Käyttäjän Rippe kirjoittamat vastaukset
-
Talvivaara on kaivosteollisuuden sisällä oma lukunsa. Sekä kokonsa, prosessinsa että seurauksiensa vuoksi.
Viimeisin Suomeen avattu kaivos taitaa olla Sotkamon hopeakaivos, noin 5 vuotta sitten. Ensi vuonna aukeaa Kaustisten litiumkaivos. Erityisesti Lappia pidetään kaivosteollisuuden valtaamana, ja vastaikkainasettelu matkailun ja poronhoidon suunnasta on suurta. Lapissa on kuitenkin vain 3 kaivosta. Saamelaisalueella ei yhtäkään, eikä sinne myös ole suunnitelmissa.
Eli kaivosten negatiivinen vaikutus muihin elinkeinoihin on pieni. On selvää, että maanomistajille ei voi antaa veetto-oikeutta maidensa hyödyntämisestä kaivosten käyttöön. Tällöin valtakuntaan ei saataisi yhtään uutta kaivosta, Lapin valtionmaita lukuunottamatta.
Meillä on kaatolupia noin 5 hirveä per 1000ha. (kai noin puolet vasoja).
Tämän määrän saivat ammuttua hyvin nopeasti.
Silminnähden hirviä on paljon. Hirvien aiheuttamant vahingot ovat mielestäni merkittäviä. Erityisen kurjalta tuntuu se, että metsänomistaja joutuu sopeuttamaan puulajinvalintaansa. Olisi mukavaa tehdä rauduskoivikko tai haavikko, mutta ei kyllä onnistu.
Havaintoni mukaan hirvet viihtyvät erityisesti karujen maiden mäntytaimikoissa, jotka ovat hieman kitukasvuisia. Rehevämpien paikkojen mäntytaimikossa ei niinkään näy vaurioita. Onkohan tämä faktaa, vai pelkästään minun mutuilua?
Raahen masuunit sammunevat 5-10 vuoden kuluttua. SSAB:n hiilettömyyden strategiassa Ruotsin tehtaat toteutetaan ensin.
Jos aletaan tehdä rautaa vetypelkistyksellä, tarvitaan hirvittävät määrät sähköä. Tuulimyllyjä merelle ja maalle.
Pelkästään romupohjainen prosessikin vaatii sähköä, mutta ei niin älyttömästi.
Raivaussahaa tarvitaan ilman muuta metsässä. Oli kyseessä mikä tahansa kasvatusmuoto.
Mutta tarvitseeko yhteiskunnan tukea sitä, että ihminen tai yritys hoitaa omaa omaisuuttaan? Niinkuin kaikissa tukijärjestelmissä, tämä johtaa tilanteisiin missä asia tehdään ensisijaisesti tukiraamien mukaisesti. Joku ulkopuolinen on esimerkiksi määritellyt, että pitää olla tietty määrä vuosia välissä, että saa samasta kuviosta uuden tuen (varhaisperkaus-taimikonhoito). Tällöin metsänomistaja harmittelee, että hoito ei tule tehdyksi optimaaliseen ajankohtaan. Just joo.
Sinänsä on tietysti hyvä että yhteiskunta tukee heikommassa asemassa olevia, ja luo elämisen mahdollisuuksia. Täytyy tuntua kurjalta elää sellaisessa köyhyydessä, että yhteiskunnan tukiverkot kaikkine sääntöineen ohjaavat arkipäivän valintoja. Mutta ahkeruudella tästä tilanteesta voi nousta ylös, jolloin voi myös luopua näistä tukien vastaanottamisesta. Uskoisin että se täytyisi olla tavoite yrittäjyydessä ja omistamisessa.
Sairas tukipajatso jauhaa. Metsänomistajat tyytyväisinä katsovat Kemera-metsiään, joihin ovat kupanneet sosia(listi)tuet täysimääräisinä. Yök.
Ruotsissa ei tueta raivausta tai lannoitusta. Ja puuta kasvatetaan siitä huolimatta.
Ostopalstallani Suomessa kävin arvioimassa tehtyä taimikonhoitoa. Näytti lähinnä vanhingolliselta. Tuli mieleen, että tukien siivittämänä tehty koivujen poisto, ajatuksella ”kaikki lehtipuut pois”. 8 cm tyvihalkaisijaltaan koivu pois, lähellä ei havupuita. Tilalle tullut kantovesa, jossa noin 10kpl reilun metrin korkuista risua. Jäljellä harvahko kuusitaimikko, jossa yksittäiset puut kasvaa hyvin. Kuitenkin myös aukkoisuutta ja hirveää heinikkoa.
Kaikki yritystuet ja myös metsätalouden tuet tulisi poistaa, on mielipiteeni.
En ole puolesta -enkä vastaan. Pikemminkin päinvastoin.
