Käyttäjän Rippe kirjoittamat vastaukset
-
Pohjoisessa koivutukkia ei hinnoitella ollenkaan. Eli sellaista tuotetta ei meillä ole.
Energiapuulle on sen sijaan erittäin hyvä kysyntä paikallisesti.
Kuusia on alkanut koivujen alle jo nyt, tosin vielä harvakseltaan. Ajatus on, että koivujen raivaus tuo elinmahdollisuutta kuusentaimille.
Kun katselen hoitamattomia lehtipuumetsälöitäni, on siellä valtapuina noin 10 metriä korkeita koivuja ja haapoja, ja alla 1-3 metrin kuusia. Jotain tämäntapaista yritän tavoitella tähän nuorempaan kuvioon.
Olen raivannut tiheää hieskoivikkoa, ja tavoitteena on ollut AJ:n kuvailema tilanne. Eli tiheähkö energiapuukoivikko, mihin tavoitellaan luontaisia kuusentaimia. Meilläpäin on paljon turvemaita, ja aika monesti ne ovat kosteita. Tällainen hiestaimikko on siis aika tavallinen. Paikoitellen on jäänyt männyt istuttamatta, ja tällöin siis teen niistä alueista koivikkoa. Siellä missä mäntyjä on, ne ovat yleensä koivuja edellä ainakin metrin verran. Puusto on noin 3-4 metriä, ikää noin 12 vuotta.
Hirveän työläs on ollu raivaaminen. Varmaan 15 tankillista menee hehtaarilla. Jos tämän teettäisi vieraalla, tulisi tällekin taimikolle ihan merkittävä hinta. Olen ehkä ollut vain hidas raivaaja.
Nähdäkseni tällaisia kohteita jätetään (on jätetty) raivaamattakin. Männyt ovat valtapuita, joita koivut ahdistelevat jonkin verran. Siellä missä mäntyä ei ole, tai se on kuollut nuorena, on riukuuntunut koivikko. Tällaisiakin olen siis raivannut, metsälöillä ikää 30-40 vuotta.
Kuuklettelin hieskoivikon harvennuksesta, ja tällaisen löysin:
https://www.ammattilehti.fi/uutiset.html?4225
Tuosta ajasta on energiapuun suhteellinen hinta vielä parantunut.
Käytännössä hieskoivikkoa ei ole artikkelin mukaan merkityksellistä harvennushakata, eikä juuri edes raivata. Itse olen näitä kyllä raivannut, ja todennut tosi työläiksi. Tiheäksi olen jättänyt, kun olen ajatellut että energiapuuta kasvatetaan. Noin 4000-6000 jää puhtaisiin koivikkokohtiin. Siellä missä istutusmäntyjä on, tilaa tehdään selvästi enemmän.
Urtsista hei.
Olisi mukavaa kuulla, kuinka tämän hieskoivikon kanssa kävi?
Vanha ketju, mutta ehkä samat nimimerkit on vielä paltalla (elossa?)?
Erittäin realistinen vaihtoehto alueella, missä hirvivahinkojen riskit ovat suuret. Viikonloppuna lenkkeilin alueella, missä hirvet olivat tehneet hirveää tuhoa männikölle. Ei tarvita raivaussahaa, eikä ensiharvennustakaan. Eli tällaiselle alueelle mielestäni kontorta olisi hyvä vaihtoehto.
Samalla lenkillä näin hyvää kontorta -männikköä. Jostain syystä ne eivät olleet hirveän pitkäoksaisia, ja maastossa pystyi hyvin kulkemaan.
Etelä-Suomessa voisi hyvällä kasvupaikalla toimia näiden ruotsalaisten kaksos-ukkojen metodiikka. Eli ilman harvennusta päätehakkuuseen. Taimikko tehty noin 1800 tiheydellä. Nyt heillä on yli 1000 m3/ha kuusikko. Asiallista argumentoinita heiltä, ja ovat aika lailla kaikesta eri mieltä, mitä tulee vallitseviin käytäntöihin. Painottavat toki istutustaimien jalostusetua.
Löytyy myös hakusanalla Gallringsfritt ger högt virkesförrad
Esimerkki Päijät-Hämeen pohjoisosista: MT/VT kangas, kylvetty männylle 1985. 1. harvennus 2005. (20v) 2.harvennus 2017. (32v) 3. harvennus 2027. (42v) Päätehakkuu 2047. (62v)
Suomi on pitkä maa:
Ylläs, Kolari: Avohakkuu + maan muokkaus + istutus 1989. Taimikon varhaisperkaus, olisi pitänyt tehdä noin 2000, ei ole tehty. 1. Harvennus tehtäneen noin 2040-2050. Päätehakkuu noin 2090.
Etelä-Lappi: Avohakku + maan muokkaus + istutus 1985. Huonosti raivattu, ei ehkä olleenkaan. Nyt tehty ”ennakkoraivausta”. Tilanne nyt, 38 vuotias metsä: 92m3/ha. Keskiläpimitta 14 cm. Maapohja T19. (eli mäntykangas, joka saavuttaa 19 metrin pituuden 100 vuodessa). Kasvua nyt 5 m3/ha. Oliskohan tuohon 1. harvennus noin 5-10 vuoden kuluttua, jolloin pois noin 50-70m3/ha?
Varmastikin raivauksen merkitys korostuu, mitä pohjoisemmaksi tullaan. Eli pitäisi kasvattaa aika harvassa niitä puita, mitä siellä haluaa kasvattaa.
Joo, näinhän se on että puustopääoman kasvaessa putoaa tuotto%, vaikka kasvua olisikin vielä käynnissä.
