Etusivu › Keskustelut › Reima Ranta › Kirjoitetut vastaukset

Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 951 - 960 (kaikkiaan 978)
1 2 3 … 95 96 97 98
  • Reima Ranta 2.3.2014, 11:22

    Ilman kantaa laskentakoron suuruuteen on aivan mahdoton sanoa mikä menetelmä antaa parhaan kannattavuuden.

    Jos korkona käytetään nollaa, puuntuotoksen maksimointiin tähtäävä tehokas viljelymetsätalous näyttää kannattavimmalta.

    Kuten A. Jalkanen edellä totesi, me tunnemme viljelymetsätalouden puuntuotoksen. Jos laskentakorkona on 5%, käytännössä koko Suomessa metsänistutukseen perustuva viljelymetsätalous on tappiollista, jolloin mikä tahansa luontainen pajukko tai vaikka puolukan varvusto kannattaa paremmin. Lapissa tappio toteutuu jo huomattavasti pienemmällä korolla.

    Ainakin yhtä väärin on väittää koron olevan nolla kuin että se on viisi.

    Sekin on selvä, että panostamalla suuria summia metsänuudistamiseen, se saadaan nopeammin uudistumaan. Yhtä selvää on sekin, että metsä uudistuu luontaisestikin sinne, missä metsää on aiemminkin luontaisesti syntyneenä ollut.

    Kun siirrytään puuntuottamisessa normaaliin yritystoimintaan, niin mitään mantroja ja metsänhoitosuosituksia ei tarvita. Markkinat ohjaavat toimintaa parhaiten kannattavaksi.

    Reima Ranta 28.2.2014, 22:00

    Kenen etua sinä oikein ajat Gla?

    Kirjoita reilusti omalla nimelläsi niinkuin mies, niin näemme ketä todella edustat, vai oletko nimetön ”tiedemies”?

    Ilman näitä sinun sormiharjoituksiesi tekijöitä, jotka kyseenalaistivat perustelemattomat vallitsevat menetelmät, metsänomistajien aseman parantamista ja suurempaa valinnanvapautta ei todellakaan olisi saatu aikaan.

    Metsänomistajien valinnanvapauden lisääntyminen on aivan kiistatta heidän etujensa mukaista.

    Reima Ranta 28.2.2014, 21:43

    Tällä nähdään lähes mikä tahansa investointi metsänuudistamiseen mielekkäänä, mutta uuden metsän ostaminen nähdään riskisijoituksena. Näin, vaikka markkinoilla myydään T2 taimikkoa selvästi halvemmalla mitä metsänistuttaminen maksaa. Miksi!

    Itse pidän uuden metsän ostamista lähes poikkeuksetta istutusinvestointia kannattavampana.

    Puun takka ei tuossa edellä myöntänyt, että hänen esittämässään metsäkeinottelussa ei ole mitään mieltä. Ei, koska tällainen ostaja lähtee vähintään 20 % takamatkalta verotuksellisista syistä, sillä hän ei voi hyödyntää metsävähennystä.

    Tilanne oli kokonaan toisenlainen pinta-alaverotuksen aikana. Silloin tällainen ”keinottelu” oli todellakin erittäin perusteltua ja äärimmäisen kannattavaa – ei enää. Ostaja voi silloin hakata ostamastaan metsästä vaikka kaksi metsän hintaa maksamatta puunmyynnistä minkäänlaista veroa. Myymällä sitten tällainen metsä edelleen, kun kuusi vuotta hakkuusta oli kulunut, hän voi saada hyväkseen vielä huomattavan myyntitappion, vaikka mitään todellista tappiota ei olisi syntynytkään, sillä vain verovuoden ja viiden edellisen vuoden hakkuut huomioitiin myyntivoittoa tai tappiota laskettaessa.

    Reima Ranta 22.2.2014, 16:53

    Kun ostaa metsää on maksettava varainsiirtovero 4%. Ostosta voi sitten tehdä 60 % metsävähennystä hankintamenosta, joka pienentää merkittävästi puunmyynnistä maksettavaa veroa, mutta joka kuitenkin tuloutuu metsä edelleen myytäessä. Jos metsä on omistuksessa pitkään, niin inflaatio tietysti syö vähitellen tämän tuloutettavan arvon. Jos taas myy kohteen heti hakuun jälkeen, maksaa verot täysimääräisesti.

    Jos toimii kuten Puun takaa esittää, tämä 60% hankintamenosta lisätään täysimääräisesti edelleen myytäessä myyntihintaan, vaikka sitä ei olisi tässä kohteessa käytettykään, jos metsävähennystä on muualla käytetty. Lisäksi tulisivat lohkomiskustannukset, jotka ovat metsäpinta-aloilla huomattavan suuria, jos uusia rajoja joudutaan tekemään. Uusi ostaja edelleen joutuisi tietenkin maksamaan myös taas varainsiirtoveron 4%. En näe tällaisessa menettelyssä mitään ajatusta. Hyödyn saaja olisi vain verottaja. Sinulla on Puun takaa perustelematon huoli keinottelusta.