Ilman muuta metsäyhtiöiden etu on ollut siinä, että metsissämme kasvaa paljon puuta, ja sitä myös alaharvennuksilla harvennetaan. Oletettavasti voidaan olla yhtämieltä siitä, että hyvin alhaiset sellupuun hinnat (<15€) ovat olleet metsänomistajan taloutta ajatellen liian alhaisia.
Nyt kun myös pienen puun hinta on noussut järkevämmälle tasolle, kallistanee tämä vaakakuppia enemmän jaksollisen kasvatuksen suuntaan, alaharvennuksineen.
Olen lueskellut kirjaa nimeltä ”Maatilan Metsäoppi”, vuodelta 1963. Siinä mielessä se on mielenkiintoinen, että tuona aikana uudistetut metsät ovat nyt hyviä tukkimetsiä. Avohakkuut ja metsän istutus ja kylvö olivat tuohon aikaan aika uusi juttu. Kirjassa sanotaa istutukseen menevän kokonaisuudessaan 6-7 miestyöpäivää per hehtaari. Lisäksi on sitten tullut taimikon raivuutyöt, joihin raportoidaan menevän 3,5 miestyöpäivää hehtaaria kohden. Eli ihan ilmaiseksi eivät nämä nykyiset tukkimetsät ole syntyneet. Silloin tietysti metsätyömiehen elintaso ei ollut kummoinen, eli oletettavasti työ oli halpaa suhteessa moneen muuhun asiaan. Nythän se on juuri päinvastoin.
Maan muokkausta kirjassa myös käsitellään. Pienille kylvöaloille suositellaan kuokkimista käsin, jolloin mies tekee päivässä 600-1800 laikkua. Ennen oli miehet rautaa! (kirjassa ei mainittu koskaan ”naistyöpäivistä”, eli aika selkeästi sukupuolitettua roolitusta siihen aikaan!!).
Sinänsä, taidanpa kokeilla itsekin, kuinka isotöinen juttu on laikuttaa kuokalla. Yhdistän tämän ajatuksiini, joita tämän kesän supertyöläs raivuukuvio on aiheuttanut. Eli rehevällä maalla voimakas maanmuokkaus on saanut kasvuun todella sakean koivikon, jonka raivaamisessa on mennyt noin 25 tuntia per hehtaari! Tämä on kahden eri henkilön tekemisistä laskettu aika, eli ei pelkästään minun lorvailevaa teheskentelyä. Nyt siis ajattelen, että jos muokkaus olisi maltillisempi, tulisi varmaan vähemmän raivattavaa. Sinänsä, tätä raivausta olen tehnyt lähinnä harrasteluna, joten tunnit ei oikeastaan haittaa.
Vaihtoehto voisi kyllä olla myös luontaisen hieskoivikon kasvattaminen voimakkaasti muokatulle maalle. Tällaistakin ajattelin kokeilla yhdelle kuviolleni, joka on selkeästi märkää. Ajattelen, että navero-ojat toisivat siihen kuivempaa penkkaa, johon voisi puita alkaa kasvaa. Jos sitä sitten viitsii tulevaisuudessa raivata, sen aika näyttää. Realistista on varmaan myös Risupeto-savotta noin 20 vuoden kohdalla, jolloin vähän yhdistellään raivauksia ja ensiharvennusta. Mutta siihen on niin pitkä aika, että aurinkokin ehtii räjähtää ennen sitä. Eli puumarkkinat voivat näyttää ihan erilaisilta.
1 m3 haketta tuo noin 0,8MWh energiaa. Eli käytännössä kiintokuutiosta puuta tulee noin 2 MWh energiaa. Tätä voi tietysti laskea myös kiintoaineen energiasisällön kautta, 1kg = 4 kWh. Suurin piirtein samaan lopputulokseen päädytään. Kosteusprosentti tuohon kokonaisuuteen tietysti vaikuttaa.
Eli jos ajaltellaan puun maksavan kannolla 30 € per kiinto, tulee siitä puun osuudeksi lämpöenergiasta noin 1,5 c per kWh. Käytännössä rahteineen ja haketuksineen puhuttaneen noin 3 c per kWh -kustannuksesta.
Kukin voi itse miettiä, minkälaisen osuuden puun kasvattaja voi tästä arvoketjusta saada? Vaihtoehdot lämpölaitoksilla ovat aika vähissä. Tulevaisuudessa varmaan enenevässä määrin sähkökattilat, jotka käyttävät tuulisina päivinä halpaa tuulisähköä. Toisaalta, taloyhtiöt voivat myös siirtyä maalampöön, mitä varmasti monessa paikassa laskeskellaan.
