Käyttäjän Rukopiikki kirjoittamat vastaukset
-
Tuosta keskipainosta varmasti löytyy tutkittuakin tietoa. Onhan noita painoja joskus joissain metsästyaiheisissa lehdissäkin käsitelty.
Etelässä voi olla keskipaino 4,3kg mutta pohjoisessa sanoisin että noin 4kg lähempänä. Suomessa on montaa metsorotua ja etelän rotu isompi mitä pohjoisen mustempi. Vanha metso on mielestäni lähes syömäkelvoton. Isoa arvoa sen lihalle ei voi antaa. Arvokkaampi elävänä.
Ei ole Timppa harvinainen tapaus vaan sorateillä hyvin yleistä. Itse vilkkaan soratien varressa asuvana voin varmuudella sanoa. Viime keväänä jäi kotilähellä auton alle naarasteeri. Viime kesänä puolen kilometrin päässä jäi auton alle teeriemo ja pienet poikaset harhaili tienravissa. Tuossa vähän kauempana oli yhtenä aamuna jäänyt koppelo. Joka kevät ja kesä tässä ihan lähellä noita lintuja alle jää. Jotkut ajavat siihen malliin, että eivät liiemmin varo. Linnut tulevat sorateiden varsille keväällä tankkaamaan soraa ja viihtyvät teillä paistattelemassa.
Ka miten niin minimaalinen osa. Kun naarasteeri/koppelo jää keväällä auton alle niin siinä menee samalla sen pesintä ja mahdollinen poikue. Ja jos emo jää auto alle niin tuhoutuu sen kesän emoa seuraava poikue. Samoin silloin kun se lentää sähkölinjaan tai jää haukan kynsiin. Ja jos teerille ei ole alueella soidinpaikkaa niin ei ole niitä pesintäyrityksiäkään.
Mutta metsälaitumet ja harsimalla rääseiköiksi hakatut metsät olivat kyllä ilmeisen hyviä metsäkanalintumetsiä. Niin paljon niissä lintuja oli.
Niin yhtä yksittäistä tekijää kantojen laskuun ei ole. Mutta on lukematon määrä negatiivisesti vaikuttavia asioita. Tienpäällä liikkuessa näkyy valitettavan usein auton alle jääneitä metsälintuja. Liikenne tappaa valtavan määrän lintuja. Sitten sähkölinjat, ojat poikasille, pedot jne jne. Juuri oli tehty riistakameroilla tutkimus, jossa todettiin että ensimmäisinä sorsien pesillä olivat harakat, närhet ja varikset. Sama pätee uskoakseni myös metsäkanalintujen pesiin.
Onhan niitä näkynyt Oulun lähellä jo pitkään. Näkynyt kaurisruokinnalla jo Pudasjärvellä asti. Nyt pitäisi paliskuntain yhdistyksellä herätä ja alkaa järjestämään puskurivyöhyke ennenkä laji enemmälti poronhoitoalueelle leviää. Eläintautien riski ja riesaksi porojen ruokinnalle ja erotuksille ja kaikkea sellaista harmia.
Kovin erilaista juttua on kuulunut noista robottiruohonleikkureista. Uutisia löytyy netistä. Ja aivan eritason silpoja olisi raivauskone. Kyllähän metsät osaa niin epätasaisia olla, että se aivan erityiset vaikeudet robottien kehittelylle tuottaa. Maanmuokkausmenetelmä valitaan käsittääkseni edelleen maaston mukaan. Ojitusmätästys on Pohjois-Pohjanmaalla yleistä.
Ruohonleikkuurobotit ovat jo kunnostautuneet siilien, linnunpoikasten ja erilaisten lemmikkien silpomisessa, joten hurjalta kuulostaisi vesakkoa niittävä robotti metsässä. Siellähän menisi jo eksyneet marjamummotkin jos sattuisi olemaan sensoreissa tai releissä jotain häikkää. Linnunpesät ja poronvasat menisi ihan muuten vain. Ei tuo istutus tai raivausrobottien kehitys ketään kiinnosta kun niissä hommissa liikkuu niin pienet euromäärät. Aikamoinen röhmy sen robotin pitäisikin olla, että tuolla ojitusmätästetyillä ja auratuilla kannokoilla rymyäisi.
Oma työ varsinkin omilla koneillahan on tunnetusti ilmaista. Eipä monia näytä edes kiinnostavan käyttämättömien peltojen metsitys. Koko Pohjois-Suomi on täynnä kuloheinää ja pajukkoa kasvavia peltoja joita ei viljellä eikä sen kummemmin metsitetäkään.