Tätä metsätouhua on tullu kateltua oman toimen ohessa kohta 20 vuotta. Muutama havainto on jäänyt mieleen: sahat valittaa koko ajan puun hinnasta, Lauri Vaara myös jostain, kantohinta on MTK:n mielestä liian alhhaalla, sama MTK haluaa lisää tukia johonkin…

Joka ikisessä metsänomistajalle suunnatussa lappusessa on niitä 10 kohdan ”muistilista metsänomistajalle”. Jok´iksessä on sen 20 v. ajan ollut ekan kolmen joukossa: Kilpailuta puun myynnit.

Paitsi niiden UPM:n, StoraEnspn ja MG:n asiakaslehdissä sitä ei jostain syystä korosteta.

Solosta ei itsellä kokemuksia, Jonseredista (vm 80 -luku), Husqvarnasta (vm 70-luku) ja Stihlistä (vm 2014) on. Kaikki 3 edelleen käytössä.

En katsonut Echon linkkiä mutta hinnnan lisäksi voi miettiä varaosien saatavuutta, huollon sijaintia jne. Se 300€ ”säästö” hupenee seminopeasti jos noissa tulee ongelmia. Vaikka et amamtiksesi tekisikään niin on mukavampi että kone on kunnossa.

Vaikka perushuollon ja yksinkertaisimmat varaosan vaihdot osaan tehdä itsekin niin joskus noita 70 ja 80 luvun vehkeitä on pitänyt pajalle kuljetella. Se on käynyt suht´ vaivattomasti kun on samassa kaupungissa se huolto.

Jesse:
”Tässä ei ole kyse pelkästään puun myynnistä kuten olen jo moneen kertaan maininnut. Tavasta hoitaa metsätaloutta parhaalla mahdollisella taloudellisella tuotolla. Se koostuu monesta asiasta.”

Olen samaa mieltä. Sillä tulopuolella se puun myyminen taitaa olla kuitenkin se tärkein. Minulla jopa ainoa. Siksi koen että kilpailuttaminen on aivan olennaista. Pinta-alat on minulla niin pienet, että puukauppaa teen ehkä 3-4 v. välein, jopa harvemmin. Kuutioita saattaa tosin kertyä vähän keskivertoa enemmän kerralla. Siksi en voi ottaa riskiä että kalikat menisi jonkun MHY:n korjuupalvelun kusetuksen takia plusmiinus nollahinnalla. Niinkuin pelottavista esimerkeistä on saanut lehdistä lukea.

Menopuolella kai jokainen pyrkii minimoimaan hoitotöiden kustannusvaikutukset esim. tekemällä mahd. paljon itse. Ja niitä joita en itse pysty tekemään, niin tietenkin kilpailutan. Esim. kunnostusojitus. Tuskin näistä tulo-meno -kustannusrakeneteista ollaan eri mieltä: tulot mahd. ylös, menot mahd. alas. On yhtä kuin kannattavuuden maksimoiminen.

Vai onko Jessen rivien välistä luettavissa että sopimuskumppani ostaa puut ja tekee (teettää alihankkijalla) välttämättömät hoitotyöt ja tekee ne ilman kilpailutusta vuorenvarmasti kustannustehokkaimpaan hintaan? Sitäkö ”kokonaisuudella” tässä tarkoitat?

Vai onko esim. minun tapani kilpailuttaa myös ne menot mahdollisimman alas sitä vanhanaikaisuutta ja epämodernia jota tunnut vastustavan?

n–>d

No jopas…en kyllä misään vaiheessa kokenut että minua olisi halveksittu. Enkä löydä oikein sitä kohtaa että missä tuo tunne edes olisi voinut teoreettisella tasolla tulla.

Usein paras tarjous on tullut sopimusfirmalta, mutta ei aina.

Mistä sitä edes arvaisi että ei-sopimuskumppanin kokonaistarjous on parempi/huonompi (vaikka sen 25%) jos siltä ei edes pyydä tarjousta. Minä en ainakaan osaa arvata.

Se kun tuppaa puukauppa olemaan aikaan sidottu, puun tarpeet, hintataso jne vaihtelee. Ja kun ne hakattavat kuviotkin taitaa olla aika erilaisia…

Kuusessa ollaan:
”Noi teroituskoneet ei poista pahinta viilaajan ongelmakohtaa, eli purupiikin säätöä.”

Olen eri mieltä. Itselläni käytössä yhteensä kaksi halpismallia, kaksi osoitetta. Toinen Bilteman sininen ja toinen viininpunainen muistaakseni Einhell (tms.)

Kokemukset molemmista myönteiset. Nopeasti käy ja lopputuloksena ottavat ketjut. Itse olen kokenut nimenomaan purupiikin madaltamisen työläimmäksi vaiheeksi ja siihen koneet soveltuu hyvin kunhan ei polta liian paljoa jolloin helposti tulee metallijäystettä. No, nekin lähtee kyllä sahatessa välittömästi luontoon jos ei huvita vielä viilalla viimeistellä.

Mutta siis pienellä sipaisulla saa myös purupiikit mahdallettua tasakorkeuteen. Itse olen tehnyt sen käsivaralta, toki säätäen laikan korkeuteen stopparin.

Omat sahailuni aika vähäisiä mutta viiden ketjun kierrolla teroitustunti osuu aika harvakseltaan. Juuri noin kuten edellä, metsässä en viilalla pahemmin jynssää vaan teroitettu uudenveroinen repusta tilalle. Samalla tulee rapsuteltua pahimmat töhnät sen kannen sisäpuolelta niin sahan painokin kevenee samalla..;)