Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Käytännön toimintaa ajatellen aivan riittävästi Gla. Tarkkaan laskentaan metsänomistajalla ei ole edellytyksiä, eikä ole tarpeenkaan. Oleellista on ymmärtää, kuinka eri tekijät vaikuttavat.
Lehtipuuta meillä kyllä on osattu vihata, mutta esim. laatuun on kiinnitetty aivan riittämätöntä huomiota. Tukista maksetaan nelinkertaisesti kuituun nähden ja jo prosentin muutos korossa aiheuttaa puuntuotoksen tuplaantumisvaatimuksen.Jalkaselle:
Metsän kannattaa uudistaa, jos vastaavalla riskillä saa muualla paremman tuoton puuston ja maapohjan arvolle. Tästähän seuraa suoraan, että jos päätehakkuun sijasta harventamalla saadaan tämä parempi tuotto eli korko puustolle ja maapohjalle, niin se kannattaa paremmin kuin päätehakkuu. Hyvin ymmärrettävää, eikö totta.Puuntuotoksen maksimointipyrkimystä ei ole kielletty Gla, joten jatka sinä sillä metodilla. Uudista mahdollisimman kalliisti ja hämmästele metsien kovaa hintaa. Metsät ostavat ne, joilla on kannattavin menetelmä. Huomaa nyt kuitenkin edes se, että on huomattavasti kannattavampaa ostaa varttunutta taimikkoa puoleen hintaan uudistuskuluista kuin uudistaa kalliisti, eikä päinvastoin.
Meillä on nyt laillisia vaihtoehtoja ja pulinat pois. On omistajan asia päättää millä metodilla hän omaisuuttaan hoitaa.
Kasvatusmallit? Keskeistä on selvittää itselleen oleellisesti vaikuttavat tekijät. Niiden perusteella sitten haistellaan kuhunkin olosuhteeseen perustelluimmat ratkaisut.
En tietenkään istuta puuntaimia olosuhteissa, joissa puolella istutushinnalla saa ostaa markkinoilta jo varttunutta taimikkoa jne.
Kaveri pyysi tässä taannoin katsomaan, kuinka hän moottorikelkkaa apuna käyttäen ensiharventaa metsäänsä. Hän kaatoi suurimmat tyvet suoraan moottorikelkan rekeen ja kuljetti ne aina suoraan lanssiin kuormallinen tultua tehdyksi. Lanssilla hän tarvittaessa teroitti vehkeet, hörppäsi kahvit jne. Harventaessaan hän katseli ympärilleen ja totesi, että tuossa on muuten puu jota minun kannattaa kasvattaa.
Siinä se tuli – oleellinen harvennusohje. Valitaan ne puut joita KANNATTAA kasvattaa edelleen.
Kun liikun juuri harvennetussa metsässäni, nupisen itsekseni (voi …tanan tomppeli, vai pitäiskö sanoa voi …tanan Tapio), kun tapaan siellä vikaisia, tukiksi kelpaamattomia runkoja.
Vai hyvää pohdintaa A. Jalkanen. Meillä on niin puuntuotoksen (m3) maksimoinnin läpitunkema metsäkulttuuri, että hyvää pohdintaa aiheesta on todella vaikea löytää – ei ainakaan mainitsemaltasi kustantajalta. Toinen tykkää äiditä ja toinen tyttärestä ja niin molemmat ….
Kiitos huomaavaisuudesta Gla!
Kuten edellä kerroin, uudistusinvestointi on erityisen herkkä korolle. Jo prosentin muutos aiheuttaa puuntuotosvaatimuksen kaksinkertaistumisen, kahden prosentin muutos nelinkertaistumisen, kolmen seitsenketaistumisen jne.
Eli mistähän riskistä sinä edellä puhut Gla? Puuntuotoksellisesta riskistä vai taloudellisesta riskistä?
Uuudistamisinvestoinnin taloudellinen riski on suuri, mutta sen puuntuotannollinen riski pieni.
Luontaisessa metsätaloudessa, mitä mieluummin käyttäisin viljelymetsätalouden vastinparina, tilanne on päinvastainen. Taloudellinen riski on olematon, mutta puuntuotoksellinen riski on viljelymetsätaloutta suurempi.
Metsänviljelyllä rikastuneet ovat kalmistoissa Gla, sitävastoin aktiivisia metsänostajia, jotka ovat menestyneet jo elinaikanaan jopa hienosti, minäkin tunnen useita.
Metla ja Tapio ovat ministeriön alaisia toimijoita (jos oikein ymmärsin mitä Gla tarkoitit), joilta ministeriö saa sitä mitä se tilaa. Näiden toimijoiden tuotoksiin metsänomistajan on suhtauduttava suurella varauksella. Suosituksiakin on tässä muutettu muutaman vuoden välein. Viimeisimmässä tuotoksesssa sentään käsitellään jo korkokysymystäkin.
