Käyttäjän sammeli kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoituksellisesti sanon vähän rumasti, mutta kyllä on typeriä kommentteja ja ajatuksia jos ajattelee, että osuuskoron sijasta nostetaan puunhintaa.
Sehän olisi sama asia kuin syödä siemenperunat. Mikäli yksi yhtiö nostaa hintansa yleistä tasoaan korkeammaksi niin mitä muiden on tehtävä jos aikovat tehtaansa pitää käynnissä. Niinpä, he joutuvat myös nostamaan hintaansa puuta saadakseen ja jälleen osuuskunnan jäsenet peräävät parempaa hintaa… Seuraavaksi tuotantoa aletaan ajaa Suomesta alas.
Osuuskuntakin joutuu toimimaan markkinoilla sen sääntöen mukaan. Mikäli raaka-aine on muita kalliinpaa ei tehtaat ja lopputuotteet pärjää kustannuskilpailussa.
Sama asia on tässä kuin siemenperunoissa, että vasta sadosta syödään ja tuloksesta jaetaan.
Rahastot ansaitsevat osuutensa myös. Ne ovat uskoakseni hyvinkin merkittäviä puunmyyjiä MGlle. Heidänkin myymän puun jalostamisesta syntynyttä voittoa jaetaan niille, jotka eivät puuta ole myyneet, mutta saavat osuuskorkoa. Ei yhtiö voi elää sellaisista ainaisjäsenistä, jotka eivät myy tai ei ole mitä myydä. Vain puun jalostamisesta syntyy jaettavaa.
Varakkaiden puunmyynnistä MGlle. Keskimäärin varakkaat ovat tehneet jotain oikein, että varallisuutta on syntynyt. Ehkäpä meidän pitää seurata heidän esimerkkiä ja unohtaa yksittäisen puukaupan yksittäinen euro ja toimia suunnitelmallisesti osuuskunnan pääperiaatteesta hyötyen. Mitä aktiivisemmin osuuskunnan kanssa asioi sitä paremmin se palkitaan. Eli kenen myymästä puusta jalostetusta teollisuuden tuotteesta voittoa on syntynyt sille maksetaan myös ”osuuskorkoa” enemmän.
Pörssiyhtiössä tämä hyvä eli osinko jaetaan siinä suhteessa sijoittajille kuin kukin on sijoittanut. Osuuskunnassa niille joiden puulla voittoa on tuotettu.
Niitä on kovin monenlaisia ostomiehiä. Parhaat ostaa 100 000m3 vuodessa, huonoimmat 20-30 000m3 keskiarvon ollessa ehkä vajaa 50tm3. Oheistyötä ja mm mh-myyntiä tulee yleensä samassa suhteessa. Kiinteät kuluthan on ilman palkkaa kaikilla aikalailla samat. Yhtiön kannalta paras tuottaa nettona 500% paremmin kuin heikko. Paras ei ole yleensä se jolla kokemusta eniten vaan sopivasti kokemusta ja vielä ripaus nuoruuttakin jäljellä.
Täytyyhän palkassakin olla eroa?
Aloittaja kirjoitti ”On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen.”
Olet saanut parhaan käytettävissä olevan tiedon ja menetelmä on epäilemättä juuri paras mahdollinen. Mikäli selailet hetkenkin näitä keskustelu palstoja huomaat mikä on olut vuosi kausia ehdottomasti yleisin ja eniten keskustelua herättävä aihe- juurikin hirvieläin vahingot. Tervetuloa vain metsänomsitajien joukkoon. Jokainen metsäammattilainen varmasti pyrkii kaikenaikaa tuomaan esiin hirviongelmaa. Hirvet ovat valtionlehmiä ja loppupelissä mmministeriön alaiset riistaviranomaiset tekevät päätökset sallitusta kannasta. Ei muuta kuin pidä vain ääntä, mutta kohde on mielestäni väärä.
Metsäsuunnitelmasta. Kyllä suunnitelmaan täytyykin laittaa paras menetelmä ehdolle. Suunnittelijalla ei ole valtaa päättää hirvitiheyksistä eikä myöskään hakkuun ajankohdista. Hirvet kun sattuvat paikalle niin jälki on pahaa, mikäli eivät olisi sattuneet olisit nyt tyytyväinen uuden taimikon omistaja. Metsänomistajalla on jonkinlainen vastuu pitää hirvet pois taimikoistaan eikä sitä voi siirtää viljelytyön suorittajalle. Omalta osaltani olen pyrkinyt vuosia karkottamaan hirviä taimikoistani, mutta olen kohtalotoverisi ja monen muunkin, kalliilla rahalla ja kovalla työllä perustettuja taimikoita hirvet söivät hirvivahinkokorvauksen perusteella 18,3 ha ja kolmevuota aikaisemmin vajaa 30ha. Vaan ei auta kuin kova kovaa vasten.
Piennä lohtuna aloittajalle. Mikäli runkopuuta on hiukankin jäljellä on mahdollista, että leposilmusta lähtee uusi kasvu kun juuristo on vielä hengissä ja muokattuun maahan voi itse käydä varsin edullisesti suorittamassa täydennys kylvön männyn siemenellä. Toki taimikkoa voi kuusellakin koittaa täydentää, mutta karulla maalla kuusen kasvu jää helposti puoleen männystä ja tuholaisensa on silläkin.
Kyllä se siitä!
Varsinaiseen kysymykseen en osaa minäkään antaa vastausta.
Raaheen ei tokikaan olla sahaa perustamassa, mutta Raumalle tulee investointeja.
