Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Putte kirjoitti aiheesta minusta erittäin osuvasti.
Vanhoissa metsäsuunnitelmissa muistaakseni luki jotenkin tähän tapaan. Saat metsästi parhaan tuoton, kun kehitysluokkajakauma on kuvan mukainen. Vieressä oli sitten ympyränmuotoisesti kuvattuna eri kehityskuokkien osuudet. Tällainen väittämä oli täyttä soopaa. Kehitysluokkajakaumalla ei ole kannattavuuden kanssa mitään tekemistä. Väittämän tarkoituksena olikin vain hämätä ylisuuria uudistamisinvestointeja.
Se on tietysti jotenkin ymmärrettävää, jos ajatuksena on itsensä työllistämisnäkökulma. Pinta-alan kasvaessa jakautumaa tulee kuitenkin väistämättä, joten siihen ei tarvitse erikseen pyrkiä – juuri kuten puttekin edellä totesi.
Siitä olen aivan vakuuttunut, että metsätalouden selkärangan tulisi olla yrittäjävetoinen. Siinä suhteessa nykyiset pyrkimykset ovat täsmälleen oikeansuuntaisia. Yksi riuska mies kykenee päätyönään hoitamaan todella ison metsätilan, tietysti myös pienemmät omatoimisesti muun työn ohella hoidetut tilat ovat perusteltuja. Se, että omistaja kykenee omatoimiseen päätöksentekoon ja metsänhoitoon on tehokkain tapa. Omistajien vieraantuminen metsistään aiheuttaa juuri tämän Gla:n kertoman moottorisahan valintaongelman, joka on iso ongelma yleisestikin.
Kemeratuissa en näe minkäänlaista ajatusta, koska varat on ensin kerättävä veroina ja vain puolet niistä palautuu työhön metsissä. Näin älytön voimavarojen tuhlaus tulisi kieltää. EU:n kriittinen suhtautuminen asiaan on täsmälleen oikean suuntaista. Sama koskee hirvikorvauksia. Kun metsästysoikeus on maanomistajan, hänen tulisi päättää metsästyksestä koskevista asioista, kaatoluvista ja niiden hinnoista, maanvuokrista jne. – ei valtion. Vai kantojen reunaehdot ovat yhteiskunnan asia.
Kukaan ei edellä innostunut esityksestä, että metsätilaa lähtisi muodostamaan ostamalla mieluiten uudistamatonta maapohjaa ja istuttaisi siihen mahdollisimman tehokkaasti kasvavan puuston – ymmärrettävästi ei, koska sellainen toiminta ei käytännön elämässä toimi, sillä aika ja rahat loppuvat eikä tällainen toiminta ole todellakaan riskitöntä. Jos jotakin olen metsätaloudesta oppinut, niin se on tietynlainen nöyryys luonnon kanssa pelatessa. Kaikki ei aina menekään kuin elokuvissa – luonto on arvaamaton, eikä yksin se. Ei siis siitäkään huolimatta innostunut, vaikka näin välistävetäjän eli verottajan osuus olisi pienin mahdollinen. Tämä, jos mikä kertoo valitettavasti karua kieltä siitä, mitä markkinat ajattelevat. Käytännössä metsätilakaupoissa pienet taimikot ovat kaupantekijäistä, puuston arvo on ratkaisevassa asemassa. Summa-arvioissakin tukkualennus yleensä kasvaa, taimikkojen osuuden lisääntyessä.
Minulle on tietysti yhdentekevää miten kukin metsiänsä uudistaa ja käsittelee. Kukin taaplatkoon tyylillään.
Olen Gla edelleen sitä mieltä, että karkeasti puoleen hintaan saa valmista 10 vuotta vanhaa taimikkoa ostaa markkinoilta istuttamalla uudistamiseen verrattuna, n. keskimäärin Suomessa. Hoidettuun taimikkoon on tietysti pitänyt jo uhrata enemmän kuin 1500 €/ha. (mahd. heinäystä, varhaishoitoa, taimikonhoitoa jne.) Puhumme tietysti pelkästä taimikon arvosta ilman maapohjan arvoa.
Minä en lähde istuttamaan em. syistä ainakaan 3 % pienemmällä korolla, joka tietää, että kymmenen vuoden kuluttua istutustaimikosta on saatava 2000 €/ha enemmän kuin luontaisesti syntyneestä, 20 v 2700 €/ha enemmän, 30 v 3600 €/ha enemmän jne. Istuttamisen ja täysin luontaisen uudistamisen välillä on tietysti myös paljon muitakin vaihtoehtoja. Minulle uudistusinvestointi on oltava kannattavasti realisoitavissa millä hetkellä hyvänsä.
Mitä paremmat kasvuedellytykset ovat sen paremmin tietysti istutusinvestointikin on ymmärrettävissä ja senhän markkinatkin osoittavat. Tärkeä kysymys on tietysti myös puulaji. Kuusen istutusta minäkin saattaisin aivan huippupaikalla vielä harkita, mäntyä en istuttaisi missään Suomessa.
On myös todettava Iiro Viinanen tapaan. Jos joku kuvittelee, että ongelma hoidetaan jollakin optimaalisella kehitysluokkajakautumalla erehtyy ja erehtyy pahasti. Kehityskuokkajakautumalla ei ole mitään tekemistä tämän ongelman kanssa.
Näin juuri rööri roope.
On siinä Arvometsässä Oy:ssä Puun takaa nyt ainakin se myönteistä, että siihen ei ketään pakoteta kuulumaan, eikä se peri mitään metsänhoitomaksua kaikilta metsänomistajilta toimintansa tukemiseen, kuten ”sinun edustamasi” järjestö. Minusta on erinomainen asia, että uusia toimijoita ja uusia ajatuksia tulee tähän homehtuneeseen toimintaympäristöön. Sinä esität kovin vakuuttavasti arvelujasi, jotka näyttävät perustuvat mutuun. Minkäänlaista matemaattista mallia en ole havainnut sinun esittävän arvelujesi tueksi.
