Käyttäjän Salonpoika kirjoittamat vastaukset
-
Meille tänne Savon toiselle laidalle satoi kolmen päivän aikana 38 milliä. Maisema vihertyy silmissä ja ensiviikon lämpö tuo varmaan metsään sieltä tähän saakka puuttuneet ”ystävät”.
Muutaman kerran mittanauha-aikakautena maanmittarin apuna ollessa matkat (ja pinta-alat) pyrittiin mittaamaan vaakatasossa, ei maaston pinnanmuotoisesti. Samoin tehtiin inventointihommissa linjakoealoja mitattaessa. Jos täkäläisissä maastonmuodoissa linja olis mitattu maaston mukaan ei viimeiset koealat olis sattuneet lähellekään kartalta mitattuja paikkoja. Nykyisinhän ei mittanauhoja enää tarvita. Kun tuo nuorempi sukupolvi oli kaksi kesää VMI-ssä mukana kävin heidän työmenetelmiään kurkistamassa. Kepsillä näkyi koealan paikat löytyvän. Samoin määritettiin tontti viimeksi olleessa lohkomisessa.
Kasvullisen metsämaan osalta C.
Itsellä oli sama tilanne muutama vuosi sitten ja kävin kysymässä neuvoa verotoimistosta. Asia olikin yllättävän yksinkertainen. Neuvottiin tilojen omistussuhteiden erilaisuudesta huolimatta ilmoittamaan kaikki metsäasiat yhdellä veroilmoituksella ja näin on sitten tehty. Verottaja jakaa seuraamukset sitten omistussuhteiden (%) mukaisesti. Ja muista ilmoittaa kasvanut metsävähennyspohja!
Kun aikoinaan ajoin puita kokorunkojuontona pyrin tekemään kuorman niin että puita oli molemmin päin. Esim 2 tukkirunkoa tyveltä kiinni ja loput latvasta. Tyvet antoi painoa ja vetokykyä silloiselle pienelle reilut 2 tonnia painavalle traktorille. Jos kyseessä on ainoastaan muutamankymmenen rungon siirtäminen voit vetää latvasta ja pitää kuormakoon niin pienenä ettei pito-ongelmaa tule. Tallautunut lumi uralla on hyväksi mutta jos siihen tulee vettä lumen sekaan pidä varasi koska taakka juuttuu herkästi hyyhmään kiinni. 35 senttiä pitäisi kyllä kantaa pienen traktorin (mitähän se sinun pieni tarkottaa) mutta aina on syytä pelata jäällä varman päälle. Olen kerran ollut nostamassa jäihin pudonnutta traktoria ja ne oli melkoiset talkoot.Onneksi silloin kuski pääsi kuivin jaloin kyydistä pois.
Parasta en tiedä mutta meillä on 655 Patussa ollut uudesta asti Vahvan kahmari jota ei ole tarvinnut hitsata. Puuta on ajettu ”harrastevehkeiksi” melkosesti, kuormattu soraa ja pelloilta ajettu kiviä.
Hinnat on nykysysteemin mukaisia muuten paitsi rahayksikkö, elikkä markkaa kiintokuutiometriltä. Mittayksiköt ja -systeemit oli juuri muuttuneet. Oli jonkun verran totuttelemista kun oli juuri saanut juonesta kiinni jalkojen ja kuutiojalkojen kanssa pelaamisesta niin ala ajatella metreissä.
Puun hinnankehitystä vuosilta 1972-1973: mät 50-125, kut 43-118, kot 63-143, mäk 17-34, kuk 18-35, kok 10-24. Kyseiset hinnat Metsäliiton tarjouksia 24.10.1972 ja 16.10.1973 joilla myös on kaupat tehty. Huomaa myös kuinka koivutukki oli havutukkia kalliimpaa.
Jos meillä metsänhoitoa kehitetään muutama vuosikymmen samaan suuntaan mitä se oli Venäjällä (silloisessa Neuvostoliitossa) ainakin jokunen aika sitten, on lopputulema varmasti sama.Vieraillessamme vuonna 1976 Kalinissa mm eräällä sovhoosilla jonka pinta-alaksi kerrottiin 5000 hehtaaria josta peltoa 2000 ha kysyin kuinka paljon he tuottavat puuta tuolla loppualalla. Minulle vastattiin että heillä on puuntuotantotilat erikseen. Suuri maa, suuret toleranssit.Jossain asioissa oltiin kyllä tarkkana. Tilan satojen lehmien navettaan emme päässeet viemään vieraita tauteja mutta lastentarhaan ihan imeväisikäisten joukkoon meidät kyllä kuljetettiin.
Rauhallista Joulua ja tyvenempää Uutta Vuotta kaikille!