Jätkä, MG on Suomessa jo tällä hetkellä suurin puunostaja ja käyttäjä. Kaksi muuta ovat liikevaihdoltaan selvästi suurempia, mutta ulkomaan toimintojensa ansiosta ja nehän ei valtavasti Suomea ja suomalaista metsänomistajaa hyödytä.
Talven aikana olemassa olevalla kalustolla ennättää hakata vain tietyn määrän m3. Mikäli talvikausi on pitkä niin hieman enemmän tietysti. Koko viime vuoden osto kävi kiivaana ja yhtiöt kasvatti varantoaan. On selvää, että mikäli ostetaan enemmän kuin kalusto ja kelit antaa myöten hakata niin osa hakkuista siirtyy.
Teen vuosittain useita puukauppoja ja aivan normaalia on, että hakkuu siirtyy seuraavalle talvelle, joskus vielä siitäkin. Ennakolla yhtiöt monesti hyvittelee jos hakkuu venyy.
Ei yhtiöt osta ja hakkaa hyvää hyvyyttään vaan ainoastaan teollisuuden tarpeisiin ja mielestään järkevässä järjestyksessä.
Ei johdu liiasta typestä. Leppä vain on yksi boorinpuutoksen ilmentäjä lajeista kuten esim katajakin.
Eihän boorin puutos häviä sillä, että metsähakataan pois. Puuston matkassa metsästä poistuu myös booria. Mikäli sitä ei ulkopuolelta esim. lannoitteen muodossa tuoda lisää niin entistä vähemmän sitä on käytössä. Toki hiljalleen maaperän rapautumisen ansiosta booriakin liukenee, mutta puustonkasvun ja metsänkierron aikatauluun ei tällä luonnon menetelmällä ennätä.
Sellainen ajatus tullut usein mieleen sijoittamisesta puhuttaessa, että mitä varten sijoitetaan? Itsekkin sijoitan.
Tulevaisuutta-, pahanpäivänvaraa-, lisä eläkettä varten? Täälläkin on monen ikäisiä sijoittajia, pääosin kaikki hakee tuottoa. Miksei ole yhtään joka on arvioinut kertyneen tuoton riittävän ja syö vain niitä nyt hiljalleen pois kuten joskus aikanaan aloittaessa oli suunnitellut.
Tahtoo olla ainakin minulla, että kun asetettu tavoite on lähellä toteutua niin se ei riitäkkään vaan tavoitetta täytyy nostaa. Ahneudeksikkin joku voi sanoa sitä.
Jospa osaisi joskus jokainen ajatella, että nyt on se hetki jolloin alan omiani käyttelemään pois. Perikunnalle jäisi vain rahat peijaisiin ja hautakiveen?
Pohjoisessa 50 kilometriä ei tunnu kyllä minkäänlaiselta matkalta. Itse olen hoitanut tilani ”kotuapittäin” 150km etäisyydelle. Totta on, ettei kauimmalla tilalle lähdetä iltaseltaan käväisemään, mutta muutenkin olen pyrkinyt aina tekemään täydenpäivän kun hommaan rupean. Ei se etu ole, että parituntia saa suuntaansa ajella, mutta jos 3-5 kahdenhengen n. 10 tunnin työpäivää tekee vuodessa niin lankeavat hommat tulee kyllä tehtyä. Tuleepahan vielä sahattua se ”vielä yksi” tankki kun tietää matkan pitkäksi.
Kaikki muut asiat vaikuttavat kannattavuuteen enemmän kuin etäisyys tilalle. Hyvä palsta sopivaan hintaan kannattaa ostaa vaikka toiseltapuolelta suomea ja huonoa tai kallista ei kannata ostaa vaikka olisi naapuri tila. Se, että tilat sijaitsevat lähellä toisiaan ei käytännössä lisää tuloja, mutta toki lähellä oleva tila voi olla aktiivisemman hoidon kohteena.
Lyhyt tarina:
Eräs osakas oli erittäin kiinnostunut hoitokunnan kuluista ja vuosittain kokouksissa esitti useita lisäkysymyksiä, joku saattoi ajatella, että heitti esille epäilyksiäkin. Korvaukset olivat muistaakseni sovittu kertakorvauksina pj ja jäsenet. Tämän epäilijän käytös ehkä joitakin harmitti ja huomasin, että osakaskunnassa syntyi ajatus laittaa tarkkamies hoitokuntaan. Osalla ajatuksena ehkä säästöt, toisilla näpäytys. Kulut olivat olleet varmaan hyvinkin kohtuulliset, kertakorvaus tehtävän mukaan ja tarpeelliset matkat laskulla. Hoitokunta kokoontui pääosin jäsentensä kodeissa, vuorollaan myös uuden jäsenen. Kokouksen jälkeen uusi jäsen lähestyi hoitokuntaa laskulla ”kestityksestä” aiheutuneiden kulujen osalta. Lasku oli maksettu. Seuraavassa osakaskunnan kokouksessa kun asioita käytiin läpi niin joku tietysti asiasta kysyi. Kokoukselle kerrottiin, että muut hoitokunnanjäsenet olivat pitäneet kokousväkeä vieraanaan niinkuin tapana oli ollut ja vain tämä yksi oli tarjoiluista laskuttanut yhteismetsää. Epäolennaisiin puuttuja sai hieman näpeilleen.
Tämä mies ei koskaan ottanut kantaa varsinaiseen toimintaan vaan kiinnostuksen kohteena oli vain hoitukunnan kulut, edut ja palkkiot. En tiedä kuinka paljon hänellä oli yhteismetsälle annettavaa, mutta mielellään kokousväki häneltä kaikesta kyseli ja päätösten taustoja tiedusteli. En tiedä oliko käytös mukavaa, mutta näin kansan tuomio tapahtui. Kausi hoitokunnassa jäi kyllä yhteen.