Käyttäjän Riippumaton ajattelija kirjoittamat vastaukset
-
Juoksuhaudat saa näppärästi ennallistettua maanmuokkauksen yhteydessä, museovirasto kiittää..
Itselle ei ole tullut ongelmia noiden reliikkien tiimoilta, korkeintaan @-postia käyttiksen tekemisen jälkeen, jossa ohjeita esim. kiviröykkiön päältä puiden poistamiseen.
Ei siitä koivikosta motteja ja tätä kautta tukkipuutakaan saa niin paljoa kuin kuusikosta vastaavalla maapohjalla. Erikoistyvien ostajatkin ilmeisesti keskittyneet tuonne itään, ettei niitä huippuhintaisia kalikoita monikaan pääse myymään.
Ihan kilpailukykyinen koivikko kumminkin on jos rupeaa ihan nettonykyarvolla tätä laskemaan, johtuen ihan tuosta lyhyemmästä kiertoajasta, toisen taimikonhoidon poisjäännistä ja jos hyvin käy, niin voi sinne alle tulla ihan kelpo kuusentaimistokin.
Mutta sitten itse asiaan, eli runkolukukysymys. Kannattaa ehdottomasti harventaa niin, että hyvä tulee. Tapauskohtaisia nämä on, mutta ei varmaankaan tee pahaa vaikka joka toinen puu menisi nurin.
Ei sitä puun hintaa kannata määräänsä enempää tuijottaa, varsinkaan harvennusleimikoissa. Se on isossa kuvassa aika samantekevää maksetaako esim. ensiharvennuskuidusta pystyyn 10, 11 tai 12 euroa. Enskatuloilla ei rikastumaan pääse, mutta jos harvennusta lykkää useamman vuoden parempien kantohintojen toivossa, niin siinä metsätalouden kannattavuus kärsii rajustikin, kun metsä riukuuntuu ja päätehakkuutulot siirtyvät pitemmälle hamaan tulevaisuuteen. Uudistuskypsien metsien kohdalla asia on toki hieman eri, mikäli puut ovat terveitä ja kohtuullisessa kasvussa. Silloin voi vähän katsoakin ettei ihan polkuhinnoilla myy.
Taneli, kyllä niinkin voidaan tehdä. Ja mikäpä siinä, jos motolla hakataan ja kaupan molemmilla osapuolella on luotto mittalaitteen tarkkuuteen.
Eipä se kauppatapa määrittele mittaus/hakkuumenetelmää. Ja miten kuormien sidonta on automatisoitu?
Ei missään ole erikseen sovittu puukaupan minimierää. Sehän on täysin myyjän ja ostajan välinen asia, tehdäänkö puukauppaa yhdestä vai tuhannesta motista. Parhaiten selviää kysymällä ostajilta ja neuvottelemalla. Toki menekkiä edistää, jos puut saa pikitien varteen ja niitä on useampi.
On se liituri pahimmillaan tehokas ase kaikenlaista kehitystä vastaan. Kaiken hyvän lisäksi kun liiturista tehdään jossain havainto ja se rekisteröidään ely-ihmisten toimesta, niin se jälki näkyy kartoissa ties kuinka ja pitkään, vaikka otus olisi muuttanut pois tai kupsahtanut. Eipä ne taida muutenkaan paria vuotta pitempään elää.
Mukavahan tässä on vastailla 😀 Palkka on hyvä, mutta saa sen eteen töitä tehdä aika paljon. Koulukaverit on työllistynyt moninaisiin hommiin, osa tekemään puukauppaa, osa korjuupuolelle ja pari on mennyt sähköyhtiöllekkin organisoimaan vierimetsähakkuita ymmärtääkseni.
Metsänhoitoyhdistyksen neuvojana olen, eli myyntityötä suurimmalta osin. Koulutus oli pari ensimmäistä vuotta maastopainotteista, perusasioiden opettelua, kuten puuston arviointia, metsän kasvatuksen perusteita ym. pari vikaa vuotta oli teoreettisempaa liittyen esim. puunhankinnan kokonaisuuden opiskeluun operatiivisella/strategisella tasolla. Toimihenkilöharjoittelu oli iso osa opintoja ja itse alan oppimista. Itse tykkäsin kovasti koulutuksesta, ei välttämättä haastavimmasta päästä amk-tason tutkintoja, mutta oman mielenkiinnon mukaan rimaa voi nostaa vähän korkeammallekkin.
Jätkän kommentti on aika koomista luettavaa. Töitä löytyy aivan varmasti, kunhan vaan jaksaa hakea.
Suhteet voi tuoda pienen avun paikkaa hakiessa, mutta loppuen lopuksi kaikki on itsestä kiinni. Tälläkin hetkellä metsälehden työpaikkaosiossa on 15 ilmoitusta, niiden lisäksi on lukematon määrä hiljaisessa haussa olevia paikkoja, kyllä niihinkin joku aina valitaan.
Ai niin, itselläni ei ollut entuudestaan minkäänlaisia suhteita metsäalan toimioihin kun hain alaa opiskelemaan, mutta niin vaan sain minäkin töitä.