Samaa puhuvat noilla selkosilla melkein kaikki kalamiehet ja vesillä kulkeneet. Itsekin liikkunu aktiivisesti useilla Oulun ja Lapin läänin vesillä kalassa ja aika monella laiturilla vettä kuoppaillu. Nykyään kannattaa mennä jo Ruotsiin. Siellä on puhtaat vedet kohtuuajomatkan päässä. Noissa syken kaavioissa näkyy olevan laajat toleranssit. Nekin vedet jotka on erinomaiseksi luikiteltu on huonontuneet paljon. Hyväksi luokiteltu vesi on usein jo aikamoista rapuskaa. Kun on omistuksessa pitkät matkat vesistöjen rantoja niin korvauksetta niiden laadun menetys on aiheuttanut myös suuret taloudelliset tappiot.

Kyllä sen vesien tilan näkee ihan omilla silmillä joka rannassa aina asunu ja monet joet kalassa kiertäny. Vesien tila on monissa paikoin koko ajan vain huonontunut. Eräässä paikassa verkkokalastusta saattoi harjoittaa vielä 2000 luvun alkuun mutta sitten loppui kun verkot alkoi likaantua liikaa. Likainen verkko ei kalaa pyydä. Rannat oli ennen komean kirkkaita hietikoita. Nyt ne on paksun mutakerroksen peitossa. Kun lapiolla leikkaa palan niin se puhdas hiekka mikä ennen oli pinnassa on nyt 10-20cm mutakerroksen alla. Kasvaa sakeanaan kortetta, saraa ja kaikkea ryönää. Ennen ei kasvanut yhtään mitään vaan irkas hietikko loisti kesäaurinkossa  kaus.

Parhaat kelot tulee Lapissa. Rakennuskelo on käytännössä uusiutumaton luonnonvara. Jos vaikka Rovaniemen korkeudella aletaan kasvattaa keloa lähtökohtana satavuotias hyvälaatuinen männikkö niin menee vielä useita satoja vuosia ennenkä keloa on korjattavissa. Yleensä hyvät järeät rakennuskelot on kasvanu yli 300 vuotta ja siitä eteenpäin. Keloa on Suomessa enää rippeitä pieniä määriä siellä täällä eli Suomesta se on käytännössä loppu. Keinotekoisista keloista ei tullut oikein hyviä. Jos venäjältä ei saa, niin kelorakentaminen loppuu. Rakennuskelo oli aluksi erittäin hyvälaatuista. Kaikki huonompi tehtiin haloiksi. Myöhemmin kelon puutteessa rakennuksiin alettiin hyväksyä vähän heikompaakin laatua.

Venäjällä on niin vähän joukkoja että epäilemättä niiden on usein pakko perääntyä ylivoiman edessä isommin taistelematta. Ukrainan armeija ei tappioistaan kerro ja se on ihan ymmärrettävää. Suurin virhe olisi päästää uutisiin jos isoja tappioita tulee. Se murentaa joukkojen moraalia ja hyökkäysintoa eikä ole kansainvälisestikään sodan tuelle hyväksi. Venäjän armeijahan on kertonut lähes päivittäin Ukrainan suurista miehistö ja kalustotappioista. Epäilemättä ne ovat raakasti liioiteltuja. Samoin Ukrainan armeija kertoo epäilemättä melko liioiteltuja tietoja Venäjän menetyksistä. Tämäkin kuuluu pelin henkeen.

Kannattaa muistaa se, että me emme saa mitään puolueetonta tietoa Ukrainasta. Siksi noihin kaikkiin juttuihin kannattaa suhtautua varauksella. Kaikki mitä me läntisistä lehdistä luemme on osa Ukrainan hyvin taidokkaasti johdettua informaatiosotaa ja propagandaa. Samanlaista propagandaa on myös Venäjän uutisointi. Esimerkiksi Ukrainan armeijan tappioista ei ole lupa kertoa. Eikä yleensäkään mitään negatiivista Ukrainasta tai sen armeijasta.