Mh-yhdistyksiä on monenlaisia ja toisissa edunvalvonta toteutuu paremmin kuin toisissa. Ne mhy:t joiden korjuupalvelutoiminta on niin isoa, että se kilpailee jopa aukoista, voi tämä edunvalvonta olla vähän tulkinnanvaraista. Varsinkin, jos leimikko menee suoraan ilman kilpailutusta korjuupalvelulle, niinkuin usein käy joissakin maantieteissä.

Monella jää nyt tajuamatta, että tässä ei mikään ulkopuolinen taho määrää mitä metsässä saa tehdä tai ei tehdä.

Nuorelle isännälle täsmennys, että on fsc-puuta, joka on hakattu fsc-metsästä ja sitten on myös fsc-kontrolloitua puuta, jota voidaan hakata sertifioimattomasta metsästä

Sanos muuta. Siitä huolimatta ne on hyvin pelannut korttinsa kun määrittelee Suomessakin jo, että kuinka ja mistä saa hakata metsää

Vaikka mo ei olisi fsc:ssä vaan pefcissä, ei tarkoita sitä, etteikö tämän metsään voisi tulla tämmöistä hcv-aluetta. On nähkääs olemassa puunostajia, joiden toiminnalla on fsc-serti, ja näin ollen toimivat ko. sääntöjen puitteissa.

Toisekseen on sanottava, että tuo hcv-aineisto ei ole mitään autuaaksi tekevää, vaan sielä on alueita, jotka eivät oikeastaan edes täytä hcv-kriteerejä.

Vielä lopuksi pitää mainita, että kyse ei ole sosialisoinnista, vaan siitä että puutuotteiden loppukäyttäjät vaativat sen fsc-leiman ostamaansa tuotteeseen. Tällöin puuta ostava/jalostava teollisuus ostaa puunsa fsc-sääntöjen mukaan. Se on markkinataloutta se.

Sen verran vielä täytyy sanoa yhdistyksistä, että jokainen mhy on erilainen toisiinsa nähden, eikä kaikilla puunkorjuutoiminta ole läheskään niin vahvaa kuin toisilla. Yleisellä tasolla metsänhoitoyhdistysten on kuitenkin hyvä olla olemassa, kunhan ne eivät käytä mandaattiaan väärällä tavalla (omaksi) hyväksi