Käyttäjän Sahapukki kirjoittamat vastaukset
-
Liekö täällä yhtään vihreän liiton kannattajaksi tunnustautuvaa ja heidän ohjelmaa aukikirjoittavaa henkilöä? Mediatutkijat kirjailevat siitä ”sosiaalisesta kuplasta”. Tämä liene juuri semmoinen.
Olen naulannut pöntöt kelopuihin, tahi jättöpuuryhmien lehtipuihin. Omalle maalle sekä luvan kanssa toisen maalle. Pikkulinnuille olen laittanut 3kpl pönttöjä per uudisalahehtaari. Ajatuksena, että ne nokkii tuhohyönteisiä uudisalalta ja minä järjestän heille huolletun ja turvallisen pöntön. Syksyn ensipakkasten aikaan käyn putsaamassa pöntöistä pesäpehkut ja poistan kirput ja saivareet pienellä töhöllä. Laitan lukijan kuviin pöntöstä havainnekuvan, josta käy ilmi etuseinän avattavuus. Pikkulintujen pöntöt olen ripustanut maajalasta.
Kyllä minäkin koen olevani ahkera hirvenpyytäjä sielultani, mutten sitä näillä palstoilla ole kehdannut kuuluttaa erityisemmin. Keskustelut kun tahtovat olla semmosia lasten lumisota-tasoa. Vallin takana ollaan ja pysytään, mitänyt joskus posautetaan lumiryöppy ”vastapuolen” (eli metsästävän metsänomistajakollegan) niskaan ja taas oleskellaan. Eli yhen kerran asiasta mainitsen ja sitten lueskelen huvikseni toisten aivopieruja. Hirvenmetsästäjistähän on enemmistö maaomistajia jo sen vuoksi, että pääosin seuraan liitymisen ehtona on paikallinen maanomistus. Ainakin meidän seurassa.
Hirven anatomiasta olen lahtivajalla huomioinut seuraavaa:
Pitkäjalkainen( mahtaapa kävellä vuoden aikana sinne, missä on paras ruokamaa.)
Iso vatsaontelo (Tarvinnee paljon ravintoa)
Pää korkealla (yltää latvukset katkoa)
Ei niitä voi hävittää niin vähiin, ettei ne talvisaikaan laumaudu ja syö jonkun kohdalleen osuvan taimikon. Tämä on todettava tosiasiaksi.
Omakohtasesti minun metsäni tuhot oavat rahallisesti arvotettuna:
1. myrsky
2. tykky
3.myyrä
4.heinät ja vatut.
5. hirvet ehken satoja taimia. Mutta tämä on tullut perittyä lihana jo moneen kertaan. Tänävuonna heltiää pyyntilupa 390hehtaarilla, eli ylivuotisen teuraspainon ollessa 130kg saa yhden hirvilihakilon 3hehtaarin maaomistuksella. syömäkorkusta taimikkoa minulla on tälläkin hetkellä semmosen 15ha.
Laikutin Terracutilla turvemaata ja kylvin samalla männyn siemenet pullosta. Siemenet itivät lähes joka laikkuun, muuta seuraavana talvena oli myyrähuippu ja ne raatelivat työn pilalle. Jäljelle jääneet taimet on kasvaneet hyvin. Jatkuva laikutus rasittaa kovasti raivuria, että on hyvä tauottaa työtä samanaikaisella kylvöllä/istutuksella, tai tehdä työ viileänä vuoden aikana. Ihan kelpo lisä työkaluvalikoimaan.
Ottakaapa asiasta tarkempi selko. tämä korvausaie on petokarkotuksista/-poistoista. Ei hirvieläinSRVA-tehtävistä. Kolarihirvessä ei ole ihmiselle syömäkelpoista lihaa. Suolimassa leviää sisäonteloihin. Ne menee koiran eväiksi tai rooppiin. Jos tampereella ollaan tästä kademielellä, niin otappa paikalliseen Srva ryhmään yhteyttä ja eikun herkuttelemaan.
Srva työtä ei tehdä rahan, eikä kiitosten odotuksessa, niitä ei tule. Sitä tehdään ihan sen takia, että apua tarvitaan ja sitä voi joku antaa. Toiminta alkaa useimmiten iltahämäräkolarista ja kestää johonkin aamuyön tunneille, jonka jälkeen huolletaan koira ynnä muuta. Ja parin tunnin jälkeen soi herätyskello ja on lähdettävä töihin raaatamaan.
Monesti se avun tarvitsija on joku kaupunkilainen, joka näyttelee sormimerkkejä autostaan hirvenmetsästäjälle kiireiselle lapinlomalle mennessään..
Kettuporukka poisti n. 50 kettua 20kmX20km alalta useana vuonna, jolloin alue oli aikalailla kettuvapaa helmikuun lopulla. Seuraavana syksynä alueella oli täysi kettukanta ja jahti toistui seuraavina talvina yhtä hyvällä menestyksellä. Eli ympäröiviltä alueilta saapuu helposti uudet erauspennut ja elinpiiriä laajentavat aikuiset. Mutta lintujen ja jänisten pesimäaikaampa alalla ei ole niitä suurinta ravintoa tarvivia pesiviä naaraita.
Myyränpyyntiä näätä ei isommin harrasta. Niitä jäljittäessä on kanalinnun munakuoret ja -höyhenet yleisin näky. Onpa ne joskus napanneet kelosta yöpuulla olleita pikkulintujakin oravista puhumattakaan. Joka yölle se lekuttelee sen seittemän kilometriä jollekin ruokakomulle. Yleesäkin näätä näyttäisi elelevän ravinnon puolesta yltäkylläisenä talviajan.
Hihtelin pyhäaikana petäjäkankaita, joista vuoden 2013 tammikuun tykky katkoi latvuksia. Semmosetkin petäjät olivat kelottuneet, joihin jäi n. puolet vihreistä oksista. Ehyenä säilyneet puut ovat oikoneet uskomattomia mutkia -12 vuoden kasvun kohdalta. Hauskoja katella, mutteivat taida sahatukeiksi kelvata..