    Reima Ranta 22.2.2014, 14:49

    Aika pessimistisiä ovat näkemykset mahdollisuuksista menestyä metsää ostamalla.

    Puun takaa puhuu keinottelusta tässä yhteydessä. Käsitinkö oikein, että pidät sitä taloudellisesti parempana menetelmänä menestyä taloudellisesti? Voitko tarkentaa käytännön esimerkillä mitä tarkoitat tällä keinottelulla ja mihin sen mahdollisuudet sinusta perustuvat.

    Jees h-valta puhuu ryöstömetsätaloudesta keinona. Voitko tarkentaa mitä tarkoitat sillä ja mihin sen mahdollisuudet perustuvat.

    Kukaan ei ilmeisesti ollut innostunut ajatuksesta, että pyrkisi ostamaan hakattua maapohjaa ja lähtisi siitä ns. tehometsätalouden keinoin liikkeelle istuttamalla uusi metsä. Eikö siis metsänistuttaminen olekaan kannattavaa?

    Rahan hinta on nyt alhainen. Hyvässä tapauksessa lainaa voisi saada maksamalla korkoa 2-3 %. Inflaatio pyörii kaiketi parin prosentin tietämissä, joten tästä reaalikoroksi jäisi näin 0-1%.

    Hatusta aivan suuntaa antavasti vedettynä T2 kasvaa, 20%, kuitupuu 10%, yhden tukin puu 3%, kahden tukin puu 2% ja kolmentukin puu 1% ja kasvu on reaalikasvua, jos olettaa puun reaalihinnan säilyvän nykytasolla. Mikä siis mättää, kun metsien hinnoittelussa (yl. summa-arvioita) puuston määrä näyttää kaiketi olevan ratkaisevin tekijä?

    Reima Ranta 21.2.2014, 10:28

    Meillä on pitkään virallisen metsänhoidon ohjeet lähteneet puuntuotannon maksimointipyrkimyksestä. Siitä ei liene erimielisyyttä. Mitä muuta olisi voinutkaan olla, kun lainsäädäntökin on perustunut tähän ja sen perusteluissa on jopa väitetty tämän AINAKIN pitkällä aikavälillä olevan myös metsänomistajan edun mukaista, vaikka liiketaloudellisia perusteita ei selvästi olisikaan. Lähtökohta on ollut se, että metsä kertoo kaiken mitä on tehtävä, ulkopuolisilla tekijöillä kuten markkinoilla tai koroilla ei ole merkitystä. Tämä on ollut yhtenevä sen kanssa, että moneen kertaan kirjoittamassani yhtälössä koron on ajateltu olevan nolla. Yritin aiemmin kertoa, että tällaiset näkemykset puuntuottajaksi pyrkivän on kierrettävä kaukaa. Pahoittelen, että todellakin olen tätä mieltä.

    Kuinka sitten tyhjästä puuntuotantoon lähtevän tulisi toimia, että pääsisi alkuun? Niin se varmaan on, että ostamalla ei myymällä tili on tehtävä.

    Ostamalla hakattua metsänpohjaa pääsisi pienimmällä rahalla ”metsänomistajaksi”. Säästöä tulisi ainakin sinä, että puustosta ei tarvitsisi maksaa varainsiirtoveroa. Entä sitten?
    Tämäkö sitten mhy:n ammattimiehille, jotka operoisivat uuden metsän istuttamisen 1000 – 2000 €/ha. Toimiiko vai loppuuko aika ja rahat?

    Reima Ranta 20.2.2014, 15:45

    En todellakaan tiedä Gla, onko minulla alkeellisintakaan käsitystä siitä, kuinka metsää tulisi käsitellä – ilmeisesti ei (ainakaan sinun kriteereilläsi). Eräs henkilö pyysi jo vuosia vuosia sitten mukaan leimauskilpailuun. Totesin hänelle, että minusta tuntuu, jotta leimaisin juuri ne puut, jotka kilpailun tuomareiden mukaan tulisi jättää. Rajulla yläharvennuksella olisi tuloksena ainakin siihen aikaan ollut aivan varma jumbosija – todennäköisesti vieläkin.

    Mitä sitten on parhaalla mahdollisella tavalla toimiminen metsissä? Siihen perusteita puhtaasti metsänomistajan näkökulmasta täällä juuri perään. Etsin totuutta ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita esim. jatkuvasta tai jaksollisesta kasvatuksesta. Enkä voi perustaa metsätalouttani mitä erilaisin intressein varustetun asiantuntijajoukon suositusten varaan. Eri toimijoiden intressit ovat hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia omieni kanssa.

    Metsän arvo on tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus. Taloudellisesti metsänomistaja pyrkii toimillaan mahdollisimman suureen tulojen ja menojen nykyarvojen erotukseen. Tästä seuraa kolmas tärkeä yhtälö. Puustoa kannatta uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu pienenee laskentakoron alapuolelle. Suhteellisella arvokasvulla tarkoitetaan puuston arvon lisäystä suhteessa puuston ja maapohjan arvojen summaan. Tämä on metsänhoitoni välttämätön ja kova ydin, jolle käytännön toimet ovat alisteisia.