Olin tässä joitakin vuosia sitten Kolilla metsäseminaarissa, jossa satuin silloisen ministeriön metsäosaston apulaisosastopäällikön kanssa samaan saunaan. Siellä hän ykskantaan totesi, että SE pärjää ilman Suomea, mutta Suomi ei pärjää ilman SE:tä. Lausunto kertoo yksiselitteisesti sen, mikä on ollut ja on vieläkin metsänomistajan asema Suomessa.
Ei kai teistä kukaan aikuisen oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki Suomen talousmetsät pitäisi istuttaa yhden puulajin jalostetuilla taimilla tasavälein – Hangosta Utsjoelle.
Kukaan ei ilmeisesti kiistä myöskään sitä, että puu saadaan kasvamaan paremmin, kun sille järjestetään optimaaliset olosuhteet. Käytetään jalostettua ainesta, huolehditaan vesitalous, järjestetää optimaaliset valo-olosuhteet, ravinnetasapaino jne.
Valitettavasti kuitenkin jo hyvinkin matalilla reaalikoroilla istutusinvestointia ei saada meillä koskaan takaisin. Etelä-Suomessa krittinen korko on n. 4 % ja Utsjoella 0,? %. Tilanne on kokonaan toinen Etelä-Amerikassa, jossa aksvu on vähintään kymmenkertainen. Meillä täällä kylmässä, kaukana kaikesta ja kalliin kustannustason maassa ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tällaisessa kansainvälisessä kisassa.
Pitäisikö meidän sitten sallia puun takana krittiseksi koroksi 5 % – no se tarkoittaisi sitä, että 70 v:n kieroajalla pitää saada jo 100 % enemmän hakattavaa kuin 4 % korolla. 6 % korolla jo vastaavasti 300 % enemmän hakattavaa jne.
Jos siis jo muutaman prosentin korolla istutusinvestointia ei saada koskaan takaisin, niin mikä hyvänsä muu tapa on kannattavampi. Sekin, vaikka hehtaarille uudistisi kiertoaikana vain yksi puu luontaisesti.
Metsäyhtiöt maksavat kaiketi puunmyyntituloille n. 5 % korkoa, eikä se taida riskiltään suuresti poiketa istutusinvestoinnista.
Metsänhoitotapojen vapauttaminen on metsänomistajan näkökulmasta erittäin perusteltua. Vaihtoehtoisten menetelmien mollaaminen osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä ja olosuhteetkin vaihtelevat tavattomasti.
En tiedä onko suorittava porras yrittäjä vai renki puunkorjuuyrityksessä, mutta ehkä syytä on sinulle hieman avartaa näkökulmaa. Ei jopa sinulle liene epäselvää, mitä siitä seuraa, jos yrittäjä antaa rengeilleen vallan päätää yrityksessä.
Olet siis ymmärtänyt asemasi totaalisen väärin.Metsänomistajan ympärillä näitä isännäksi pyrkiviä renkejä on vaikka minkä laisia, kuin kärpäsiä paskaläjän ympärillä. Metsänomistajan tie helvettiin on kivettty näiden renkien hyvillä tarkoituksilla.
Jatkuvalla kasvatuksella on ilman muuta paikkansa, joten käsittämätön vouhkaamisesi asialla Gla on perin lapsellista. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoa oppii enemmän luontoa seuraamalla kuin kirjoja lukemalla.
Yhden ytimekkään opin olen muistaakseni akateemikko Haavikolta jatkuvan kasvatuksen metsänhoidosta lukenut eli lyhyestä virsi kaunis. Hakkaa silloin kun hinta on korkea.
Jos Gla oli tuosta (edellisestä, jos oikein tulkitsin) samaa mieltä, niin ei pitäisi olla liian vaikea rasti ymmärtää sitä, miten se liittyy aiheeseen.
Jatkuvan kasvatuksen kieltäminen on ollut Suomen metsätalouden suurin häpeäpilkku. Perustelut, jolla ajatus markkinointiin metsänomistajille, paljastaa täydellisen taloudellisen ymmärtämättömyyden, tai tahallisen tyhmien metsänomistajien harhauttamisen.
Vasta tässä viimeisimmässä metsälaissa viimeinkin luovuttiin puuntuotoksen maksimointipyrkimyksestä käsittämättömine perusteluineen.
Kuinka räikeitä mokia lainsäädännössä voikaan mennä läpi. Ehkä meillä tarvittaisiin lainsäädännön tarkastusvirasto, joka kävisi kriittisesti läpi jokaisen uuden lainsäädännön ennen sen voimaantuloa ja palauttaisi mokat uuteen eduskuntakäsittelyyn sekä perkaisi turhaa aikansaelänyttä vanhaa jarruttamasta kehitystä ja taloutta.
