Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Jatkuvan kasvatuksen salliminen on jokaisen metsänomistajan kiistaton etu. Metsänomistajilta sen parjaaminen on suurta tyhmyyttä.
Se parantaa puuntuottajien mainetta metsäteollisuuden tuotteiden loppukäyttäjien silmissä, eikä se todellakaan ole yhdentekevää.
Samoin myös täällä kotimaassa. Itekin olen satoja hehtaareja hakannut niin, että ei ole jäänyt liinnun istuinta, eikä siitä aina ole seurannut myönteistä palautetta ja ymmärrän sen. Joskus maisemalliset arvot jne. saattavat olla huomattavan merkityksellisiä.
Ilman muuta jatkuva kasvatus vähentää myös totaalisuojelun tarvetta.
Naapurin avohakuu sopivissa olosuhteissa voi aiheuttaa huomattavaakin vahinkoa tuulenkaatojen muodossa.
Puuntuotannon ylituotannon määrä se ilmeisesti ainakin jossain
määrin pienentää, joka ei ainakaan vähennä puusta maksettavaa hintaa.Sekin lienee selvää, että voimakkaat metsämaan pintakäsittelyt eivät ainakaan paranna vesistöjen tilaa jne. jne.
Minun on vaikea edes keksimällä keksiä syitä, jonka vuoksi metsänomistajan olisi syytä vastustaa jatkuvaa kasvatusta. Missään tapauksessa se ei ole jaksollista puuntuotantoa harjoittavien etujen vastaista – päinvastoin se on metsänomistajien yhteinen etu.
Mikä selitys VMI:n tuloksille sitten on?
Puustosta mäntyä on puolet, kolmannes kuusta ja loput lehtipuuta.
Olisko suurin selittävä tekijä kuitenkin huomattavan laaja metsien ojittaminen?
Yksi merkittävä tekijä varmaan on nuorien mäntymetsien valtava määrä. Niiden laatu on kuitenkin arveluttava, joka väistämättä heikentää mäntytukin hintaa. Kukaan ei ilmeisesti edes kiellä, että takavuosina tehtiin asian suhteen huomattaviakin virheitä.
Nyt istutetaan sitten kovalla innolla kuusta, kyseenalaisiinkin kohteisiin. Se on nähtävissä, että menetelmät ja taimet ovat kehittyneet. Kuusi ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton esim. nykyisten korjuumenetelmien suhteen. Entä jos talvet alkavat olla jatkossa lumettomia, lämpimiä ja sateisia, kesät kuivia jne.
Siitäkään ilmeisesti ole suurta erimielisyyttä, etteikö voimaperäinen jaksollinen kasvatus tuota enemmän puuta. Ei kai kuitenkaan vakavasti otettava metsäasiantuntija enää sellaista väitä, että puuntuotoksen määrä olisi taloudellisuutta arvioitaessa koko totuus.
Niin ja kiitos kiittämisestä uudehko …, minun keksintöni millään muotoa koron huomioiminen ei kuitenkaan ole.
Emme kukkaan ole täydellisiä Gla.
No jaa.
Erään viriilin nuorenisännän perhe tuossa kasvoi niin vaudilla, että hänen naapurissaan asuva vanhaisäntä alkoi jo huolestua ja totesi, että eikö nyt jotain pitäisi panna jo väliin. Siihen nuori-isäntä totesi, että se on niin ”täyrellistä” ilman.
Nostan sinulle Gla vilpittömästi hattua, tietosi metsäalasta ovat erittäin huippuluokkaa. Pykälät tunnet paremmin, kuin omat taskusi.
Pieni asennevamma sinua minusta kuitenkin vaivaa ja se on harmillista. Jokin järjellinen selitys sille täytyy olla, jota nimimerkki ei kerro. On minusta kovin surullista, että talous- ja metsätieteet ovat ajautuneet tällaiseen vänkäykseen keskenään, kun olisi pitänyt kyetä tekemään rakentavaa yhteistyötä. Eturistiriidat ja perinteet niitä varmaankin selittävät, ja oma napahan meitä kaikkia lähinnä on.Minäkin pyrin tietysti sellaisen puumäärän maksimoimiseen, josta saisi mahdollisimman paljon euroja, mutta korko huomioiden.
Ei tietenkään ole mitään mieltä maksaa lainasta korkoa 4% ja riskisijoitaa sitä kohteeseen josta saa tuottoa 2% jne. eli korko on huomioitava ja sen suuruus on väistämättä aika ratkaisevassa roolissa menetelmien taloudellisuutta arvioitaessa. Lisäksi Suomi on niin pitkä maa, että olosuhteetkin vaihtelevat rajusti.
Jos saa metsän kasvamaan istuttamalla niin, että puusto 20-vuoden kuluttua on 200 m3/ha, niin toimenpide on varmaankin perusteltu. Se kestää jo luokkaa kuuden prosentin koron ja kolmen prosentin korolla paljaan maan arvoksi tulee jo yli 3000e/ha. Ehkä kuitenkin lannoituksia tuo jo vaatii.
