Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsiin investointi edellyttää, että ihan aikuisten oikeasti uskoo alan edellytyksiin Suomessa, eivätkä ne ole vain kauniita puheita. Metsänomistajan huolet ovat aivan samoja kuin Pesosella. Onko meillä riittävät kilpailuedellytykset kansainvälisillä markkinoilla. Kustannukset ovat nousseet aivan eri tahtia kuin kantorahatulot. Puuntuotanto on niin pitkäjänteistä touhua, että politiikan poukkoilu on erityisen haitallista. Sillä jos millä syödään alan motivaatiota.
Älä AJ pahastu, vaikka vähän piikittelin. Ehkä minun olisi pitänyt sinua vähän neuvoa ratkaisuissasi. Nooh – leikki leikkinä. Jos metsänomistajalla ei ole käyttämätöntä metsävähennystä, suuria pääomahakkuita on harkittava toisenkin kerran. Voidaanko tehdä siirto kaupalla seuraavalle sukupolvelle metsävähennyksen saamiseksi jne. Aiheesta on hyvä lyhyt mm. kirjoitus juuri tulleessa SE:n TerveMetsä lehdessä. Se vaihtoehto sinunkin AJ olisi pitänyt huomioida. En toki tunne lähtökohtiasi. Siitä olen samaa mieltä, että metsälahjavähennyksellä ei ole mitään merkitystä. Sillä vain ymmärtämättömät sosialistit saivat politikoida.
Älä Timppa pillastu, se nostaa vain verenpainetta ja se on huono asia. Sinä saat uskoa omiin juttuihisi, eikä minulla ole mitään tarvetta niitä muuttaa. Jos metsätaloudesta keskustellaan, eikä vain puuntuotannosta, niin en mitenkään kykene niitä mieltämään. Korkotekijän unohtamista on taloudellisessa mielessä täysin mahdoton hyväksyä. Kun yksityismetsänomistus on meillä ollut pääsääntöisesti pienimuotoisia vastikkeettomasti saatuja perintömetsiä, niin tällaisia harhakuvitelmia on voitu pitää yllä.
Ei millään pahalla AJ, mutta uskottavuus on vähän koetuksella, jos täällä ammattilaisena kirjoitat metsätalouden menetelmien kannattavuudesta, mutta perintövero on jo niin suuri investointi, että osa metsistä on myytävä.
NNA ei ota mitään kantaa mihinkään menetelmiin Timppa. Kuten sanoin, mikään vakavasti otettava taho … Tekijät ovat aina enemmän tai vähemmän tuntemattomia, mutta kun meillä taloudellisessa mielessä ei ole muuta tapaa. Jos keskusteltaisiin puun tuottamisesta, niin voisin aivan hyvin olla samaa mieltä kanssasi Timppa. Mutta – jos puhumme taloudesta, niin valitettavasti en voi.
Kuusta juuri ajattelin Jätkä. Eikä rehevälle maille tällä ajatuksella muuta kait voi ajatellakaan.
Ei jonkun yhden asia perusteella voi mitään kannattavuudesta päätellä. Sellaisiin vetoaminen osoittaa vain keskustelijan ymmärtämättömyyttä.
Nettonykyarvolaskenta ottaa kaiken huomioon, niin hyvin kuin tietoa eri tekijöistä on saatavissa. Ei tarvita pohdintaa kuuluuko uudistamisen kulut päätehakkuuseen vai mihin, laskenta voidaan aloittaa mistä kasvatusvaiheesta tahansa jne. Eikä mikään alan vakavasti otettava taho muuta enää edes väitä.
Se on tietysti kaunis ajatus, että jättää metsät yhtä hyvässä tai paremmassa kunnossa kuin mitä on itse saanut, mutta sillä nyt varsinaisesti ei ole kannattavuuden kanssa mitään tekemistä. Se on minusta AJ vähän surullista, jos seuraava sukupolvi joutuu aina osan metsistä myymään perintöveron maksamiseksi ja metsävarallisuus pienenee kuin pyy maailmanlopussa.
Kuusen rivikasvatus rajoitetusti jossain erittäin hyvillä kasvupaikoilla voisi olla mielenkiintoinen ajatus. Hoitokin voitaisiin koneellistaa. Voisiko jopa joka toisen rivin jo uudistaa sen poiston yhteydessä ja saada eräänlainen jatkuvapeitteisyys.
