Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Varaukseton kunnioitukseni metsistään kiinnostuneille ja niitä hoitaville ikäihmisille. Metsänhoito on aivan erinomaista niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin näkökulmista, eikä yksin ikäihmisille.
Suomen metsätaloutta ei vain voi ajatella jätettävän tämän mitä ilmeisimmin häviävän luonnonvaran puuhastelun varaan.
On suorastaan hämmästyttävää, että MTK:ssakin on viimein pakon sanelemana kelkka kääntynyt. Heidän järjestöpolitikoinnin seuraustahan nykytilanne juuri on. Mitä ilmeisimmin ilman Kujalan kantelua olisimme edelleen alkutekijöissä.
Mhy:n ja metsäkeskuksen näkökanta yrittäjävetoiseen puuntuottamiseen on tietysti ymmärrettävä, sillä heidän palvelunsa kävisi tarpeettomiksi. Yrittäjät eivät heidän palvelujaan välttämättä tarvitse. Turha työ vähenisi ja metsätalouden kannattavuus paranisi.
On kaikkien yhteinen etu, että tavarat ja palvelut tuotetaan siellä ja sellaisilla menetelmillä, millä on parhaat edellytykset pärjätä vapailla markkinoilla.
Heidän tulisi katsoa peiliin, joilla on huoli siitä, että metsät menevät vääriin käsiin metsämaamarkkinoilla. Heidän laskelmissaan tulojen ja menojen nykyarvojen erotus jää liian pieneksi ja he häviävät kilpailussa, koska heidän metsänhoitotoimensa eivät ole riittävän kannattavia.
Metsään.fi on metsäkeskuksen tärkein palvelu. On hyvin perusteltua, että metsävaratieto kerätään keskitetysti ja se on kohtuudella kaikkien saatavilla.
Palvelussa vain on runsaasti kehittämisen varaa. Sen tulisi keskittyä metsävaratiedon keräämiseen ja siitä saatavien metsänomistajalle tärkeiden tunnuslukujen esittämiseen.
Kustannuksista piittaamattoman, puuntuotannon maksimointiin pyrkivän suunnitelmatiedon tuputtaminen kattavasti tulisi lopettaa. Kukin teettää mahdollisimman tarkasti kerätyn metsävaratiedon perusteella halutessaan sitten oman suunnitelmansa näkemyksiensä mukaisesi haluamallaan taholla. Työkalun suunnitelman tekemiseen palvelu voisi sisältää.
Palvelusta puuttuu omistajan päätöksenteolle aivan keskeinen tieto metsäomaisuuden tuotosta. Kun kasvulaskenta kyetään kerran tekemään, tietohan on jo olemassa. Miksi ihmeessä sitä ei laiteta näkyviin?
Omaisuuden tuottotiedot ovat välttämättömiä omaisuuden hoitajalle. Kasvutiedosta saadaan oleellinen tieto päätöksentekoon. Tarvitaan kasvutieto m3 ja sen jakautuminen puutavaralajeihin, kasvutieto euroina valituilla hinnoilla ja mikä oleellisinta, tuottotiedot suhteessa puumääriin ja arvoon.
Metsäkeskuksen tulisi kiireesti esim. Helsingin yliopiston metsäekonomian laitoksen talouden asiantuntijoiden avustuksella selvittää, mitä tietoja taloudellinen metsänhoito tarvitsee.
Jos taas metsäkeskuksilla ei ole muuta puuhaa kuin pyrkiä välittäjäksi puukaupassa, ne tulisi tarpeettomina lakkauttaa. Puiden myynti on pieni ongelma, jos on mitä myy. Jos tätäkään ongelmaa ei kykene ratkaisemaan, on syytä kiireesti luopua tällaisesta omaisuudesta.
Uusi metsälaki antaa markkinoille nyt paremmat edellytykset toimia oikein ja hyvä niin.
Metsän taloudellinen arvo on kaikkien tulevin tulojen ja menojen nykyarvojen erotus.
Toinen perustotuus on, että taloudellisesti älykkäillä metsänhoitotoimilla pyritään vain tämän erotuksen maksimoimiseen.
Aivan varma on, että em. ei ole yhtenevä puuntuotoksen maksimointipyrkimyksen kanssa. Onneksi sentään näistä hölmölään kuuluvista lainsäädännön perusteluista päästiin.
Niin harkittaessa metsänostoa kuin hoitotöihinkin investointia, korko näyttelee ratkaisevaa roolia ja se on kummassakin tapauksessa täsmälleen samansuuruinen.
Metsätaloudessa käytettävää korkoa ja sitä mistä korko muodostuu esitteli perustellusti mm. Helsingin yliopiston liiketaloudellisen metsäekonomian professori Lauri Valsta metsälakityöryhmälle.
Miksi kiistellä menetelmistä? Kukin omilla varoillaan käyttäköön nyt parhaaksi katsomiaan menetelmiä. Markkinat tulevat kyllä osittamaan kenen menetelmillä on parhaat edellytykset pärjätä mm. metsämaamarkkinoilla ja näin kasvattaa metsävarallisuuttaan.
Yhtälö on mielenkiintoinen, jos Tornator on myyjänä ja Kujala ostajana. Sikäli ymmärrettävää, sillä mitä karummat olosuhteet, sen varmemmin viljelymetsätalous ei kannata.
Järkevä metsätalous edellyttäisi siirtymistä metsätalousyrittäjävetoiseen metsänomistukseen, jossa metsätilojen tulisi olla kymmenen tai satakertaisia nykyiseen verrattuna.
Vallalla on ollut älyvapaa metsänhoitojärjestelmä, jossa ilman pienintäkään taloudellista vastuuta omaavat metsänhoitoyhdistykset jne. ovat häärineet verovarojen ja pakollisen metsänhoitomaksun tukemina taitamattomien ja/tai välinpitämättömien perintöpalstoilla. Metsäomistus on pirstoutunut ja omistajille on kustannuksista piittaamattoman puuntuotoksen maksimointipyrkimyksen vuoksi aiheutettu merkittävää taloudellista vahinkoa ja tällaista puuhastelua meillä on edelleen varaa tukea verovaroin.