    Ensimmäinen yhtälö kertoo millä hinnalla voin hankkia lisää metsää. Toinen yhtälö kertoo paljonko on perusteltua ko. olosuhteissa sijoittaa uuden puuston aikaansaamiseen, uudistamiseen jne. Istutanko vai käytänkö luontaisia menetelmiä ja ostan erotuksella uutta metsää jne. Kolmas yhtälö taas kertoo koska ja mitä puita hakkaan. Absoluuttista totuutta emme käytännön toimista voi tietää, mutta perusteiden ymmärtäminen on minusta aivan välttämätöntä.

    Reima Ranta 14.2.2014, 11:37

    Taloudellisesti metsänomistaja pyrkii toimillaan kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvon erotuksen maksimoimiseen.

    Gla oli vakuuttunut siitä, että kaikki metsäalan palvelutarjoajat ja toimijat ovat tämän takana ja toimivat sen mukaisesti. Yhteismetsän osakkaiden taloudellista etua ajavaa Timppaa tällainen näkemys ei ilmeisesti ole ainakaan vielä tavoittanut. Hänen mielestään periaate ei päde siinä tilanteessa, kun metsä on hakattu ja uudistus vielä tekemättä. Kuinka yhteismetsissä korko tulisi ymmärtää, kun sen osakkaat ovat nähtävästi kovin erilaisessa taloudellisessa asemassa?

    Nykyarvoiksi eri aikana syntyviä tuloja ja menoja muutettaessa korko näyttelee ratkaisevaa roolia siinä, minkälaisia metsänkäsittelytoimia tulisi milloinkin tehdä.

    Metsäsuunnitelman tekijänne ovat siis teiltä tiedustelleet vai kuinka, mitä korkoa teidän suunnitelmassanne käytetään optimaaliseen tulokseen pääsemiseksi. Mitähän korkoa esim. Gla käyttää?

    Naapurin metsäsuunnittelija ei kylläkään ollut sitä kysynyt. Olikohan hän ennustaja vaiko peräti säveltäjä? Kuinka siis voi ajaa toisen taloudellista etua, ellei ei tiedä mikä se on?

    Reima Ranta 11.2.2014, 22:22

    Minä puolestani luulen, että tuon sinuakin ärsyttävän tosiseikan mieltäminen on vasta aamuhämärissä, käytäntöön soveltamisesta puhumattakaan. Lainsäädäntökin on n. kuukauden ikäinen, jossa vuosikymmeniä jatkunutta kustannuksista piittaamatonta puuntuotannon maksimointipyrkimystä lähdettiin vasta avaamaan. Epäilen kokemukseni perusteella vahvasti, että periaatteen todellinen mieltäminen vaatii sukupolven vaihtumisen, niin syvälle vanhat periaatteet ovat iskostuneet. Kysymys on erinomaisen kiusallinen ja eri tahojen intressit ovat varsin ristiriitaiset.

    Jotta käytännön ratkaisuista voitaisiin edes puhua, olisi ensin tietysti ratkaistava minkälaisilla luvuilla tulevia tuloja ja menoja aletaan muuttaa nykyarvoiksi, ja kuten aiemmin jo yritin kertoa, olosuhteetkin ovat tavattoman erilaisia.

    Puhuit Gla jossain edellä riskienhallinnasta. Se minuakin askarruttaa ja pidän valtaosassa Suomea metsään istuttamalla tehtyä uudistamisinvestointia uuden metsän ostamista suurempana riskisijoituksena.

    Reima Ranta 10.2.2014, 13:04

    Olen kepan kanssa pitkälle samaa mieltä ja tätä rohkeutta pitäisi edesauttaa.

    Muutamaan kertaan olen Gla yrittänyt kertoa, mihin metsänomistajan taloudellisesti pyrkii. Hän pyrkii tulevilla toimillaan menojen ja tulojen nykyarvojen erotuksen maksimoimiseen. Voiko sen vielä yksinkertaisemminkin sanoa?

    Puuntuotos kiertoaikana on Suomessakin hyvissä olosuhteissa moninkertainen huonoihin olosuhteisiin nähden. Hyvissä olosuhteissa tukin osuus monta kertaa arvokkaampana kasvaa merkittävästi ja huonoissa olosuhteissa kiertoaikakin vielä tuplaantuu. Kun tämä huomioidaan tuossa maksimointipyrkimyksessä, niin käytännön toimetkin ovat tietysti aivan erilaisia.

    Perintömetsää toki pystyy omistamaan ja siirtämään seuraavalle, kunhan hakkuusta saa enemmän kuin mitä kasvattamiseen kuluu. Kaunis ajatus, mutta onko se viisasta?

Esillä 10 vastausta, 951 - 960 (kaikkiaan 978)
1 2 3 … 95 96 97 98