Käyttäjän Salonpoika kirjoittamat vastaukset
-
Oikaistaan jälleen kerran! Viime vuosina vain noin jokatoinen vuosi olemme saaneet anotun lupamäärän. Vaikka mielestämme olemme anoneet realistisia perusteltuja määriä on niitä usein pienennetty, esim. toissasyksyksi anottiin 60 ja saatiin 50. Viimevuonna tuli luvat anomuksen mukaisesti ja hyvin ne käytettiinkin. Tänään oli sähköpostiin tullut rhy:n tilastot viime jahdista ja siellä näytti meidän kaatoprosentti olevan 101……
Värimerkkaus helpottaa ammattikuskejakin mutta erityisesti meitä harrastelijoita. Etenkin sopivassa talvikelissä lumen tarttuessa pölleihin ei tahdo erottaa puulajeja puhumattakaan puutavaralajeista.Lajittelun kannalta paras tai pahin ajamani leimikko, 800 mottia, olisi ilman värejä ollut melkoista arpomista kun siitä tehtiin kolmetoista eri tavaralajia. Sopivissa väreissä siinä oli keksimistä. Ainakin meikäläisen ajoa tuollainen lajipaljous hidastaa melkoisesti ja varastotilaa tarvitaan paljon. Muutaman kuorman ajettuani tuli onneksi puutavara-auto jotain hakemaan ja kuski huomautti että pikkutukit täytyy viedä sahalle tyvet samaan suuntaan. Eikun pyörittelemään aloitettu kasa samoin päin. Kun muutaman kuukauden on ollut ajamatta jokin asia tahtoo olla muuttunut eikä kaikkia yksityiskohtia kukaan muista sanoa eikä itse osaa kysellä.
Keuruun alue on täysin tuntematon mutta tuosta Punkaharjusta on omakohtaista kokemusta. Harjun metsiä on minusta hoidettu hienosti maisema-arvot huomioiden. Puustoa on hakattu varovasti heikkokuntoisimpia poistaen. Muutamia ”pienaukkojakin” on tehty niissä olevien taimien ja nuorien puiden elinmahdollisuuksien parantamiseksi. Harjun juhlallisissa puissa on minunkin rukkasien kuvia, olen ollut sahaamassa Mustaniemen entiseltä leirintäalueelta korjattuja mäntytyviä. Tuli muuten todella komeita lankkuja. Aina noista hoitohakkuista on aluksi noussut jonkunlainen mekkala mutta kun työt on saatu loppuun ei ohikulkija huomaa mitään muutosta. Kun aiheesta oli juttua radiossa arvosteli paikallinen taiteilija ankarasti toimenpiteitä. Siihen vastasi tutkimuslaitoksen edustaja, olikohan Mikkolan Antero, että pitäisihän arvostelijan taiteilijana tietää ettei koskaan pidä arvostella keskeneräistä työtä….
Vänkärille ja miksei muillekin muistelen täällä piirun idempänä sanotun että se yksi koivu riittää kylvämään koko pitäjän aukot. Ja jos haluaa kunnolla varmistaa koivun luontaisen uudistumisen niin suorittaa todella tehokkaasti kaikkine manoveereineen männyn istutuksen.
Vein aikoinaan kaverille 20. litran sangollisen pihakalliolta kerättyä koivun siementä ( ympärillä 3 ha istutuskoivikko) jotka hän kylvi laikutettuun aukkoon. Jostain syystä lopputulos oli heikko, taimia tuli vähänlaisesti vaikka siemenmäärä oli runsas. Liekö ollut huonosti itävää tai olosuhteet muuten pielessä.
Taneli kysyi vanhoista kannonnostoalueista. Tuossa reilun peninkulman päässä silloisen Hacmanin metsässä nostettiin kantoja, ajankohdaksi veikkaisin 1970-luvun alkupuolta. Kai niitä silloin sellun raaka-aineeksi kokeiltiin. Pitkään niitä kasoja näkyi tielle, liekö viimeiset siellä vieläkin. Asta-myrsky nostatti tänne valtavan kantosavotan. Niitä kasoja ajetaan koko ajan käyttöön. Tunnen mm kaksi urakoitsijaa jotka hankkivat kaivurin kannonnostoa varten. Se työ on nyt käytännössä loppunut. Kahdesti kysyttiin minultakin myrskyalueilta kantoja ja kummallekin sanoin hommien olevan ihan riittävästi sekaisin ilman sitä savottaa. Sitä päätöstä en ole hetkeäkään katunut sillä monella uudistustyöt viivästyivät ikävästi kantojen korjuun takia.
Männyn sopivuutta epäilen, ei tosin ole omassa saunassa käytetty. Rannalla nykyiset lauteet on kuusesta, pihasaunassa haavasta ja tupasaunassa paistetusta, lämpökäsitellystä kuusesta. Niihin on oltu tyytyväisiä, helpot puhdistaa eikä polta.Lämpökäsittely on muuttanut puun ominaisuuksia. Ostaessani höyläri ei tiennyt kertoa muiden kokemuksista laudekäytössä, nyt meillä on niistä yli kymmenen vuoden käyttökokemus.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille myös täältä salolta! Oma joulumieli varmistui äsken luvatessani varmistaa Joulupukin käyvän huomisiltana naapurikylällä tervehtimässä mummon ja ukon luokse joulunviettoon tulevaa lapsenlasta.
Fiskarssin pieni vesuri on minullakin suunnittelu- ja tarkastusreissulla monasti kädessä. Samoin heinimishommassa, jota tosin olen aika vähän tehnyt, olen sitä käyttänyt. Kun 1976 hankin ensimmäisen raivaussahan (Huskin 165 R) jäi vesurit nurkkaan ruostumaan. Niitäkin oli monenlaisia, Fiskars 1605 oli minulle käteenkäypä.
Ei ole tänä syksynä niin huonoa keliä ollut että olis tarvinnut sen takia rokulipäivää pitää. Sen opin jos itselleen antaa niin uunilla saa istua kohta joka päivä, milloin sataa, milloin on liian kuuma , itikoita, hirvikärpäsiä, paarmoja tai muuta riesaa jonka varjolla ei tarvitse metsään mennä. Raivaussahahomma käy sadevarusteissa , hakkuulla niitä en ole käyttänyt.Kun työt on nykyisin tässä lähellä niin muutaman tunnin kerrallan käyn, kamppeet kattilahuoneeseen kuivumaan ja parin tunnin ( reilun ruokatunnin) kuluttua ne on lähtökunnossa. Tänään oli huippukeli, pikkusen pakkasen puolella ja kuiva metsä. Pimeys vain rajottaa päivän pituuden näille vuosille sopivaksi. Nuorempi polvi sahaa ainakin aamusta otsalampulla, itse en sitä ole kokeillut. Ja kun viikonloput tarkenee kelissä kuin kelissä hirvipassissa värjötellä niin miksei viikolla savotalla kun saa työstä lämmön.