Olen ymmärtänyt, että täällä Suomi nimisessä maassa vallitsee markkinatalous, jonka perustuu vapaaseen kilpailuun. Olemme mukana Euroopan yhteisössä, jossa em. on koko toiminnan kulmakivi.

Pidän hämmästyttävänä sitä kilpailukielteisyyttä, joka metsäsektorilla on vallinnut ja josta luopuminen näyttää eräille olevan tuskallista. Miksi? Ainut kilpailu mikä tämän joukon mielestä on sallittua, on kilpailu yhteisisträ verovaroista, jotka ovat lähes 10 miljardia euroa jo nyt miinuksella vuositasolla. En keksi tälle kilpailukielteisyydelle mitään muuta syytä kuin pelon, ettei pärjää vapaassa kilpailussa.

Uuden lain mhy:tä mukaan mhy:n jäseniä ovat vanhan lain mukaiset jäsenet, elleivät he siitä kieltäydy.

Jotta jostakin tuotteesta tai palvelusta voidaan käydä kaupaa, pitää tietysti tietää, mitä ollaan myymässä ja mitä tuote tai palvelu maksaa. Kyllä tämän pitäisi olla selvää tekstiä, vaikka kurkistelisi maailman menoa puun takaa.

Metsänomistajien tulisi nyt oma-aloitteiseti ilmoittaa ostavatko he palvelun, vaikka ei ole tiedosssa mitä kaupataan ja mitä se mahdollisesti maksaa. On tämä nyt herra paratkoon vähintäänkin erikoista.

Maaseudun tulevaisuus lehdestä olin lukevinani, että jotkut yhdistykset pärjäävät jatkossa pelkällä perusmaksulla, toisilla taas on hehtaarimaksu, mutta vanhaa pienempi jne. Palvelu on kirjoituksen mukaan myös huomattavasti paranemassa.

Kujala on siis tehnyt valtavan palveluksen kaikille metsänomistaille -aivan kaikille! Osa hyötyy, kun ei tarvitse maksaa palvelusta, jota he eivät tarvitse ja mukana pysyvien maksut pienenevät ja palvelu paranee.

Uusi laki mhy:tä on turhista turhin, juuri sitä turhaa lainsäädäntöä, jota pitäisi päästä eroon. Miksi metsänomistajat eivät voi järjestäytyä haluamallaan tavalla tai olla järjestäytymättä, normaalin yhdistyslain puitteissa.

Minusta olisi vähintäänkin kohtuullista, että mmm oma-aloitteisesti selventäisi asiaa, ettei sitä tarvitsisi sieltä erikseen tivata.

Ministeriön kirjeen mukaan mhy:stä pääsee eroon vain, jos ilmoittaa siitä kirjallisesti hallitukselle tai hallituksen puheenjohtajalle.

Minusta kaikki ei ole niinkuin pitäisi, jos näin on. Siksi tulen sopivan tilaisuuden tullen olemaan yhteydessä ministeriöön. Kerron palstalla myöhemmin minkälaisenm vastaanoton sain.

Muutoksen tarkoituksena on kilpailun edistämin metsänhoidon markkinoilla, joten käytännön toimienkin tulisi olla sen mukaisia.

Kannanottoja esittämiini epäkohtiin en juurikaan ole täällä saanut, sensijaan henkilöön on hyökätty vivahteikkain sanankääntein. En pane pahakseni.

Keskustelun aihe on Taneli uusi mhy ja siitä eroaminen tai liittyminen.

Miksen ole hakenut vapautusta niistä n. kymmenestä yhdistyksestä, johon metsänhoitomaksua maksan on oma tarinansa Taneli, josta sinulta puutuuu oleelliset tiedot. Älä siis vaivaa niillä arveluillasi itseäsi. Omistukseeni kuuluu esim. runsaat sata ha sellaista metsämaata, ei siis suota, jotka saavat kehittyä ilman minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä. Eikä se tarkoita etteivätkö metsäni yleisesti täytä vativiakin metsänhoidon kriteerejä.

Kijoitan aiheesta, koska en voi käsittää menettelyä, joka Ojalan kirjeestä on luettavissa.

Vanhan yhdistyksen lopettaminen näin ei ole oikeudenmukainen metsänomistajia kohtaan ja se loukkaa alan muita toimijoita.

Uuden lain tarkoitushan on kilpailun edistäminen – ei suhmurointi.

Uuden vapaaehtoisen mhy:n jäsenmaksu ei voi olla ulosottokelpoinen, joten metsänomistajan ei tässä vaiheessa kannata tehdä mitään, koska ei ole tiedossa uuden yhdistyksen toimintaa eikä jäsenmaksun suuruutta.

Aiheettomia laskuja lähettelevät rikolliset, eivät sellaiset, joilla on puhtaat jauhot pussissa.

Aloittavalle yhdistykselle tämä on tietysti myös hyvin kiusallista, koska se ei voi tietää maksavien jäsentensä määrää ja suunnitella sen mukaan toimintaansa.

Yhdistys joka edustaa niin puun myyjää kuin ostajaa on kuin harakka tervatulla sillalla. Joko nokka tai pyrstö tarttuu. Kartelli oli oiva esimerkki tästä. Mhy (mtk) tuli johtopäätökseen, että puusta olikin maksettu liikaa, joka oli tietysti pöyristyttävä väite.

Sama koskee työntekijän ja työnantajan roolia. Edut eivät ole yhdensuuntaiset.

Ei GLA eikä Taneli laita paria tonnia joka vuosi sellaisen hyödykkeen tai palvelun hankintaan, josta ei ole mitään tietoa.

Ainut järkeenkäypä ratkaisu on, että yhdistys oma-aloitteisesti hankii jäsenensä kertoen heille toimintansa ja liittymisehtonsa.

Metsänomistajan ei kannata ostaa sikaa säkissä ja lähteä suin päin tällaiseen suhmurointiin. Ajatus on älytön.