Käyttäjän Rippe kirjoittamat vastaukset
-
Varmasti on niin, että esimerkissäni metsänomistaja ei ole perehtynyt yhtään metsiensä ”hoitoon”. Enemmänkin taitaa olla niin, että tuttu puunostaja ilmoittaa, että ”teillä olisi hakattavaa”. Ja sitten hän hoitaa homman kokonaispalveluna.
Mutta tuollainen hakkuu, missä suositaan vanhaa hieskoivua kasvavan kuusen kustannuksella, on lähinnä moraalitonta huijaamista. En tiedä, kuuluuko tämä toimialan toimintamalleihin, että huijataan kun voidaan…?
Laitanpa tähän ketjuun viestini, kun liippaa aika läheltä.
Kävin huvikseni käveleskelemässä naapurini palstalla. Käynnissä harvennushakkuu, pinta-alaa ehkä muutama kymmentä hehtaaria. Lähdin tekemään havaintoja, oppiakseni asioista.
Hämmästelin ensin, että ihan ajoreitin viereen oli jätetty suuri koivu, joka varjosti läheistä kuusta. Ajattelin, että epähuomiossa on jäänyt poistamatta. Myöhemmin tulin kuviolle, joka oli kuusivaltainen sekametsä. Lähes järkytyin, kun huomasin että harvennuksessa on otettu ainoastaan kuusikuitua pois. Jos vierekkäin on ollut tukkipuun kokoa lähestyvä kuusi, ja tätä pidempi haapa tai hieskoivu, on kuusi kaadettu. Käytännössä metsä on noin 50 vuotiasta, ja hieskoivut ovat kasvunsa tehneet. Tukkiahan täällä ei koivusta muutenkaan tule.
Katselin tienvarren pinoja, ja yksi pieni pino oli lehtipuuta. Ajattelen sen tulleen ainoastaan ajouralta kaadetuista puista.
Metsä näyttää olleen aika huonolla hoidolla, raivaussahaa tuskin on juurikaan käytetty. Siispä haapaa on leimallisen paljon. Mielestäni metsänomistajan passivinen ohjaus on ollut johdonmukaisen välipitämätöntä. Sen lisäksi, että varsinaista kuusimetsää ei ole taimivaiheessa suosittu, ei myöskään ole ymmärretty harvennusvaiheessa myydä lehtipuita. Vaikka nyt saisi niistä harvinaisen hyvän hinnan.
Olen rakentanut omaan päähäni ajatuksen, että puun ostaja on ehdottanut harvennushakkuuta, ja määritellyt kuusikuidun määrät. Varmaankin siksi, että läheinen sellutehdas käyttää vain havukuitua. Ja metsänomistaja kasvattelee 50 -vuotiaita hieskoivuja ja haapoja…
Voisin ottaa muutaman kuvan paikasta.
Osaran aukeat ovat tosiaan korkeammalla, ja periaatteessa pitäisivät olla matalamman lämpösumman alueella. Siellä taitaa olla myös aika kivoja rinteitä, joissa kasvulle voi olla aika hyvät olot.
Minun paras kuvioni on T22, jolle suositellaan harvennusta 42-45 vuoden iässä. (T22 = Tall (mänty)metsä, pituus 22m kun hakkuukypsä). Siinä olisi tällöin puuta noin 185m3. Nähdäkseni tämä on alakanttiin. Kaadoin siitä huvikseni yhden valtapuun, joka oli 18 cm ja pituus 14m. Rungon massa oli 170kg. Eli tuosta varmaan tulisi noin 200 l/runko. Lisävaltapuulle mittasin 14cm ja 13m, massaa 123kg. Voisi siis olla noin 150 l/runko. Runkoja yhteensä noin 2000/ha. Jos lasken keskiarvon lisävaltapuun mitoilla, tulee puustoksi peräti 300m3/ha. Tämä ei varmasti ole totuus. Huomattavaa on, että punnitsemalla saamani tilavuudet ovat suurempia kuin Laasasenahon taulukon litrat.