Sellaisen vastauksen rustasit Gla. Se on kyllä linjassa sen kanssa, mitä tällä yl. muutenkin esität.
Em. päätellen puuntuotannon määrällinen tavoite on sinun metsätaloutesi tavoite. Metsätalouden riski on sinulle puuntuotannollinen riski, ei taloudellinen. Em. perusteella esim metsänomistajan lainoistaan maksma koro ei vaikuta asiaan. Kun näin on, sinun näyttäisi olevan perusteltua harjoittaakin voimaperäistä jaksollista kasvatusta, koska se näyttäisi tuottavan suurempaa puumäärää.
Kuvittelemamme 0,2 ha:n paljaan metsämaan arvo on vajaa 100 euroa, joten se ei sisällä käytännössä minkäänlaista taloudellista riskiä kenellekään, oli sen tuotto sitten 2, 3 tai 4 %. Keskimääräinen metsänomistuskin lienee n. 30 ha, joten tällaisenkaan pinta-alan paljaan maan tuottoriski on koko lailla merkityksetön metsänomistajalle. Prosentin tuottoero on luokkaa 100 euroa/vuosi.
Jos tilaat metsäpalveluyritykseltä vaikkapa 0,5 km päässä tiestä ja 20 km:n päässä metsäpalveluyrittäjästä tällaisen alueen mätästyksen ja istutuksen niin kustannukset ovat huomattavat. Lisäksi oma havaintoni on tällaisen aukon raivaustarpeesta se, että mitä laajaalaisemmin tällaista maanpintaa käsitellään, sen suurempi on alueelle syntyvä raivaustarve, eikä päinvastoin. Se toki, että puusto syntyy sinne viiveellä istutukseen verratuna saattaa lisätä hoidon tarvetta, varsinkin jos pyrkimyksena on teriili metsä.
Jos taas tällainen aukko jätetään uudistamisen jälkeen kokonaan hoitamatta, niin väiten sen tuottavan luontaisesti useissa tapauksissa jopa paremmin kuin istutettu.
Kuten olen edellä todennut, metsätalouden eri toimijoiden pyrikykset ovat erilaisia. Muiden toimijoiden kuin puuntuottajien edun mukaista näyttäisi perustellusti olevan puuntuotannon määrällinen, eikä taloudellinen tavoite.
Kuinka monta, mitä puulajia ja missä ajassa Gla 0,2 ha:n pienaukkoon tulisi puuntaimia sinusta luontaisesti syntyä, että
näin toimiminen olisi sinusta taloudellisesti yhtä perusteltua kuin mätästys ja istutus. Maapohjaksi oletamme sellaisen, johon niin männyn kuin kuusenkin uudistaminen on vielä perusteltavissa.Esim. korkokannoilla 2%, 3% ja 4%, kun lämpösumma on vaikka 1200 -1300.
Tuntuma karkeasti, niin voimme kukin siitä kokemustemme perusteella arvioida uudistuuko pienaukko riittävästi.
Sinulla ilmeisesti on käsitys tarvittavasta uudistumisesta, kun siihen vahvasti vetoat.
Katselin eilen illalla areenasta tiededokumenttia mitat ja mittaaminen.
Pyrkimystä asioiden ja ilmiöiden ymmärtämiseen kehitys on ollut ja on. Ensin asiota ja ilmiöitä on opittu mittaamaan, jonka jälkeen tuloksista on matematiikan avulla voitu lisätä ymmärrystä, joka puolestaan on ollut kehityksen perusedellytys.
Metsissä se tarkoittaa:
a) Kasvutekijöiden ymmärtämistä ja mittaamista.
b) Näistä tuloksista voidaan sitten talouteen vaikuttavien tekijöiden ja lainalaisuuksien mukaan laskea puuntuottamisesta metsänomistajalle koituva taloudellinen hyöty.
Minulla ei ole minkäänlaisia intohimoja puunkasvatuksen menetelmien suhteen – ei suuntaan eikä toiseen. Kiinnostuksen kohteena on puhtaasti puuntuottamisesta koituva taloudellinen hyöty ja ne matemaattiset lainalaisuuden, jonka mukaan tämä hyöty muodostuu – a ja b niin oikein kuin suinkin mahdollista!
Moni täälläkin toki myöntää ja arvelee, että jollakin tavalla esim. lainan korko vaikuttaa hakkuisiin, metsätalouden investointeihin jne. eli kohtaan b, mutta jostakin kummallisestä syystä, sitä ei saisi matemaattisesti mallintaa. Arvellaan jopa niin, että lainojen koron tai muiden sijoitusten tuoton huomioiminen johtaa automaattisesti siihen, että metsistä on kiireesti luovuttava – voi pyhä yksinkertaisuus!
Kuten ollen aiemminkin todennut, metsätalouden eri toimijoiden intressit eivät tietenkään ole samanlaisia, josta osaltaan suuretkin näkemyserot saavat voimansa. Jotta keskustelijoita ja heidän mielipiteitään voisi paremmin ymmärtää, olisi tietysti mielekästä tietää kenen intressejä he edustavat. Henkilöiden nimet ovat merkityksettömiä.