Itse olen joskus tehnyt karkean analyysin, että puun hinta on seurannut inflaatiota. Sieltä kyllä löytyy 10 -vuoden jaksoja, joissa näin ei tapahdu.
Puun hinnanmuodostus on ainoastaan osittain markkinalähtöinen. Ostajien lukumäärä sellupuulle on hyvin pieni, ja toisaalta tukipolitiikka on ohjannut tietyntyyliseen metsänhoitoon. Yhteiskunnalliset perusteet tähän varmaan on olemassa.
Energiapuun vaikutus on erittäin tervetullut ilmiö metsänomistajalle, tietysti. Aikaisemmin on aina ajateltu, että metsänomistajan tili tulee tukkimetsän päätehakkuusta. Tämä ei välttämättä ole tämänhetkinen tilanne, ja nähdäkseni ensiharvennuksesta voi saada suurimman nykyarvon. Korkokannasta tietysti riippuu tämä laskelma.
Emme myöskään tiedä tulevaisuuden tilannetta vuosikymmenten päähän, emme edes parin vuoden päähän. Itselläni on reilut 30 -vuotiaita kuvioita, jotka ovat jääneet koko lailla hoitamatta edellisen omistajan toimesta. Nyt ne ovat sakeita energiapuumetsiä, joita olen raivannut. Tarkoitus olisi ottaa muutaman vuoden kuluttua noin 50 m3/ha energiapuuta, ja toinen mokoma noin 10 vuoden kuluttua. Tällaisen kuvion taloudellinen kannattavuus taitaa olla parempi kuin hyvin uudistetun ja hoidetun männikön. Mutta se ei johdu mistään erinomaisesta tietotaidosta, vaan tuurista ja puumarkkinoiden muutoksesta.
Energiapuun hyvä hinta pistää tietysti selluteollisuutta ahtaalle, ja toisaalta vaikuttaa myös tukkipuun kertymään pitkällä tähtäimellä. Eli tukkipuun hinnan pitää vastaavasti nousta, jotta metsänomistajat viitsivät kasvattaa järeitä puita.
Kaikkeen tähän liittyy poliittinen riski, ja se ei ole ihan vähäinen. Nyt on esimerkiksi turpeen polttamisen kieltäminen satanut metsänomistajien laariin, mutta muitakin skenaarioita on olemassa.
Tuottovaatimus on mielenkiintoinen asia.
Itse olen ostanut metsää ensisijaisesti mielenkiinnosta. Mutta toisaalta, se antanee kyllä myös tuottoa. Ajattelen niin, että puustopääoma suojaa inflaatiolta, ja kasvu on reaalituottoa.
Olen ostanut metsämaata hinnalla 1500 €/ha. Tällöin kasvavalle puustolle tuli hintaa 24 €/m3, maapohjalle ja suolle ei ole laskettu mitään arvoa. Palstalle on asiantuntija arvioinut keskimääräiseksi kasvuksi 3,5 m3/ha/vuosi. Jos tuon kasvavan puun arvoksi lasketaan 30 €/m3, niin jokainen hehtaari tuottaisi noin 100 € vuodessa, eli 6,5%.
On tietysti selvää, että täysin riskitöntä inflaatio + 5% ei ole saatavilla missään. Mutta pieniriskisiä voisi olla vaikka metsäpalstat, tai osinkoa maksavat pörssiyhtiöt. Kaikissa näissä arvot voivat vaihdella kovastikin lyhyellä aikavälillä, mutta vuosikymmenten aikahorisontilla nämä muutokset tasaantunevat.
Kun sijoittaminen on osittain myös harrastus, ei halua laskea omalle ajalle hintaa. Sama pätee metsänhoitoon. Tämä tietysti tekee laskelmista hieman vääriä. Suurin selkeä kulu on toistaiseksi ollut auton bensa, kun melkein päivittäin käy palstalla tekemässä jotain, tai vain katselemassa. Mutta olen nauttinut kovasti tämän omistuksen konkreettisesta puolesta.
Aukot ei tuota, mutta metsittyvät. Ennen pitkää.
Kävin äitmuorin metsässä, johon oli reilut 20 vuotta sitten tehty pieni aukko, noin 30 metriä leveä. Raivasin koivuja ja kuusirykelmiä. Näitä pieniä puita siinä on aika paljon, mutta ei todellakaan näytä mitenkään kasvuvoimaiselta taimikolta.
Kansantaloudellisesti olisi varmasti huono juttu, jos tällaisilla pikkuaukoilla uudistettaisiin metsiä. Metsänomistajan kannalta asia ei ole välttämättä yhtä huono juttu. Jos 23 vuotta sitten olisi laitettu 1000 € per ha uudistamiseen, olisi se 5%:n korolla jo 3000€. Ja vieläkin oltaisiin todella kaukana tuloista. Täällä ei ensiharvennuksia tehdä alle 40v metsille.
Valitettavasti on niin, että metsien uudistamisen laiminlyönti on merkittävä vaihtoehto taloudellisessa mielessä. Useimmiten metsänomistajat eivät kuitenkaan halua nähdä huonoa metsää, niin uudistukset tehdään normien mukaan. Etelämpänä tilanne on tietysti kokonaan toinen, ja uudistamiseen on mielekkäämpää laittaa enemmän rahaa kiinni.
Saattaapi olla, että itse tulen tekemään avohakkuun jälkeen vain minimaalisen uudistamisen, jos ja kun avohakkuisiin joillakin kuvioilla päädyn. Ja raivaussahalla valitsen tulevan metsikön mallin.