Käyttäjän Salonpoika kirjoittamat vastaukset
-
Aina täällä on töihin metsään sopinut metsästysaikanakin, ei niitä metsästäjiä niin paljon ole. Kerran olen raivaussahahommissa vaihtanut tien toiselle puolelle kun tulivat karhupassiin.
Yksi hyvä esimerkki pienen tukin käyttäjistä on Sahakuutio Oy Kerimäellä. Sinne oli perjantaina mhy järjestänyt mahdollisuuden tutustumiseen ja kävinkin katsomassa. Hyvin näytti sahatavaraa syntyvän pienestäkin puusta, tämänhetkinen vuosituotanto on 65000 kuutiota sahatavaraa ja tuotannon tehostamistoimet on koko ajan käynnissä. Laitos on erittäin tarpeellinen näillä kulmilla ja toivon lämpimästi sille menestystä jatkossakin.
Täälläpäin on nyt kovasti muodissa Bracke-laikkumätästin jota vetävät isolla Loksetilla. Sitä voi katsoa vaikka juutuupista Savo-Karjalan Metsätyön videolta. Näyttäisi olevan myynnissäkin. Ei se ihan isäntälinjan kone taida olla, vaikka onhan niitä isäntiäkin monen kokoisia. Toimintaperiaate siinä on sama kuin minun ajamassakin, modernimpi versio sähköohjauksineen ja kylvölaitteineen.
Ei se urakoitsija suostunut sitä silloin aikoinaan myymään. Kun kerroin suunnitelmistani hän sanoi että vie ja rakenna niin hänkin tekee omat pikkuhommat sillä. Metsäkoneen perään sen kokonaisena virittelemisessä kun oli melkoinen savotta. Aina kun lopetin ajot palautin värkin ja maksoin nimellisen vuokran. Nyt ei ole vuosiin ollut tarvetta eikä ole tullut kysyttyä onko se vielä tallella ja ”hengissä”. Pitäis ihan joskus pistäytyä katsomassa.
Meillä ensimmäinen uudistusalan äestys tehtiin 1972 kesäkuussa. Se ,10 hehtaaria, kylvettiin männylle joka onnistui aika hyvin, täydennystä tarvittiin tuhannen taimen verran.Sen jälkeen kaikki mahdolliset uudistusalat on muokattu. 80-luvun lopulla tuli ajatus hommata oman traktorin perään muokkausväline ennenkaikkea luontaisen uudistamisen ja kaistale-ja siemenpuuhakkuiden tarpeisiin. Kävin katsomassa Sulkavalla aloituksessa olevan videon mukaista äestä mutta epäilin veturini käyvän näissä maastoissa hupaiseksi. Naapurikylän koneurakoitsijalta löytyikin sitten joutavana oleva ruotsalainen Leno-laikkuri. Sitä oli Metsähallitus vetänyt Pohjois-Karjalassa pillarilla ja tämä urakoitsija kasipuolikkaalla kokkumilla. Irroitin siitä toisen työyksikön ja rakentelin siihen traktoriin sopivan kolmepistekiinnityksen. Muutama metsäammattilainen katseli epäillen työmaatani mutta yllättyi nähtyyään kuinka ”rumaa”jälkeä laitteella sai aikaan. Raideleveys takapyöristä mahdollisimman leveälle ja piikkkiketjut päälle niin sillä pystyi ajamaan melkoisessa maastossa. Laikkuri tulee lukossa hetken ja pyörähtää sitten varttikierroksen, tiukkaan esteeseen osuessaan laukeaa heti eli sillä ajetaan jakuvasti. Ajelin sillä muutamana kesänä siemenpuu- ja kylvöaloja, istuttipa joku sen jälkeen koivuntaimetkin. Sitten tuli metsäveromuutos ja uudistusalojen ”laatu ja laajuus” muuttui ja homma jäi. Itsellekin piti pyytää kaivurimies avuksi, vahvaan hakkuumurrokkoonhan tuollaiset ei sovi.
Kymmenkunta vuotta on Jätkällä muistivirhettä puutavaran metrijärjestelmään siirtymisessä. Se tapahtui 70-luvulla. 1972 mitattiin tuumissa , jaloissa ja kuutiojaloissa.1973 senteissä, desimetreissä ja kuutiometreissä. Totuttelemista uusissa mittayksiköissä tosiaan oli kun juuri alkoi olla jyvällä entisistä niin ala opetella uusia. Mitatessa ei hankaluuksia ollut mutta arvioidessa joutui muuntokertoimia käyttämään pitkään.
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uuttavuotta kaikille toivottaa täältä jouluisen näköiseltä lumiselta salolta Salonpoika!
Eivät kestä näillä huonoilla sorateillä rynkyttämistä, eivät! -93 vuosimallin työajokkiin jouduin jo viimekevään katsastukseen vaihdattamaan alatukivarren.
Pikkasen kommenttia havaintojen määrään näin tupaukkona jahtia tänä syksynä seuranneena. Jahtikyvyn heikkeneminen epäilytti jo viimesyksynä ja poisjäämisen ratkaisi lopullisesti kun jokunen viikko sitten laitettiin uutta rautaa polveen. 45 syksyä olin kiväärin kanssa jahissa josta 36 porukan vetäjänä, nyt jätin homman nuoremmille ja hyvin on homma pojilla pelittänyt. Omat luvat tuli täyteen 24.10. ja nyt ovat sitten avitelleet naapureita mahdollisia pankkilupia odotellessa. Mutta tuosta havaintojen määrästä. Meillä ainakin runsaan kannan aikana havaintomäärät putosi reilusti siirryttäessä ajoketjusta koirajahtiin. Kun koira saa sopivan viisaan elukan eteensä saattaa siinä pyöriessä mennä koko päivä ja alueella olevat muut kymmenen hirveä saavat olla ihan rauhassa. Muutaman miehen porukalla on aikalailla tuuria että se näillä saloilla sattuu passiin. Seisontahaukku kun nykyisin on kovin harvinainen, liekö susilla osansa asiassa. Ilman yhteislupaa ja hyvää naapuriseurueiden yhteistyötä koirajahti olisi hyvinkin turhauttavaa.
Puuston elävänä säilymisen ratkaisee kuinka voimakas palo on ollut , miten paljon palokuormaa alueella on palanut. Viimekesänä, 10.7.-17, paloi tässä kylällä, oman tilan rajalle 30 metriä, hehtaarin verran kangasmetsää. Osa on tukkikokoista männikköä ja osa miehen mittaista taimikkoa. Taimet kuoli kaikki mutta tukkimännikkö ei näytä kärsineen mitenkään. Tänä keväänä, 17.5.-18 paloi taas, nyt omalle tilalle 300 metriä, puolisen hehtaaria Timpan kuvaileman tyylistä metsää. Kävin reilu viikko sitten palopaikalla ja näyttää siltä että puusto selviää. Parikymmentä vuotta sitten yhtiö hakkasi tuossa lähijärvellä muutaman hehtaarin saaren. Sinne jätettiin siemenpuut, kunnon paksukaarnaisia mäntyjä, ja se kulotettiin. Kuusivaltaisen puuston hakkuujäte paloi kuitenkin niin voimakkaasti että kaikki siemenpuut kuolivat vaikka niiden juurilta risut heiteltiin pois.