Käyttäjän Remie kirjoittamat vastaukset
-
A.J Taitaa olla aika vänkä tilanne. Tuo pitääkin painaa korvan taakse ja tutkia tarkkaan. Asiantuntija apua on ainakin meiläläisen hankittava, ja hyvä sellainen. Jopa myrkyn lykkäsi.
Ei osaa sanoa tuolla pohjalla. Katossa on niin monta mutkaa matkassa. Kyllähä noilla rahoilla jotain tekee, kovin isoista katoista ei voi kysymys olla. Pianhan noita peltejä lykkii kiinni vaikka käsipelillä, jos on akku kone niin vielä parempi. Käytin 0,6 peltiä, tekevät jopa 0,4 jota en ole kyllä nähnyt, luulen että oli kuitenkin 0,5. 0,6 ei pauku kun on ajettu 2 kpl jäykisteitä väliin.
Visakallolla on sama ajatus kuin minulla. Vaikka laskisi että puut vielä kasvaa mutta pääoma on kiinni ja tuotto hyvin epävarmaa, eikä pankeistakaan tiedä. Tuntuu kuin olisi puun ja kuoren välissä.
Mitä se ostajalle kuuluu kunhan saa mitä pyytää.
Onko calssic rivi peltiä. Minulla on sellainen katto , harmittaa kun en tehnyt sauma harjaa , ennen sai pellit saumaus valmiina mutta nykyään ei enää saa , ainakaan täältä. Ruukilta en kysynyt. Konesaumattu on kyllä pettämätön valinta ja harjan kun tekee myös saumaamalla niin ei tule myrskyvedet sisään. Yhdessäkään pellissä ei ole reikää näkyvissä.
No kokonaishinnasta on aina pidettävä huoli. Viivan alle jäävä osuus ratkaisee, välipuheet on merkityksettömiä.
Tuo asia on sellainen että valtit ovat ostajan kädessä kuinka hän asian haluaa ajaa ja esittää. Ajo taksoissa ei kovin suuria eroja on yritys saa aina halvemmalla koska ostaa kaiken laisia ajoja suuria määriä, se on selvä ja oikeutettu etu josta hyötyy myös ajomiehet kun tilit tulevat luotettavasti ja säännöllisesti. Kaikissa ja kaikkialla on samat pelisäännöt , ja nämä säännöt palvelevat molempia osapuolia. Ostaja hyötyy kun ostaa paljon ja pitää ajoista kilpailua yllä jolloin hinnat ei pääse ryöstäytymään ajon osalla , mutta puun hintaan jää musta aukko jonka voi vain täyttää sillä että tiedustelee usealta ostajalta kokonaishinnan ajoineen päivineen ja jossa hinnassa myös pysytään. Tällöin ei kauppaa voikkaan tehdä puhelimessa eikä summamutikassa vaan kaikki tekijät pitää perustua todellisuuteen. Myyjän pätettäväksi jääkin myykö hän ja kelle .
Mehtäukolle, pitää tehdä kauppa toimitettua eikä mainintaa mistä puut tulevat, sitähän ei tarvitse kertoa. On se kumma os metsän omistaja vielä häviää kuljetuksisissa .
Puhutko luottamusesta ostajan ja myyjän välillä kun raaka-ainetta on ostettavissa rajattomasti. Jos olisi raaka-aine pula ja kilpaltaisiin puun saannista niin silloin luottamus toimii, mutta ei nyt. Nyt ei luottamuksia tarvitse luoda eikä niitä tarvitse pitää , vain esitys luottamuksesta riittää hämään myyjän joka toimii aina ja kaikkialla silloin kun on ylitarjontaa.
Näkemys asiasta. En nyt kajo siihen mistä raha tulee ja minne menee enkä kuinka paljon. Vaan yrityksen kannalta asia on näin jos saha ajttaa tukkia metstä ulos , sahan on saatava jostain se raha minkä saha maksaa ajurille plus yritysvoitto. Sama kaava toistuu kaikissa toimissa mitä yritys tekee tai teettää. Ja mistä saha tuon rahan ottaa on jokaiselle puun myyjälle tietysti itsestään selvyys. Ei kai kukaan kuvittele että nuo kulut otetaan jostain mystisestä kassasta. Se kuinka saha tuon asian esittää niin siitä käytetään nimitystä yritys strategia. (Suunnitelmallinen kaupankäynti)
Kyllä ne kulut on huomioitu sopimusvaiheessa. Koska hinta vaihtelee suuresti etäisyyksien mukaan. Myyjä ei kaupasta saa kuin jonkun näennäisen luonnoksen mikä on minkäkin osuus. Ihan tuttua puuhaa.
täysin turhaa vääntöä mitä mikin maksaa vain sillä on merkitystä paljonko tilille tulee rahaa. Kuutiohinta muodostuu siitä , ja jokainen osaa sen laskea. Hyvin yksinkertainen asia.Kaikki muu on kulissia ja rekvisiittaa.
Anteeksi vaan mutta kysymyksessä ei ole läpykät vaan laipat.Näillä hidastetaan loppulähestymisen vauhtia kynnys nopeuteen jolla kone istuu kiitotien kynnykselle. Ennen tuota laippojen ulos ottoa on nopeutta saatava pois ennakoimalla hidastuvuus vapaalla liukumisella 200-300 mailia ennen laippojen ulos ottamista. Maasssa tehdään moottori jarrusta moottoreiden takana on virtaus-suunnan vihtamiseen tarkoitetut ohjaimet joilla saadaan moottorin tuottama työntö muutettua vastaiseksi. Lopuksi vielä jarrutetaan pyörä jarruilla. Lentokonneen laskuun tuominen on hyvin tarkkaan suunniteltua ja laskelmoitu tapahtuma ketju, joka siitä huolimatta joskus epäonnistuu ja joudutaan tekemään ylös veto. Siis aloitetaan alusta laskeutumistoimet ja yritetään uudelleen. Virheisiin ei ole varaa pelissä on aina ihmishenkiä useita, niin maassa kuin ilma-aluksessakin. Lentokonekaan ei tarvitse jarruja jos kiitotie on tarpeeksi pitkä ja laskeudutaan pienimmällä mahdollisella nopeudella ja loivimmalla mahdollisella liukupolulla. Vaikka nopeus olisi pieni mutta liukupolku hyvin jyrkkä niin kokonaisnopeus on tällöin hyvin suuri kun siirrytään vaaka lentoon joka on onnistuneen laskeutumisen edellytys. Pystynopeus muuttuu tuossa vaiheessa vaaka nopeudeksi. Ääri tapauksissa käytetään tätä climb laskua joka on aina riski koska ilmavirtauksista ei voi olla 100% varma, tällöin kone sakkaa periaatteessa kaiken aikaa kunnes putoaminen muutetaan vaaka nopeudeksi maan vaikuspiirissä ja koe alkaa rullaamaan ilmapatjan päällä, kiitotietä vasen kunnes nopeus hidastuu ja kone vajoaa kiitotiehen. Toivottovasti kynnysmerkkien sisällä.
Vakionopeuspoturilla varustettu kone voi jarruttaa lopuksi kääntämällä potkurin lapakulmat vastaiseksi joka hidastaa nopeutta. Näissäkin koneissa on laipat mutta ei niitäkään voi täydessä vauhdissa ottaa ulos vaan laippoihin on määritelty maximi nopeus jolloin niitä voidaan alkaa käyttämään. lentokoneessa on läpyköitä vain irronneet suoja pellit joiden toivotaan pysyvän hyvin tiukasti kiinni koko koneen liikkellä oloajan.
En tule vastaamaan epäasiallisiin kommentteihin.