MITÄ? Eikö Jesse ole saanutkaan vielä miljoonaa. Minä luulin, että monta, kun harva se päivä tehdään puukauppa. Nooh, annetaan olla, ettet pahoita mieltäsi, kun ollaan vähän eri planeetalta. Minähän tarkoitin tietysti jotain mummoja ja lehdethän kirjoittelee toisten metsistä mitä sattuu – jokainenhan sen tietää.
Juuri edellä Gla kerroin, mitä taloudellisesti tavoitellaan.
Kun metsän arvo on tulevien tulojen ja tulevien menojen (tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen) nykyarvojen erotus, niin arvo on tietysti täysin riippuvainen laskentakorosta. Kun näin on, niin matala korko on se syy, miksi metsien hinnat ovat korkeita.
Investointia metsänuudistamiseen on tarkasteltava samoin taloudellisin kriteerein kuin uuden metsän ostamistakin. Jos olisin uudistanut metsäni männylle istuttamalla, metsät olisivat jääneet ostamatta ja olisi syntynyt miljoonaluokan taloudellinen vahinko. Kuten olen muutamaan kertaan sanonut männiköiden uudistaminen on helppoa ja halpaa eikä niihin sovellu sellainen jatkuva kasvatus, mitä ilmeisesti yleisesti jk:lla tarkoitetaan. Luontainen uudistaminen oikeissa olosuhteissa kyllä, mutta se ilmeisesti ei ole ns. jatkuvaa kasvatusta. Luku sinänsä on liian rehevälle maalle perustetut männiköt, joiden kuusialikasvos on ilman muuta hyödynnettävä.
Taloudellinen tavoite EI OLE maan tuottokyvyn täysimääräinen hyödyntäminen, eikä se ole mahdollisimman suuren kestävän hakkuumäärän tavoittelu, vaan SE ON nettotuoton nykyarvo.
Otan Gla paljon mieluummin metsän, jossa on vain hyvänlaatuisia puita, vaikka puusto olisi ryhmittäinen kuin metsän jossa puusto on tasaisesti jakautuneena, mutta osa rungoista tukiksi kelpaamattomia. Pieni aukkoisuus ensiharvennusvaiheessa on lähes merkityksetöntä. Päätehakkuuvaiheessa tällaista aukkosuutta ei ole enää havaittavissa. Laadun merkitystä ensiharvennusvaiheessa ei voi liikaa korostaa.
Ok.
Nähtävästi kysymys on kuitenkin puumäärästä, eikä rahasta. Harvempi asento lisää ilmeisesti tukkipuun määrää tiheää enemmän.
Millä aikavälillä harvennuksen jälkeen?
Ensiharvennus on ennen muuta kasvatettavien puiden valintaa. Aina harmittaa, kun on jätetty jotain kaksihaaraisia jne. Puuvalinta on oleellisin poistettavien puiden valintaperuste. Puut eivät tarvitse olla tasaisesti jakautuneina, jos se johtaa huonolaatuisiin jääviin runkoihin.
En mehtäukko tiedä mitä pitäisi epäillä, kun en tiedä kuinka metsiä harvennat.
Minä annan yleisohjeen harvennukseen, jossa pyritään välttämään hyvänlaatuisten kuitupuiden tai pikkutukkien kaatamista, koska se on erittäin epätaloudellista puustopääoman käyttöä. Siitä euron kuitupusta saa kympin kymmenen vuoden kuluttua.
Kun istuttaa puun, josta kuluja muodostuu (istutus, mahd. heinäys, varhaisperkaus, taimikonhoito, altaraivaus) vähintään euron. Kun tätä euron maksavaa puuta, ellei sitä ole syönyt jo hirvi, on sitten kasvatettu pari- kolmekymmentä vuotta, niin siitä saa vaivoin euron. Ei siis ihme, jos rahan päälle jotain ymmärtävä toteaa, että ei kuulosta hyvältä. Timpalla toki kuulostaa hyvältä, kun hänelle korko ei merkitse mitään – Jessestä puhumattakaan. Kuten sanottu, älä nyt Jesse perusta sittä putkifirmaa tuollaisella matematiikalla.