Käyttäjän reservuaari-indeksi kirjoittamat vastaukset
-
No luulen että ei pahoita (ja mistä pahoittaisi), onhan tästä jo vakaiden ja järkevien ML-keskustelijoiden kanssa laaja konsensus.
Jatkan vielä vähän toisesta näkökulmasta. Lainaus Metlan sivuilta:
”…Yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä metsänomistajakunta kuitenkin muuttuu, omistajakunta kaupungistuu. Metsänomistajista noin 56 % asuu haja-asutusalueilla ja 44 % taajamissa ja kaupungeissa. Samalla metsänomistajien lukumäärä kasvaa, kun tiloja jaetaan perinnönjakojen yhteydessä. Suurimman yksityismetsien sosioekonomisen omistajaryhmän muodostavat eläkeläiset, joita on noin 45 % yksityisistä metsänomistajista.”
Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, ei enää pitkään aikaan mielipidekysymys. Metsänomistajakunta tuota kautta ainakin teoriassa tulee painottumaan nuorempiin, korkeasti koulutetumpiin ja muitakin kuin puupeltoarvoja haluaviin.
Voisi kuvitella, että lahopuun merkitys tullaan jatkossa ymmärtämään luontevana osana metsäataloutta, eikä vaan poispotkittavana pelkomörkönä. Tai peräti muiden valtioiden ohjailemana salaliittona.
Muutos tuota kautta tulee olemaan kyllä tuskallisen hidas, joten nykyistenkin (jopa puuntuottajaveteraanien), panosta asian tiimoilta tarvitaan. Kuten on keskustelusta huomattu, asia alkaakin samaan ansaitsemaansa painoarvon järkevänä ja luontaisena ajatteluna ja toimintana hyvään tavoitteeseen pyrittäessä. Ja laajalla rintamalla, hyvä me!
Sillä, että muutama yksittäishehtaari tai teoriassa metsää omistavien ns. tilukset jää pois, ei ole onneksi kokonaisuuden kannalta merkitystä.
Rento-Reva
(edellisen Reva-kirjoittajan melkein viereisestä rakennuksesta)
Kertaan täällä jo lähes 100% yksimielisesti saavutetun yhteisymmärryksen lahopuun määrästä talousmetsissä. On ollut mukava huomata miten vanhemman kaartin puuntuottajatkin (selvin päin) ovat raikkaasti ja ennakkoluulottomasti lähteneet näihin lahopuutalkoisiin mukaan.
1. Monenlaista lahopuuta tarvitaan: pystyyn, pitkälleen, ohutta ja paksua. Eri kohdassa lahoamisprosessia olevia. Monia puulajeja. Tasaisesti koko Suomeen.
2. Talousmetsissä lahopuun lisääminen ei aiheuta lainkaan taloudellisisa vaikutuksia, paitsi positiiviseen suuntaan (ks. kohta 3). Lahoavat pajut (paksut raidat), haavat, lepät jne vähempiarvoinen myyntipuu saa tietenkin talousmetsiin jäädä. Yksittäiset isot ja pienet kuuset, männyt ym. puulajit eivät siellä täällä tai pininä nippuina aiheuta taloudellisia ”menetyksiä”. Riski hyönteistuhojen leviämiselle on olematon.
3. Metsien monimuotoisuuden lisääminen on kaikkien yhteinen asia (ml. Maalaisliittolaiset), monipuolinen metsäluonto todennäköisimmin kasvattaa puunmyntituloa, koska biodiversiteetin moninaisuus lisää ravinnekiertoa ja sitä kautta puun kasvua.
4. Näyttää siltä, että olemme myös yhtä mieltä siitä että lajien runsaus on itseisarvo sinänsä. Hyvällä omallatunnolla voimme todeta tuleville että mm. lahopuut huomioimalla saimme ainakin jarrutettua lajien vähenemistä metsissämme. Tulevat sukupolvet tulevat taatusti jatkamaan tätä linjaa vielä pontevammin, sattavat jopa onnistua paremmin hidastamaan/estämään lajien vähenemisen.
ystävällisesti Reva Ronttonen
(Meitä on muutama valveutunut henkilö kirjoittamassa tässä samassa nikissä, tämä lähti tällä kertaa metsänomistajien etujärjestön lähellä olevasta instanssista)
Hemputtaja:”Se on selvittämättä, että mitä helkutin hyötyä on lahon lisäämisestä.”
Noh, yritetään vielä. Lukuisten tutkimusten mukaan muutama tuhat eliölajia on sukupuuton partaalla Suomessa. Ei sen enempää. Yksi akuuteimmista syistä on lahopuun määrän vähäisyys metsissä.
Tuosta voi aloittaa, myös Tampereella.
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/lahopuuhanke.pdf
Punkaharjun, Pyynikin ja Espoon muutamien hehtaarien yksittäisten puistojen perusteella ei mielestäni voi tehdä esim. koko Suomen metsiä koskevaa yleistystä.