Laskelmnai ei tietenkään ole ihan aukottomia. Tarvii tehdä lisää mittauksia, kunhan lumet lähtee…:-).
Laasasenahon taulukosta saisin, että valtapuut kasvaisivat viidessä vuodessa (1cm/2m) 42 litraa tilavuutta, eli noin 8 litraa per vuosi per runko. (paksuutta tulee kuitenkin hieman enemmän kuin 2mm/vuosi). Jos valtapuita olisi vaikka 700 /ha, tulisi pelkästään niistä kasvua 5,6 m3/ha. No, ehkäpä metsänarvioijan lukema 7,9 m3/ha/vuosi on aika lähellä totuutta. Metsän ikä ja tiheys varmaan ovat juuri kiivaimman kasvun vaiheessa.
Tämä on siis paras kuvioni. Enimmäkseen kuviot ovat T18 -tasoa, jolloin maallikkokin huomaa eron T22 -kuvioon. T16 -kuviot ovat jo kehnoa metsää. Etelä-Ruotsissa on käsittääkseni paljon T30 -luokan metsiä, parhaimmillaan lähes T40.
Vastaan kysymyksiin:
– Metsäni ovat noin 60km Napapiirin alapuolella. Korkeus merenpinnasta noin 50m. Käytännössä olemme alueella, joka juuri nyt hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Metsä ei tietenkään heti reagoi asiaan, vaan genetiikallakin taitaa olla osansa. Käytännössä metsätilojen keskikasvut ovat metsämaalle 3-4 m3/ha/vuosi. Parhaat kuvioni kuitenkin kasvavat juuri nyt jopa 10 m3/ha/vuosi.
– Ruotsissa on päätehakkuulle suojaikä. Se riippuu millä leveysasteella metsä on. Täällä se taitaa olla noin 90 vuotta. Metsätaloussuunnitelmassani on 82 -vuotias kuvio, hyvällä kasvupaikalla. Se ei ole papereiden mukaan vielä saavuttanut suojaikää. Yläharvennusta ei ole kielletty, mutta puunostaja meni hiljaiseksi, kun otin asian esille.
– On erittäin hyvä, mikäli väittämäni ”JK:n taantumisesta” on väärä. Varmaan tulen joihinkin kuvioihini soveltamaan JK:ta. Mielipiteeni kuitenkin on, että riski ”käänteiselle rodunjalostukselle” on suuri. Istutettavat taimet ovat hyvää ainesta, ja kasvavat varmasti nopeampaa kuin luontaiset. Vallankin, jos siemenpuiksi on jäänyt kehnoja yksilöitä.
– Metsänhoidon suositukset ja käytännöt muuttuvat koko ajan. Ja näin pitääkin olla. Perspektiivia antanee se, että alueellamme ei olla vielä ehditty päätehakkaamaan nykyisen, jaksollisen kasvatuksen satoa. Eli syklit ovat pitkiä. Emme voi tietää, minkälaista puuta arvostetaan 50 -vuoden kuluttua. Mutta juuri nyt on sellainen tilanne, että laiska metsänhoitaja on saattanut (tuurilla) tehdä jopa optimaalisen metsänuudistuksen 1990 -luvulla, jos ei ole tehnyt avohakkuun jälkeen yhtään mitään. Luontainen koivikko on voinut antaa ihan hyvän kuutiomäärän, ja näillä energiapuun hinnoilla voi lopputulos voittaa koulukirjan mukaisesti hoidetun metsän. Mutta tämä on erityisesti tuurin ansiota, sillä aikaisemmilla energianpuun hinnoilla olisi tilanne tietysti ihan toinen.
