Käyttäjän Salonpoika kirjoittamat vastaukset
-
Etelä-Savossa on kuulemani mukaan kaavailtu maksuksi 50+ 1,5 euroa hehtaarilta, maksukatto 300 eur. Aivan pienillä, muutaman hehtaarin kokoisilla tiloilla, maksu kohoaisi ja vähänkään suuremmilla alenisi, itselläkin lähimain puoleen entisestä. Yhtiöiden talutusnuorasta vapautuminen ei olisi kallista isommallekaan tilalle.
Kukin tulkoon uskossaan autuaaksi!
Minun pitkäpiippuiset säilytetään perinteisesti, mutta lakitekstin mukaisesti ”muuten lukittuna”. Niin hyvin mainonta (asekkaapien) on tehonnut että muutama on kysynyt voiko niitä noin säilyttää. Olen kysyjille näyttänyt lakitekstin ja tapa on aina todettu lainmukaiseksi.
Kolme päivää on jahdattu ja nähty kaksi hirveä ja yksi karhu. Ensimmäinen hirvi saatiin kaadettua, toinen oli meitä viisaampi ja karkasi. Karhu tuli aseetonta koiranohjaajaa vastaan tiheikössä turhankin läheltä ja antoi oman sävynsä siihen jahtiin. Minusta nämä havainnot ei kerro ainakaan meidän alueella runsaasta hirvikannasta, mutta jahti on vasta alussa ja tilanne voi muuttua.
Metsällistä koulutusta talven kestänyt metsätalouden peruskurssi kuus-seitkytluvun taitteessa ja sen jälkeen lukuisia lyhytkursseja metsänviljelystä sahatavaran lajitteluun.Kokemusta nuorempana kotitilan lisäksi monen metsällisen toimijan töistä käpyjen keruusta sirkkelisahaukseen, eniten mhy-llä. Viimeiset parikymmentä vuotta töitä pääasiassa omissa metsissä.
Kyllä patruunoita löytyy, pari viikkoa sitten ostin viimeksi laatikon (20 kpl) ja maksoin siitä 60 eur. Mutta kaikki hyvät harrastuksethan maksaa. Kun ei aikoihin ole enää huvittanut paukutella kuin pakolliset ei patruunoiden hinnalla ole niin merkitystä. Ei nämä mitään rata-ammuntaharrastajan aseita enää ole, työkaluja paremminkin. Pitäiskin tarjota panoskuittia verotukseen metsätalouden kuluna. Meneehän sinne muutkin , vähemmän tehokkaatkin, hirvivahinkojen torjunta-aineet. Ps. toivottavasti kohta paukkuu, kaverit soitti just tulleensa tuohon ihan viereen meidän maille karhupassiin, taas tänä aamuna oli perunamaan laidassa kahden karhun viimeöiset jäljet.
Pystykorvasta värkättyjä kasikakkosia on kaksi. Toinen avotähtäin ja toinen, malli Viitanen, kiikarilla varustettuna. Näillä työkaluilla olis tarkoitus pärjätä.
Kyllä alkaa hirvittää vaikkei noiden vouhkien manaamia vanhoja kuusikoita sanottavasti enää olekkaan. Perjantaina tulee viisi viikkoa edellisestä tavan sateesta (14 mm) , sen jälkeen tuli kerran yksi milli ja pari kertaa yksikköpisaroita vettä. Maasto on todella kuivaa. Marjamiehiä ja -naisia näyttää liikkuvan jonkun verran. Toivottavasti ei sattuisi mitään.
Yhtenä talvena kerkesin olla hevosella pinotavaran ajossa isällä apumiehenä. Tukit ajettiin jo silloin traktorilla joko pölkkyinä tai kokorunkojuontona. Hevoshomma ei kiinnostanut yhtään ja seuraavana syksynä hevonen meiltä lähtikin ja puunajo muuttui kokonaan konevetoiseksi. Vaikka aika kultaa muistot niin sen verran poikasena hevosrahtia näin ja kuulin ettei siihen kaipuuta ole tullut vieläkään.
Kahdesti olen karhuja jalkamiehenä tavannut, autosta nähnyt muutaman kerran. On niitä paljon mukavampi katella lasin läpi vaikka ensimmäisellä kerralla jalkamiehenä oli turvana kädessä konemiehen tylsä kirves ja kaksi karhua kuudenkymmenen metrin päässä.