Vaikuttaa siltä että asiaa on tutkittu ihan oikeastikin. Tutkimusten lähtökohta lienee kuitenkin, että häviävän pienet arkihavainnot eivät saa hetkauttaa asetelmaa suuntaan jos toiseenkaan.
Voisit Hemputtaja aluksi lähteä kävelemään vaikkapa Hangosta Petsamoon ja otat kilsan välein kolmen aarin koealan. Saataisiin vähän tarpeellista mittakaavaa noihin havaintoihisi. Ja sitten vertaat lahopuumääriä aikaisempaan dataan jne.
Muuten ei as.tuntemus riitä mutta tuon verkkoaidan suhteen kannattaa ainakin meilläpäin ottaa huomioon lumitilanne. Omenapuiden taimista huomaa. Parhaimmillaan metri lunta niin perinteisen, reilun metrin korkuisen verkon vaikutus olikin sitten siinä. Pitäsi laittaa kaksi varvia päällekkäin. Verkkokatto taas ei käy, koska lumi painaa helposti lintaan koko hökötyksen.
Rusakko näyttää venyttävän itsensä aika pitkäski kun kurottelee sapuskaa maksimipituudellaan.
Jos teillä on maan suurin peuratiheys niin voisi luulla ettei lumi ole suurin huoli.
Nuo Timpan mainitsemat rajat kun pitää mielessä niin luulen että riski kuitenkin aika pieni. Noissa määrissä se kiinnostus poiskorjaamiseen on jo luonnollisestikin kasvanut, jos raha sattuu yhtään kiinnostamaan. Itselläni naapuri hoitaa aika pitkälle valvonnan, korjaa poiskin suuremmat määrät, sahaa lankuikis ja tilitää rahat.
Omaa kokemusta. Huomasin aivan liian myöhään järjettömän suuren kuusen kuoleman. Oli vielä aivan tien vieressä, helppo korjata. Kun sitten vihdoin sain aikaiseksi, oli koko runko täynnä parisenttistä valkeaa toukkaa. Homma vielä viivästyi kaadon jälkeen ja toukatkin ehtivät kehittyä ja hävitä. No, ei tuolla kertaa ainakaan levinnyt viereisiin. Ymmärrän kyllä puuntuottajan huolen esim. kirjanpainajan suhteen mutta en ymmärrä jos niiden takia hysteerisiksi muututaan. Tuurilla ne laivatkin seilaa!
Koeta jaksaa Gla, vaikka ei noin yksinkertainen asia näytä menevän oikein jakeluun.
Ai oikein Punkaharjun männiköt esimerkkinä siitä miten ilman lahopuuta pärjätään! Taitaa olla jo argumentit aika vähissä.
Mitä ihmeellistä tässä asiassa on? Mitä haittaa pökkelöistä ja lahopuusta siellä täällä pitkin talousmetsiä olikaan?
Lahopuun tarve metsissä on todettu jos jonkinlaisissa pumaskoissa aina MHY:stä Metsäkeskukseen. On vino pino kiistattomia tutkimuksia siitä miten juurikin lahopuun liian pieni määrä uhkaa muutaman tuhannen lajin olemassaoloa, pelkästään jo Suomen niemellä. Asian tärkeydestä kirjoittaa harva se kuukausi myös Maaseudun Tulevaisuus. Samalla asialla MTK, kuten myös viherpiipertäjät.
Ainakin omissa talousmetsissäni jokainen hehtaari on luullakseni aika monipuolinen. Suuri osauus sekametsää, on lahopuuta (osin johtuu laiskuudesta kerätä esim. tuulenkaatoja), on jättöpuuta ja sen sellaista. Keneltä se on pois? Olen aika varma että ei ainakaan minulta puuntuottajana, taimikkovaiheessa raivauksen jälkeen näyttää vähän yksipuoliselta joo. harvenusvaiheessa ei enää niinkään. Taloudellinen tappio minulle pyöreä nolla, mutta omatunto-% jo aika lähellä sataa!
Mieluusti enemmän kuin vähemmän, se nokeaminen ei riitä vaan kuori saa palaa kokonaan pois (jos ei jo kuorittu). Melko kuivia saisi riut olla että nopeasti käy. Onnistuu tohollakin jos et halua nuotion kanssa turata. Tosin nuotion koosta riippuen useampikin pää menee samalla.
Ja reilusti, esim. 20 cm maanpinnan yläpuolelle saakka. Muuten voi käydä niin että lahoaa poikki maanpinnan tasalta ja kovaa olisi ollut vielä maan sisällä. Väri tasoittuu kyllä, jos on kovin tarkkaa sen kanssa.
Röörillä ei ole hajuakaan identiteetistäni, yhdestäkään. Jos olisi, heittäisi vaikka nimikirjaimet tms. Mutta tietää ettei osu. Se on toki totta että Tohmajärvi-Tuupovaara -seudut ovat tuttuja.
Onko maalaisliittolaiset siis kuohahtaneet jostain..heh. Oliko ihan pakko päästä purjehtimaan mutta ei sitten perse kestänytkään merivettä. Hohoo, selkäkeikkanaurattaa ihan kohta.