– Metsän uudistamisen ja hoitamisen hinnoittelu on tietysti moniselkoinen juttu. Itse olen juuri nyt tykästynyt raivuuhommiin, joten sille en laske hintaa. Aikaisemmassa laskelmassani laskin kuitenkin varhaisperkuulle 200€/ha ja taimikonhoidolle 400€/ha. Lisäksi tietysti muokkaus, jolle laitoin 300€/ha ja istutukselle 800€/ha. Näistä ja 4%:n korostoa tulee noin 7000€/ha, kun ajaksi otetaan 40 vuotta. Näitähän voi tietty pyöritellä miten haluaa. On kuitenkin selvää, että pohjoisessa laskelmien lopputulokset ja johtopäätökset ovat erit kuin etelässä.
Ikiliikkuja on keksitty. Se on väittely metsänkasvatuksen metodeista. JK vs Jaksollinen.
Aika turhaa tämä härkäpäinen vänkääminen. Kaikki sanottava on tullut jo aikaa sitten sanotuksi. Mutta sanonpa kuitenkin.
Molemmat koulukunnat ovat varmasti oikeassa, tavallaan.
Metsän uudistaminen jaksollisella menetelmällä, ja vaikkapa 4%:n korkokannalla antaa sellaisia tuloksia, että voi todeta homman olevan järjetöntä. Meillä ensiharvennus tehdään käytännössä noin 40v iässä, jolloin käytännössä ollaan sijoitettu reilut 7000€/ha tuohon mennessä. Sitten 30%:n alaharvennus, ja tilille tulee 1000-2000€.
Jatkuvan kasvatuksen yläharvennukset voivat toimia joihinkin kuvioihin yhden miessukupolven ajan ihan hyvin, mutta lopputulemana varmastikin on vajaatuottoinen (=harva) metsä kehnohkoja puita, sillä käänteinen rodunjalostus on tehnyt tehtävänsä. Lopultakin, jotain on tehtävä jos haluaa oikeasti elinvoimaisen metsän.
Näistä voi sitten kehitellä oman mielensä mukaisia variaatioita. Jos kuvitellaan, että energiapuun hinta säilyy nykyisellä tasolla, tuo se uusia mahdollisuuksia.
Minulla esimerkiksi on hyväkasvuinen kuvio, ikää noin 40v. Puuta noin 200 m3/ha. Tämä tietysti pitäisi ohjeistuksen mukaisesti alaharventaa nyt. Voisi saada noin 30€/m3 ja 60m3/ha. Eli 1800 €/ha. Sen jälkeen odotellaan 20-30 vuotta seuraavaa tiliä…?
Olisiko vaihtoehtona odottaa vielä noin 5 vuotta, ja päätehakata sitten kaikki pois? Nykyisillä hintatasoilla ja valitsemallani korkokannalla (4%) saan tämän antamaan parhaan tuoton. Toiseksi parhaan tuoton saan simuloinnissani sille, että voimakas yläharvennus nyt, ja kasvatuksen jatkaminen. Nämä molemmat tavat ovat tietysti vallitsevan metsänhoito-opin vastaista touhua, ja täällä Ruotsissa jopa lainvastaista. Mutta korkea kuitupuun/sellupuun hinta tekee tällaisen kasvattamisen houkuttavaksi. Toisaalta, tällainen nopeamman kierron kasvatus voisi olla Etelä-Suomen hyväkasvuisilla kuusikoillakin yksi vaihtoehto.
Tietysti, yllä esittämäni vaihtoehto edellyttää metsän istutusta jalostetuista taimista, jotta tuo sama toimenpide olisi tehtävissä 40v kuluttua.
Monenlaisia vaihtoehtoja varmasti on, ja kukin tehkööt metsissään niin kuin parhaaksi näkee.
Muutamia eroavaisuuksia Ruotsin ja Suomen metsäpolitiikassa on:
– Ruotsissa ei makseta tukea raivauksiin. Tämä varmaan useammin johtaa raivaamattomiin taimikoihin. Oma silmämääräinen otanta tukee tätä.
– Ruotsissa on paljon vähemmän ojitettua suomaata. Voisiko johtua siitä, että valtio ei ole maksanut ojituksiin tukea? Ero on silminnähden merkittävä.