Jos metsätalous on taloudellista toimintaa, mitä se ilmeisesti valtaosalle metsänomistajista kuitenkin on, tosiasioihin perustuva itsenäinen ajattelu on mahdotonta, ellei ole sisäistänyt perusasioita kuten, että metsän arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus ja, että metsänomistajan kannatta pyrkiä makimoimaan toimillaan tätä erotusta. Samaten metsänomistaja tarvitsee ymmärryksen esim. päätehakkuun ajankohdan määrittelystä jne.
On täydelline harhakuvitelma, että taloudellinen metsänkasvatus olisi jokaiselle metsänomistajalle samankaltaista. Metsästä sitä ei voi nähdä, mikä taloudellisesti olisi perusteltua. Jos sitä ei kykene ymmärtämään, mikä on aivan yleinen harhaluulo metsätaloudessa, ei kykene tekemään taloudellisesti järkeviä toimenpiteitä.
Kunnian palautus on itsestäänselvää uuden metsälain myötä ja olen siitä tavattoman hyvilläni. Lähde, Vaara ja kumppanit saavat varauksettoman kunnioitukseni itsellisinä ajattelijoina, vaikka en mikään jatkuvan kasvatuksen harjoittaja ole ollutkaan. Itenäiseen ajatteluun ja laskentaan kykenemättömien perässähiihtäjien mielipiteet ovat lähinnä huvittavia, joka paljastuu yleensä jo muutamasta virkkeestä. Sitten on täälläkin huomattava joukko, joiden mielipiteet muodostuvat puhtaasti oman asemansa turvaamisesta.
En liioin ole havainnut jatkuvan kasvatuksen harjoittajien, esim. pihkaniska jne., vaativan korvauksia verovaroista korjuuvaurioista tms. Samaa ei valitettavasti voi sanoa jaksollisen kasvatuksen harjoittajista. Mikä lie puun takanakin yhteiskunnan tukien osuus tulonmuodostuksesta? Tukien varassa elävä on viimeinen henkilö jakamaan yhteiskunnallisia neuvoja.
Kun jää eläkkeele, niin suorastaan hämmentyy siitä, että joku lähettää rahaa, vaikka ei tee mitään. Kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluttua alkaa pohtimaan, että tämähän on aivan liian vähän. Tuet ovat tämän yhteiskunnan syöpäkasvaimia
Hyvin asioista perillä oleva Gla hyvin tietää, miksi tämä sinustakin erinomainen pakollinen metsänhoitomaksujärjestelmä piti purkaa. Kerro nyt tietosi tästä meille muillekin.
Voin sinulle kertoa, että minullakaan asiaan ei liity mitään henkilökohtaista kaunaa tms. periaattellista. Asia on puhtaasti käytännöllistaloudellinen. Ammun alas kaikkea, jotka pyrkivät monopolisoimaan markkinoita ja kallitsemaan vaapaata yrittelijäisyystä omaan leiriinsä, jotta voisivat rahastaa ja ohjailla markkinoita.
Ongelma ei ole ollut vain pakollinen metsänhoitomaksu, vaan pyrkimys markkinoiden monopolisointiin.
Voisiko joku kertoa, mihin ihmeeseen sitä mhy:tä tarvitaan tamikonhoidossa? Eikö puun takana tiedetä, että taimikko pitäisi hoitaa, vai mistä on kyse?
Jokainen peruskoulun oppimäärän suorittanut, joka osaa hoitaa taimikkoa, osaa tehdä myös kemeratukihakemuksen. Siihen kuluu muutama minuutti päivästä ja kaikki tarvittava tieto kohteesta saadaan taimikonhoitoa tehtäessä, ilman mitään turhaa ja ylimääräistä puuhastelua. Valistunut arvaukseni on, että jo muutaman vuoden kuluttua jopa kaikki mhy:lle taimikonhoitoa tekevät ovat yrittäjiä.
Jos kemeratukea ei nykymuodossa olisi, taimokonhoidon tekisivät nytkin metsänomistajille suoraaan yrittäjät. Nyt siihen käytetään välikäsiä, kun välikäden kulut maksetaan yhteisistä verovaroista, jonka metsänomistajat todellisuudessa itse maksavat veroina.
Puolet kemeratuista menee turhaan puuhasteluun. Eikö kukaan näiden asioiden kanssa puuhasteleva todellakaan oivalla mitään älykkäämpää tapaa tukea taimikonhoitoa, jos sitä halutaan tukea.
Metsäalan toimia voidaan näköjään tehostaa vasta aivan pakon edessä, jolloin seurausvaikutukset ovat kaikkein kivuliaimmat.
Mitä pienemmät ovat kuviot, sen suurempi osuus menee tasan turhille välikäsille. Tällaista on Suomen huipputehokas perhemetsätalous.