Käyttäjän Rukopiikki kirjoittamat vastaukset
-
Ei se muta sieltä järvestä pohjasta ja rannoilta mihinkään lähde. Siellä ne ravinteetkin koko ajan kiertää ja limakko kasvaa.
Metsäojitus ei ansaitse mitään synninpäästöä. Niin huonoon kuntoon se on vedet pilannut ja vesien pilaantuminen jatkuu edelleen. Vesistön voi sotkea vain kerran. Ikinä sitä ei enää puhtaaksi saa. Pintavalutuskenttä on ainoa toimiva ratkaisu, mutta sen tulee olla tarpeeksi laaja ja sen järjestäminen vaatisi hyvin usein veden pumppaamista mikä ei ole realistista. Suurimpia päästöjä aiheutuu keväällä sulamisvesien mukana ja kovien sateiden aikaan. Kyllä se humus, ravinteet ja savivelli liikkuu silloin siellä ojissa sammalista huolimatta.
Tuosta keskipainosta varmasti löytyy tutkittuakin tietoa. Onhan noita painoja joskus joissain metsästyaiheisissa lehdissäkin käsitelty.
Etelässä voi olla keskipaino 4,3kg mutta pohjoisessa sanoisin että noin 4kg lähempänä. Suomessa on montaa metsorotua ja etelän rotu isompi mitä pohjoisen mustempi. Vanha metso on mielestäni lähes syömäkelvoton. Isoa arvoa sen lihalle ei voi antaa. Arvokkaampi elävänä.
Ei ole Timppa harvinainen tapaus vaan sorateillä hyvin yleistä. Itse vilkkaan soratien varressa asuvana voin varmuudella sanoa. Viime keväänä jäi kotilähellä auton alle naarasteeri. Viime kesänä puolen kilometrin päässä jäi auton alle teeriemo ja pienet poikaset harhaili tienravissa. Tuossa vähän kauempana oli yhtenä aamuna jäänyt koppelo. Joka kevät ja kesä tässä ihan lähellä noita lintuja alle jää. Jotkut ajavat siihen malliin, että eivät liiemmin varo. Linnut tulevat sorateiden varsille keväällä tankkaamaan soraa ja viihtyvät teillä paistattelemassa.
Ka miten niin minimaalinen osa. Kun naarasteeri/koppelo jää keväällä auton alle niin siinä menee samalla sen pesintä ja mahdollinen poikue. Ja jos emo jää auto alle niin tuhoutuu sen kesän emoa seuraava poikue. Samoin silloin kun se lentää sähkölinjaan tai jää haukan kynsiin. Ja jos teerille ei ole alueella soidinpaikkaa niin ei ole niitä pesintäyrityksiäkään.
Mutta metsälaitumet ja harsimalla rääseiköiksi hakatut metsät olivat kyllä ilmeisen hyviä metsäkanalintumetsiä. Niin paljon niissä lintuja oli.
Niin yhtä yksittäistä tekijää kantojen laskuun ei ole. Mutta on lukematon määrä negatiivisesti vaikuttavia asioita. Tienpäällä liikkuessa näkyy valitettavan usein auton alle jääneitä metsälintuja. Liikenne tappaa valtavan määrän lintuja. Sitten sähkölinjat, ojat poikasille, pedot jne jne. Juuri oli tehty riistakameroilla tutkimus, jossa todettiin että ensimmäisinä sorsien pesillä olivat harakat, närhet ja varikset. Sama pätee uskoakseni myös metsäkanalintujen pesiin.
Onhan niitä näkynyt Oulun lähellä jo pitkään. Näkynyt kaurisruokinnalla jo Pudasjärvellä asti. Nyt pitäisi paliskuntain yhdistyksellä herätä ja alkaa järjestämään puskurivyöhyke ennenkä laji enemmälti poronhoitoalueelle leviää. Eläintautien riski ja riesaksi porojen ruokinnalle ja erotuksille ja kaikkea sellaista harmia.
Kovin erilaista juttua on kuulunut noista robottiruohonleikkureista. Uutisia löytyy netistä. Ja aivan eritason silpoja olisi raivauskone. Kyllähän metsät osaa niin epätasaisia olla, että se aivan erityiset vaikeudet robottien kehittelylle tuottaa. Maanmuokkausmenetelmä valitaan käsittääkseni edelleen maaston mukaan. Ojitusmätästys on Pohjois-Pohjanmaalla yleistä.