– Ruotsissa on metsille suojaikä. Tämä on kait ollut joskus Suomessakin?
– Ruotsissa metsätiloja ei voi pilkkoa kovin pieniin osiin. Käytännössä halutaan, että metsätilat olisivat merkityksellisen kokoisia, ja puuntuotanto tulee olla yli 200 m3/vuosi.
Kuinka nämä eroavaisuudet voisivat vaikuttaa hiilinieluun, en tiedä.
Koko hiilinielu on minulle melkoista hepreaa. Tuntuu maalaisjärjellä, että metsä toimii hiilinieluna juuri niin kauan, kun kuutiot per hehtaari kasvavat. Jossain vaiheessa metsä on niin vanha, että kuutiot eivät juurikaan lisäänny.
Prikulleen samaa mieltä. En millään voi ymmärtää, että metsän jättäminen hakkaamatta olisi minkäänlainen ratkaisu hiilinielun kasvattamiseksi. Minullakin on hakkuukypsä kuvio, jossa noin 200 m3/ha. Se ei enään kasva, vaan näyttää lahoavan samaan tahtiin kasvun kanssa. Teoriassa voisi ehkä kasvaa muutaman kymmentä mottia.
Jos haluaisi todellista hiilinielua, pitäisi avohakatut puut kaivaa maan alle. Siellä ne säilyisivät vuosisatoja. Tämä olisi tietysti hyvinkin absurdi ajatuskuvio. Mutta taitaa olla aika mahdollinen tulevaisuudessa, kun tässä kaikenlaista hullutusta näkee.
Talvivaara on kaivosteollisuuden sisällä oma lukunsa. Sekä kokonsa, prosessinsa että seurauksiensa vuoksi.
Viimeisin Suomeen avattu kaivos taitaa olla Sotkamon hopeakaivos, noin 5 vuotta sitten. Ensi vuonna aukeaa Kaustisten litiumkaivos. Erityisesti Lappia pidetään kaivosteollisuuden valtaamana, ja vastaikkainasettelu matkailun ja poronhoidon suunnasta on suurta. Lapissa on kuitenkin vain 3 kaivosta. Saamelaisalueella ei yhtäkään, eikä sinne myös ole suunnitelmissa.
Eli kaivosten negatiivinen vaikutus muihin elinkeinoihin on pieni. On selvää, että maanomistajille ei voi antaa veetto-oikeutta maidensa hyödyntämisestä kaivosten käyttöön. Tällöin valtakuntaan ei saataisi yhtään uutta kaivosta, Lapin valtionmaita lukuunottamatta.
Meillä on kaatolupia noin 5 hirveä per 1000ha. (kai noin puolet vasoja).
Tämän määrän saivat ammuttua hyvin nopeasti.
Silminnähden hirviä on paljon. Hirvien aiheuttamant vahingot ovat mielestäni merkittäviä. Erityisen kurjalta tuntuu se, että metsänomistaja joutuu sopeuttamaan puulajinvalintaansa. Olisi mukavaa tehdä rauduskoivikko tai haavikko, mutta ei kyllä onnistu.
Havaintoni mukaan hirvet viihtyvät erityisesti karujen maiden mäntytaimikoissa, jotka ovat hieman kitukasvuisia. Rehevämpien paikkojen mäntytaimikossa ei niinkään näy vaurioita. Onkohan tämä faktaa, vai pelkästään minun mutuilua?
Raahen masuunit sammunevat 5-10 vuoden kuluttua. SSAB:n hiilettömyyden strategiassa Ruotsin tehtaat toteutetaan ensin.
Jos aletaan tehdä rautaa vetypelkistyksellä, tarvitaan hirvittävät määrät sähköä. Tuulimyllyjä merelle ja maalle.
Pelkästään romupohjainen prosessikin vaatii sähköä, mutta ei niin älyttömästi.