Käyttäjän saffe kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo kirjoitit:
Kyllähän sitä kovin mielellään kuulisi selkeän syyn, miksi maanomistajille ei anneta tietoa raakuista eikä muista uhanalaisista lajeista? Onko vaarana, että voisikin tulla tietoon, että ko. lajit eivät olekaan niin harvinaisia ja uhanalaisia, kuin annetaan ymmärtää? Pelätäänkö tikkojen ja oravien kaltaista suojeluarvojen inflaatiota?
Maanomistaja on ollut tietoinen raakuista, sillä ELY on tämän ilmoittanut hänelle. Eli mikään seliseliperustelu ei omistajalta riitä. Ja mitä tuohon sönkötykseesi raakkujen ei-uhanalaisuudesta tulee, niin raakkujen määrä ei ole syynä uhanalaisuuteen. Raakkupopulaatiot ovat monituhatpäisiä, mutta niiden lisääntyvät yksilöt ovat äärimmäisen harvinaisia, ja niitä on vain muutamissa joissa. Raakun kasvu pienestä vauvaraakusta aikuiseksi, lisääntyväksi yksiköksi vie useita vuosia. Tästä voit peruskoulun ensimmäisen luokan matematiikallakin jo laskea ja päätellä ihan itse jotain.
Metsänhoitoyhdistysten oman edun ajaminen näkyy myös metsänomistajien ohjaamisessa. Metsänhoitoyhdistysten metsäammattilaiset eivät myöskään osallistu millään muotoa metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tai ilmastoasioihin. Riistatiheikköjä en ole nähnyt kovinkaan monessa metsässä, joiden hoito on sälytetty metsänhoitoyhdistyksille. Lisäksi puulajisuhteet ovat yksipuolisia. Myös taimikon perustamiset ovat useassa kohteessa menneet pieleen. Vesiensuojelusta ei näy myöskään olevan ymmärrystä. En tiedä johtuuko tämä MTK:n vai metsänhoitoyhdistysten ajattelemattomuudesta, piittaamattomuudesta tai tyhmyydestä. Talous, hiilensidonta, vesien suojelu sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sopivat kaikki samaan pakettiin. Oman metsäni hoitoa en kuuna päivänä antaisi yhdellekään yhdistykselle, vaan yksityiselle metsäpalveluyrittäjälle, joka on päivittänyt tietonsa ja toimensa tähän päivään. Maksan siitä luultavasti hieman enemmän, mutta sen arvoista se on.
Tämäkin on syynä, miksei tulevaisuus metsänhoitoyhdistyksillä näytä kovin valoisalta ja toivoisin että muutkin omistajat äänestäisivät jaloillaan, jotta näiden kaavoihinsa kangistuneiden yhdistysten asenne muuttuisi ja päivittyisi nykyhetkeen.
Turvemaiden II-tyypin kasvupaikoilla yleiset luontaiset kuusialikasvokset tarjoavat mahdollisuuden peitteiseen uudistumiseen ja siirtymisen eri-ikäiskasvatukseen. Pitkäaikaisia jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kokeita ei ole tarpeeksi eikä olemassa olevista ole vielä tarpeeksi tuloksia, että voitaisiin antaa kasvatusohjeita kaikille puulajikasvupaik-
kayhdistelmille. Toistaiseksi kertyneiden tulosten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että kivennäismailla jatkuvapeitteiset menetelmät, kuten poimintahakkuu, soveltuvat parhaiten kuusikoille.https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/551772/luke-luobio_40_2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y
”Märkä maa vaatii taimikkovaiheessa ojat”
Ei vaadi, jos toteutetaan eri-ikäisrakenteista eli metsän jatkuvaa kasvatusta, jota etenkin reheville ojitetuille turvemaille suositellaan. Jatkuvan kasvatuksen jäävä puusto (tutkimusten mukaan +120m3/ha) haihduttaa riittävästi turvaamaan luontaisesti syntyneiden taimien elinkelpoisuuden. Näille käyttökohteille ei suositella suuria hakkuualoja vesitaloudellisista sekä khk-päästösyistä. Huonotuottoiset karut turvemaat taas suositellaan jätettäväksi metsänkäytön ulkopuolelle, etenkin jos tuhkalannoituksellakaan ei katsota saavutettavan kasvuhyötyjä. Ojien kunnostuksen tukeminenhan loppui nyt lokakuun alussa ja metka tulee tukemaan suometsien hoitoa hyvin suunniteltuine vesiensuojelurakenteineen 100%.
Minkälainen vedenkäyttö eri puulajeilla on?
Suuri koivu voi juopotella jopa 1000l vettä vuorokaudessa, siksi hieskoivu on hyvä sekapuulisä turvemaille, sillä se kestää kosteutta, toisin kuin raudus, sillä näiden juuristot ovat hieman erilaiset: hieskoivulla pinnallisempi, kuin rauduksella, jonka vuoksi hies viihtyy huonosti vettä läpäisevillä kasvupaikoilla toisin kuin raudus, joka ei kasva maaperässä, jossa vesi seisoo, kuten soilla.