Käyttäjän rekkamies kirjoittamat vastaukset
-
Meilläkin pisimmät ajomatkat energia puulle 220-230km. Melko pitkä matka polttopuille. Keskiajomatkakin viime vuonna 106km.
Talvella oli kiintöitä ja rajoituksia energiapuun ajossa, välillä jopa kokonaan keskeytyksissä, kun purkivat terminaaleista vanhoja varastoja kulutuksen ollessa pientä lauhojen kelien ja laiterikkojen vuoksi.
Toukokuun alusta asti on ajettu taas täyttä tahtia terminaalia täytellen, Jonkun verran syö voimalaitoskin puuta tällä hetkellä.
Puuta on ympäri maakuntia tienvarret pinoja pullollaan. Hakkuut tuntuu nyt olevan keskeytyksissä.Painot on samat nykyään ympäri vuoden. Kun edellisen kerran painoja korotettiin 1980-luvun loppu puolella oli aluksi 56t sulan maan aikaan ja 60t maan ollessa jäässä. Hyvin pian muuttui pysyvästi 60t.
Suuri pullonkaula ovat sillat, toisissa ei riitä kantavuus, toisista ei mahdu nykymitoilla ali.
Synkkä on liikenneviraston omakin arvio siltojen tulevaisuudesta. Tällä hetkellä on n. 500 painorajoitettua siltaa, ovat arvioineet, että nykyisellä 60milj. siltoihin varatun määrärahan turvin painorajoitukset kymmenessä vuodessa kaksin kertaistuvat.
Kuljetustaksat ovat hitusen tippuneet (esim. viimeisessä metsähallituksen kilpailutuksessa, jossa oli urakoita ympäri suomen noin yhden prosentin) samaan aikaan lisäkustannuksia on aiheutunut juuri siltojen kiertämisistä, lisäys puiden kelkkomista siltojen takaa ym.Viime talvena tuli meidän ajo-ohjelmaan 4-5 vuotta vanha noin sadan kuution energia puu erä 300m pitkän penkkatien päästä. Erä oli ollut ajossa jo muilla automiehillä, sitten se oli hakkuri porukan ohjelmassa tehtävänä hakettaa puut siellä tien päässä.
Yhä edelleen puut odottivat noutajaansa. Penkkatie oli niin kapea ettei sitä pitkin mahtunut kuorma-autolla kulkemaan, kevyt rakenteinen ajettavissa vain maan ollessa jäässä, ei kääntöpaikkaa edes nupille.
No, hommasivat metsurin kaatamaan koivuja tien varresta, traktorin polkemaan ja jäädyttämään tietä.
Parin viikon tien kunnostuksen jälkeen mentiin nupilla hakemaan puita , tarkoituksena telata ne tien varteen. Pieni läpimittainen puu oli jo niin haurasta, ettei jäisestä pinosta lähtenyt kuin pätkiä irti. Ei mitään mahdollisuutta saada enää pysymään pankkojen välissä. Puut olisivat vaatineet kuljetuksen laatikkoautolla (kalliimpi kyyti). Eivät heti joutaneet laatikkoautolla noutamaan, tie ehti sulaa lauhan talven ja aikaisen kevään vuoksi.
Pino on vieläkin siellä tien päässä ja taitaa sinne jäädäkin.
Jos lavetilla ei saada vietyä koneita puun varastopaikalle asti, voi edellä kuvatunlaisia ongelmia puiden liikkeelle lähtöön tulla. Meidänkin tapauksessa työnjohto erittäin harvoin jalkautuu maastoon tietokoneen ruudun takaa.Eipä ole kirjeellä tämän ikäistä enää muistettu. Kertausharjoituksissakaan ei tarvinnut käydä, tuli kerralla sen verran hyvin opeteltua.
Hyvä ajatushan on paalata risut hyötykäyttöön, jos vain toiminta saadaan kannattavaksi ja halukkaita urakoitsijoita ja kuskeja riittää. Kohteista ei ainakaan näyttäisi olevan pulaa.
Turhempiakin asioita suomessa tuetaan, kuin metsänhoitoon tarkoitettuja koneita.
Pitäisi kuitenkin saada kannattamaan samoilla ehdoilla, kuin muutkin toimijat.Ainakin vielä pari vuotta sitten Fixterin hankintaan sai 150000 euron, eli noin yhden kolmasosan avustusta hankinta hinnasta. Täysin ylimääräinen avustus jonka kaltaista muunlaisilla koneilla energiapuuta korjaavat eivät saa.
Apuja on tullut myös koneen kehittelyyn ja suunnitteluun. Siitä huolimatta kovin hitaasti tuntuvat lähtevän yleistymään.
Olin seuraamassa Fixterin työnäytöstä kesäisenä aikana, teki paaleja vain metsäautotieltä käsin, ei tohtinut kuljettajan mukaan mennä
maastoon, ettei jää jälkiä , ei olisi kuulemma ollut eduksi näytökselle. Ei oikein vakuuttanut. Vieressä näytöstä seurasi pitkän linjan motokuski, totesi vaativan lehmän hermot joka jaksaa päivästä toiseen risuja kouraan keräillä ja vielä pitäisi kehitys kelpoinen metsä saada jäämään jäljelle.
Paalien etuna on kuljetuksen tehostuminen niin metsässä kuin maantielläkin. Sama etu saavutetaan, jos puu kasvatetaan järeämmäksi ja korjataan karsittuna rankana, korjuu voidaan suorittaa normaalilla (halvemmalla) koneella ja neulaset ja lehdet jäävät metsää lannoittamaan.Talopakettien ajossa sattui monenlaisia tilanteita, kun niitä useinkin purettiin tiheästikin asutuille alueille. Järvenpäässä kerran purin itsekseni kesäisenä iltana kuormaa tontille, vähän luvattoman myöhään, kun seuraavalle aamulle oli sovittu joku paluukuorman lastaus.
Talon rakentaja ei itse tullut paikanpäälle, mutta varoitteli naapuritaloista jotka olivat jo asuttuja. Yritin purkaa kuormaa mahdollisimman hiljaa, mutta oma metelinsähän siinä aina syntyy.
Oli jo kello lähempänä puolta yötä kun sain työn tehtyä ja olin keräilemässä kamppeita kasaan. Naapuri talon ovi avautui ja joku sieltä lähti kohti kävelemään. No niin, ajattelin, nyt saa rekkamies kuulla kunniansa.
Naapuritalon emäntä tuli kahvit ja voilevät tarjottimella, oli ikkunasta säälien katsellut kuinka se siellä itsekseen kuormaa purkaa.Yleensä sertifikaateista. Kun seuraa sertifioitujen yritysten toimintaa, ei niissä huomaa mitään eroa vastaaviin muihin saman alan yrityksiin. Sertifikaatit ja laatujärjestelmät ovat hyvä mainos kikka ja rahakas bisnes kouluttajille, konsulteille ja auditoijille.
Aivan hyvin alkuun riittäisi kun noudatettaisiin lakeja ja sopimuksia, esim edellä mainittu TES.
Suurissakin yrityksissä mennään talous edellä, laatujärjestelmien vaatimukset seuraavat jossain taka alalla.Meillä kahteen kertaan harvennettu, kerran lannoitettu Kemiran tuotteilla 60v mt kankaan männikkö antaa tosi hyviä mustikkasatoja.
Vadelmaa löytyy muokatuilta uudisaloilta, ei tosin ole metsänuudistajan toivoma kasvi taimikossa.
Puolukkaa löytyy aukkojen laitamilta, kyllä talousmetsistä marjoja löytyy.