saada kemeratukea. Nuo runkoluvut löytyvät Metsäkeskuksen maastotarkastusohjeen liitteestä. Lisäksi kuvion pinta-alan täytyy olla vähintään 0,5 ha ja koko hankkeen täytyy olla vähintään 2 ha. Poistuman (= kaadettujen runkojen määrä) on varmasti riittävä jos tiheys on nyt 20 000 – 30 000. Lisäksi kasvatettavien puiden keskiläpimittä täytyy olla alle 16 cm, sekin ehto täyttyy varmasti tuollaisessa kohteessa.
Eli jos haluat kemeratuen, niin joudut tekemään sen kerralla noiden ehtojen mukaisesti, eli pudottamaan runkoluvun riittävän alas.
Jos unohdetaan kemeraehdot ja mietitään vain pelkkää metsänhoitoa niin jos kuusikko on täystiheää ja hyväkuntoista niin poistaisin kaiken koivun sen päältä, varsinkin jos koivu on pääosin hieskoivua. Jos taas kuusikko on jo kärsinyt kovasti varjostuksesta ja on laadustaan heikompaa ja koivu on hyvää rauduskoivua niin kasvattaisin rauduskoivun ehdoilla eli pudottaisin sen runkoluvun n 1200 – 1600 kpl/ha.
Välttäisin kaksijaksoisen metsän kasvattamista, koska ne tuottavat hiukan enemmän puuta, mutta koneellisessa puunkorjuussa tulee vastaavasti usein ongrelmia. Puukaupassa ne eivät ole useinkaan haluttuja leimikoita ja uskon ongelman vain pahenevan tulevaisuudessa.
Pinta-ala ei ole tärkeää, yleensä ajatellaan että pystykaupan minimikoko on vähintään 100 m3. Se kertyy tyypillisestä alle puolen ha avohakkuusta tai parin hehtaarin ensiharvennuksesta.
Metsävakuutusta ottaessa kannattaa lukea ja ymmärtää sopimusehdot. Muutama vuosi sitten meilläpäin oli isompi myrsky joka kaatoi kasvatusmetsiäkin ja jouduin tekemään niihin vahinkoarvoita. Kaikilla muilla yhtiöillä maksettiin odotusarvolisää, mutta Ifin vakuutuksista eivät ainakaan silloin maksaneet sitä, koska se ei ollut vakuutusehdoissa.
Mielenkiintoisia tilanteita kun toinen naapuri sai odotusarvolisän ja toinen ei – saattoipa jokunen vakuutuskin mennä vaihtoon sen jälkeen.
Itse pidän metsävakuutusta helppona ja suhteellisen edullisenakin tapana ulkoistaa mahdollisen ison vahingon riskiä vakuutusyhtiölle. Sillä on leveämmät hartiat kantaa yksittäiset tappiot kuin minulla.
Jos olisin tarpeeksi varakas, että isokaan vahinko ei veisi yöunia niin en maksaisi minkäänlaisia vakuutuksia.
Toki vakuutusten sisältöä kannattaa silloin tällöin päivittää. Nyt on tarkoitus jättää eläintuhojen osuus pois ja siirtyä pelkkään palo- ja murskyvakuutukseen. Tämä siksi koska pieniä taimikoita on tällä hetkellä vähän.
Perustelehan Puuki miten lannoitus heikentää puun laatua jos lannoitetaan ohjeiden mukaan eli kasvatusmetsiä eikä taimikoita.
Minusta se vain parantaa tärkeintä laatutekijää eli runkojen järeyttä. Tärkeintä koska siitä ostajat ovat valmiita maksamaan.
Oksaisuuteen tai oksien kokoon lannoitus ei vaikuta mitenkään. Luston paksuutta on vaikea saada lannoittamalla niin suureksi että se heikentäisi sahapuun ostohalukkuutta tai hintaa. Isommalla puulla jo lannoittamalla saatu luston paksuuden säilyminen samana tarkoittaa selvää kasvunlisäystä, harvoin lannoittamalla saadaan lustonpaksuutta kasvatettua.
Mönkijästä olen itsekin haaveillut. Se helpottaisi paljon metsäpalstoilla liikkumista kun sahat ja tarvikkeet kulkisivat aina mukana. Hankinta on vain aina tyssännyt siihen, että en saa yli 5000 euron investointia laitteeseen, jonka arvo laskee nopeasti kannattamaan laski sitä miten päin tahansa.
Oma ratkaisu onkin kevytrakenteiset henkilöautokelpoiset palstatiet. Silloin pärjää normaalilla siiviilihenkilöautolla, kävelymatkat jäävät lyhyiksi ja investointina ne ovat melko edullisia jos maaperä on kantavaa ja tien varresta löytyy omaa soraa.
Ystäväpiirissä on muutamia ostomiehiä ja heidän kanssaan jutellaan aina silloin tällöin tästäkin aiheesta. Hyvin inhimillisiä ja ymmärrettäviä ajatuksia heitä kuulee: Työmäärä on sellainen, että asioinnin pitää olla helppoa ja tehokasta, jotta tavoitteet pystyy saamaan täyteen ja että aikaa ja voimia jää muullekin elämälle. Turhaa työtä vältetään viimeiseen asti, jahkaajia ja edestakaisin vatuloijia vältetään. Jos asiat eivät menneet myyjän mielen mukaan, niin hyvä asiakas tulee sanomaan suoraan – joskus jopa rumastikin, mutta antaa mahdollisuuden korjata asia. Kaikken kitkerimpinä tuntuvat jääneen mieleen ne asiakkaat, jotka eivät kerro mitään, mutta ostomies aistii että asiakas ei ole tyytyväinen ja pahimmassa tapauksessa asiakas jurnuttaa jälkikäteen sitten kylällä Esson baarissa
Boorihan se taitaa olla yleisin syy kaksilatvaisuuteen niinkuin Taneli tuossa vinkkasi. Viikonloppuna hiihtelin kuitenkin kuusentaimikon läpi, jossa sen oli aiheuttanut kauris syömällä latvasilmut pari talvea sitten. Sama meno oli jatkunut tänäkin talvena – parin ha alueelta syöty n neljäsosa latvasilmuista.