Tässä arvoketjussa ei lämpöenergian loppuhinta vielä mene pahasti pieleen, vaikka kantohinta olisi 60 € /motti. Tällöin metsänomistajalle tulisi 3 c /kWh, ja polttoaineen kokonaishinnaksi 4,5 c/kWh. Riittäisikö sitten esim 3 c /kWh jakelukustannuksiin ja lämpöhäviöihin, jolloin veroton omakustannus lämpövoimalalle olisi 7,5 kWh. Hirveästi enemmän se ei voi olla, sillä muutoin taloyhtiöt alkavat lisääntyvässä määrin siirtymään maalampöön.
On kuitenkin päivänselvää, että aikasemmat energiapuunhinnat, esimerkiksi vain 5€ per motti (kannolla) ovat olleet naurettavan pienet, ja metsänomistajan osuus lämmöntuotannon ketjussa on ollut ihan olematon.
Hankinta vs kantohinta:
– Ruotsissa puhutaan erityisesti hankintahinnoista. Hieman on vielä epäselvää minulle, kuinka asiat käytännössä hoituvat. Ainakin sellufirman ostaja on soitellut, ja tarjoutunut hakkaamaan, kun koneet ovat olleet lähistöllä.
Eli juuri nyt ymmärtäisin siten, että hankintahinnoista puhutaan, mutta käytännössä metsäfirmat ostavat puuta ”all-in” ajatuksella, eli mahdollisimman helppo juttu myyjälle. Ruotsalaisuuteen kuuluu nähdäkseni pitkien liikesuhteiden arvostaminen, ja oletan tämän pätevän myös puukauppoihin.
Keväällä naapurini teki hankintana energiapuuta, hintaan 600kr per motti oli oikein tyytyväinen.
Youtubesta tulee jatkuvasti mainos, jossa näyttelijä Martti Suosalo kertoo metsiemme voivan huonosti, oikein huonosti. Greenpeacen kampanjointia tämä. Aika yököttävältä tuntui vättämä, että ”Suomen metsät voivat huonosti”. Kohta voi varmaan siihen myös lisätä, että ”Suomen metsänomistajat voivat huonosti..”
Metsillä on suuri taloudellinen merkitys, ja tätä halutaan kiistää. Ei se oikein toimi pidemmän päälle, että koko kansa tekee teatterinäytelmiä toisille. Jostain pitäisi sitä varsinaista taloudellista lisäarvoakin luoda.
Tästä ketjusta ei käynyt ilmi, onko avohakkuukielto edistynyt?
On hyvä, että taloudellista lisäarvoa voi luoda monella tavalla. Asiasta ei mielestäni tarvitse kovin kiihkeästi esittää prosentteja. Kukin laskee, tai on laskematta nämä prosentit. Jos poliittiset päättäjämme tekevät päätöksensä väärin perustein, niin sitten tekevät. Niin kauan kuin nämä päätökset koskevat ainoastaan julkisen sektorin hallinnoimia metsiä, ovat ”huonot päätökset” lähinnän yksityismetsänomistajille eduksi. Vähemmän tarjontaa puumarkkinoille jne…
Mutta jos poliitikot ulottavat päätöksensä yksityismetsiin, on se sosialismia. Tämähän ei sinänsä olisi vierasta metsätalouden historiassa. Joskus menneinä vuosikymmeninä muistan tarinoita, joissa metsällä oli hakkuukielto, vaikka omistaja olisi kipeästi tarvinnut rahaa.
Itse tulen varmaan käyttämään monenlaisia metodeja metsän uudistamiseen. Myös avohakkuita.Minulla on nyt pari vanhaa kuusikkoa, jotka pitää varmastikin avohakata. Uudistamisessa on toki tarkoitus pyrkiä säästämään kuluissa, mutta varmastikin myös istutusta tulen tekemään. Uskon, että jalostettujen taimien hyödyt voivat olla merkittäviä. Toisaalta, rehevät maat uudistuvat näköjään koivulle aika pienin kustannuksin, joten se lienee pääasiallinen metodi.
Vielä havaintoni avohakkuista: Nähdäkseni siellä on hyvin monnelaista elämää. Erilaisia kukkia ja perhosia yms ötököitä. Nämä on ilmeisesti huonompia eliöitä, kuin synkkien kuusimetsien asukit.
Rauduskoivikko olisi mukava tehdä, mutta pelkäänpä että hirvitiheys on aivan liian suuri, jotta se onnistuisi. Näyttää jahtiluvissa olevan noin 5 kaatoa per 1000ha. Luulisin sen olevan aika paljon. Olisi mukavaa kuulla, mitä muilla alueilla on?
Harrastelun vuoksi olen ajatellut aidata vanhan niityn, ja laittaa hybridihaapaa siihen. Metsätilan kokonaisuudessa sillä ei ole hirveätä merkitystä, mutta olisi mukava nähdä kuinka ne kasvaa.