30 vuotta metsänomistusta tarkoittaa sitä, että et ole Puun takaa metsiä uudistamalla menestynyt vaan metsätilakaupalla ja metsiin tehdyllä työllä sekä Kemeratuilla, joita muistelen kertomasi mukaan saaneesi huomattavan määrän. 30 vuotta ja sitä nuoremmat puustot eivät ole hyvissäkään olosuhteissa järeitä tukkipuustoja, joiden tuloilla olisit rikastunut. Metsätilakaupalla on sitä vastoin ollut erinomaiset mahdollisuudet menestyä kertomanasi aikana, niin huonoa kauppamiestä ei olekaan ja niin eittämättä on sinunkin kohdallasi.
Minäkin olen tuona aikana tositarkoituksella kierrellyt muutamia satoja tiloja ja näin jälkiviisaana voin sanoa, että niistä jokainen olisi pitänyt ostaa. Pinta-alaverotuksen ja siirtymäkauden aikana voi verottomasti hakata mielin määrin ja uudistukset kannatti tietysti tehdä heti pinta-alaveroon saatavan verovähennyksen vuoksi. Muutenhan lähes sama rahan olisi joutunut maksamaan pinta-alaverona. Suurtakaan taimikkomäärää ei tarvinnut pelätä, kun tiedossa oli veromuutos. Siirtymäkauden aikana vielä metsävähennys jäi uinumaan täydestä ostoarvosta myyntiveroaikaan, vaikka metsästä olisi jo yksi metsän hinta hakattu. Kaiken kukkuraksi vielä myyntitappion tekomahdollisuus, jos esim. osakekaupoista oli tulossa myyntivoittoja. Kun em. lisätään vielä monta vuotta jatkunut aivan poikkeuksellinen korkotilanne, vierastakaan pääomaa ei olisi tarvinnut niin kovasti karttaa.
Palaan nyt keskustelussa vähän taaksepäin.
Kuten Korpituvan Taneli yritin kertoa, keskustelu olisi minusta mielekkäämpää ja paremmin ymmärrettävissä, jos keskustelijan todelliset intressit olisi avoimesti näkyvillä. Anteeksi nyt Taneli, mutta minulle on tasan yhdentekevää, mihin nimimerkkeihin esim. tutkijoita lähellä oleviin tai kirjoittajan omaksi nimekseen kertomaan sinä täällä uskot tai olet uskomatta.
Gla:lle on todettava, että ostan mieluummin markkinoilta puoleen hintaan kymmenen vuotta vanhaa taimikkoa, kuin että uudistaisin istuttamalla. Jos joku takaisi, että seuraavat 50 vuotta reaalikorko on nykytasolla ja metsäyhtiö antaisi takuun, että räkämännystä maksetaan 150 €/m3 vastaavaa reaalihintaa metsää tulevaisuudessa hakattaessa, niin lupaan tilata taimia – en näillä edellytyksillä, kun muitakin vaihtoehtoja on. Sijoita nyt tyhjään maapohjaan 1000-2000 euroa/ha ja odota, että joudut maksamaan vielä 30 vuotta siitä kiinteistöveroa muiden kulujen lisäksi, saamatta minkäänlaisia tuloja – minä pidä tällaista riskiä kohtuuttomana.
Puun ostajat haluavat, että olisi ostajan markkinat eli puuta olisi tarjolla mahdollisimman paljon ja halvalla sekä helposti korjattavissa. Taimien tuottajat (ja mhy) haluavat, että metsät uudistettaisiin istuttamalla, oli se perusteltua tai ei. Palveluntuottajat haluavat, että he saisivat heille tuottavalla tavalla hoitaa omistajien metsiä. Hakkuuyrittäjillä on omat etunsa puolustettavina. Metsäsuunnittelijat haluavat suunnitella kaiken mahdollisen oli todellista tarvetta tai ei jne. jne.
Näin koen Korpituvan Taneli.
Olisi helpompi ymmärtää keskustelijaa, jos tietäisi kenen intressejä hän puolustaa. Minusta on hieman epärehellistä esiintyä täällä metsänomistajan asialla, jos todelliset intressit ovat muualla. Monella näkemykset muuttuisivat oleellisesti, jos elanto olisi kiinni puuntuottamisesta, eikä vain toisten aikaansaamista perintömetsistä. Perintömetsän s ä i l y t y s m e t s ä t a l o u s ei suurta taitoa vaadi ja niiden hoitamiseen taloudesta välittämättä on mhy:llä ollut oiva tilaisuus ja vieläpä kaikilta metsänomistajilta perityin verovaroin. Minun on vaikea kuvitella härskimpää asetelmaa. Eläkevaari, jonka toimeentulo on turvattu, voi tietysti nautiskellen hoitaa metsiään puuntuotosta maksimoiden tuleville polville – jopa perustellusti, vaikka se ei takaakaan optimaalista taloudellista tulosta.Näin näen markkinatilanteen Puun takka.
Tässä markkinatilanteessa, jossa reaalikorkokin on aivan poikkeuksellinen puut saavat kasvaa. Hakkaan vain aivan välttämättömän. Pinta-alaveron ja sitä seuranneen huippuhinnan aikaan oli tietysti järkevää puuvaroja hyödyntää, joten nyt voi perustellusti taas kasvattaa puustopääomaa. Toki, jos olisin 20 vuotta nuorempi, tässäkin tilanteessa varttunut puusto saisi kyytiä ja parempaa tuottoa haettaisiin aggressiivisesti uutta metsää hankkimalla.