Kuivahkoilla kankailla männiköt ovat metsänpohiltaan usein niin komeita ja tasaisia että ei niitä kehtaa mennä muokkaamaan. Äestyskin tekee uria ja kääntelee kiviä esiin. Ei se muokattuna enää koskaan yhtä komeaa ja tasaista ole. Näkyyhän paikoin vielä kivikautiset asuinpainateetkin, joten karujen maiden tasoittuminen täysin taitaa vaatia seuraavan jääkauden.

Muutaman vuoden päästä on taas ennätysmäiset hirvikannan alentamistalkoot. Hirvien määrä näyttää lähteneen kasvuun.

Märällä maalla puu voi kasvattaa juuret pintaan ja kun tulee sitten poikkeuksellisen kuivaa niin se on ongelmissa. Suopohjia on niin monenlaisia. Karkeajakoisilla pohjilla voi olla ettei pohjavesi olekaan niin lähellä tai pääse kapillaarisesti vaikuttamaan. Kesällä 2018 olisi monet ojanpohjat voinu tervata.

Tarviiko männyn siemenpuita siementämisen takia missään. Olen havainnut että hyvinkin suuret aukot taimettuvat reunametsistä. Oma veikkaus on, että aukolla olevista siemenpuumännyistä iso osa siemenistä menee tuulten mukana kokonaan aukolta pois. Voi jopa käydä niinkin että montaa siementä ei aukolle siemenpuista laskeudu vaan siemenet tulevat sinne vierusmetsistä. Varjostava ja suojaava vaikutus lienee siemenpuiden tärkein merkitys. Näin olen miettinyt.

Amerikkalaisista tutkimuksista löytyy tietoa siitä mille etäisyydelle mikin osa tietyn puun siemenestä päätyy. Yllättävän kauas näkyy siemen päätyvän. En löytänyt vastaavaa tutkimusta suomalaisesta männystä. Onkohan miten paljon tutkittu.

Jos ahma pystyy hävittämään supikoiran suomesta niin se on hyvä juttu.

Naavan ja lupon kasvu näkyy lisääntyneen. Koivikoissakin näkyy nykyään paljon naavaa ja luppoa. Männyt ja kuuset paikoin ihan partanaan.