Kin1/pihkatappi- Ei metsätöitä voi pöydän päässä suunnitella, ainoa mikä luonnistaa pöydän päässä on että mennäkkö vaiko ei mennä metsään. Teoria on hyvä osata ja omaksua ja tiedot pitää olla mutta metsä vaatii työnsä tekijältä hyvin paljon muutakin. Moni tekee metsätöitä joilta pitäisi pääsy metsään kieltää kokonaan. Metsän pohja on jo yksinään niin haastava että siihen pitää paneutua jo lapsena. Kuusi ja koivu metsikkö vaatii erityistä osaamista jos meinaa että maapohja tuottaa terveitä puita. Polttopuumetsikköä jokainen näköjään hoitaa nii että isoimmat ja parhaimmat puut kaadetaan kuinka sattuu pienempien päälle surutta , vaurioituneet ja katkenneet puut jätetään metsään sekamelskna , noita metsiä näkee nykyään yhä enemmän. Ei metsänhoitoa voi toiselle opettaa se ala johon opitaan, ei ole yhtä kattavaa linjaa jota noudattamalla on paras lopputulos. Muistan aikaa jo taaksepäin kun kun isäntä laittoi kuiduksi vanhaa vanhaa entistä valtion metsää, kysyin häneltä että nuohan parasta tukkipuuta mitä Suomesta löytyy. Vastaus oli raastava kun tukille ei ole kysyntää ja tästä on helppo tehdä kuitua kun kysyntä on. Poistuin paikalta en edes vastannut hänelle mitään. Oli pirun lyhyt ja opettavainen juttutuokio. En voi sanoa että isäntä oli väärässä kun omia perintöpuitaan kaatoi massaksi mutta järkevää se ei missään nimessä ollut. Nyt sellaisia männikköjä ei ole koko Suomessa. Pelkkää risu savottaa , lyhyitä sokreritoppa puita. Kun katsoo venäläistä kuusikkoa ja sahaa venäläistä kuusta , vertaa vastaavaan suomen kuusikkoon ja sahatavaraan niin näkee metsänhoidon taidon konkreettisesti. Jos metsä kaunis ihmisen katsella niin sillä asialla ei ole itsensä metänhoidon kanssa mitään merkitystä. Vaikka metsä ei tuotakkaan huippusatoa niin laadulla on valtava merkitys puun käytölle . Miksi kasvattaa noita 5 sek käyttöön tarkoitettuja puita kun tuon tuotteen voi tehdä vaikka niittyvillasta tai kaislasta. Puuta pitäiskin käyttää vain rakennustarpeina , betonin käyttöä vähentää voimakkaasti. Nykyään kaiken pitäisi tapahtua digitaalisesti miksi paperia yli päätään tehdään vielä. Missään muualla puu ei mene yhtä tehokkaasti hukkaan kuin paperissa. Tunnin käyttöä varten kaadetaan omat keuhkomme.

No tässä on kysymys kuitenkin yksilön tyytyväisyys, jos isäntä on tuottoon tyytyväinen niin mikäs siinä. Mutta heti syntyy ongelma kun muut kuulee saadun hinnan ja tyytyväinen isäntä on myynyt naapurin mielestä liian halvalla , siksi naapurin tulee myös myydä liian halvalla. Tämä on kaiken närästyksen takana. Jokainen haluaa että se toinen vänkää sen puun hinnan korkealle jotta minäkin saan, siis ratsastaa siivellä. Eihän metsänomistajat mitenkään voi puhaltaa yhteen hiileen ja sanoa ostajille ettemme myy noin pienellä hinnalla. Aina löytyy joku jonka on pakko myydä jotta ruokaa riittää.

Jostain kummallisesta syystä kaikenlaisia päätöksiä , vaatimuksia , jopa ukaaseja tehtaillaan solkenaan, osa toteuttaa nuo ja suurin osa jättää tpteuttamatta , kuten JV käsittelyvaatimuksien osaltakin. Tullaanko koskaan viranomaistaholta tarkistamaan että vaatimukset täyttyvät ja ylipäätään on tehty mitään. Eiväthän viranomaiset nykyään jalkaudu , eivätkä ilmoittele yhtään mistään. Ilmoitusvelvollisuus on niinkuin poistettu käytöstä kokonaan , EU:n myötä . Kunnan ilmoitustaululta pitää kuikuilla vähintään kerran viikossa josko löytyy jotain omia asioita koskevia päätöksiä tai ehdotuksia. Onko sama käytäntö koko maassa, sitä en tiedä.

Mielipiteeni on että on huomioitava lopputulema. Onko kysymyksessä lopuksi aukkohakkuu vai jatkuva puupeitteen ylläpito. Jatkuvan tuoton metsästä otetaan tietenkin ylisuureksi tulevat puut 45 senttiset ja suuremmat, myös jos noita susipuita näkyy niin pois ja tehdään siitä mitä saadaan, ei niitä mutterioksaisia puita kanatta pitää oksia kasvamassa kun oksien hinta on näin heikko. Jos lopputulema on aukko, niin muita valtaosaa nähden pidempiä puita pitää jättää  puun mitan päähän toisistaan jotta pituuskasvu on taattua. Tasamittaisen metsän pituuskasvu taantuu kun jokainen puu yrittää peittää naapuri puun ja kasvattaa latvustoon pitkiä oksia. Aukkojen ja peltojen reunat ovat hyvänä esimerkkinä. Sama ilmiö syntyy jos metsä on liian harva, pituutta ei vaan tule. Kuutioita kasvatetaan ja pituus on tärkeä seikka lieriön tilavuudessa, toinen ensiarvoisen aseman valtaa rungon kehän pituus, vuosirenkaan tuijotus pelkästään johtaa harhaan. Pöhheikön piällysmiehet näkevät tietysti asian toisin ja kunnia heidän näkemykselleen joka heille on opetettu, mutta kuten kerroin , tämä on mielipiteeni joka perustuu kokemukseen. Jokainen kaataa siten puun kuin taitaa.

Ok , tieto oli tuokin ja paras tähän astisista.