Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Noihin kysymyksiin vastauksia varmaan löytyy kirjoistakin Gla.
Tässä taannoin, kun leimikon tekeminen oli vielä käytännössä mhy:n monopoli, uudistin luontaisesti männylle, vai äestäen erästä n. 50 m kapeaa palstaa, jossa kummallakin naapurilla oli jo varttuneet metsät. Yhdistyksen mies väen väkisin itti, että minun on jätettävä siemenpuut alueelle, ellen kylvä aluetta. Siemenet olisi pitänyt tulla omista puista, eikä naapurin puolelta.
Oleellista tietysti onnistumisen kannalta on se, onko tulossa itävää siementä vai ei. Se on yks paskan maku, tuleeko ne omalta vai naapurin puolelta. 50 m alkaa jo muutenkin olla kapeahko männylle uudistettaessa ja sitä olisi pitänyt vielä haitata omilla siemenpuuilla, kun palsta oli vielä itä-länsisuunnassa.
Pitäisi opettaa lukemaan luontoa. Vain idiootit tekevät monimutkaisista asioista yksinkertaisia sääntöjä.
Tuossa edellä on nyt lukuja kaupoista.
Jos laksemme paljaan maan arvoksi tuolla alueella esim. 400 e/ha ja siihen metsänuudistamisen jälkihoitoineen esim. 1700 e/ha, niin päädymme suunnilleen samaan hintaan kuin nuo ostetut 2-3 luokan metsät.
Kumpi siis kannatta paremmin ostaa kyseiset metsät vai lähteä paljaasta maasta investoiden uudistamiseen.
Eipä taida kirjoista oppia metsien luontaisesta uudistumisesta ja omakohtainen kokemuskin tuntuu olevan monilla ohut tästä laittomasta menetelmästä. Kovin suosittua ei varmaan ole ollut kirjojen tekeminenkään tällaisesta laittomuudesta. Jostakin syystä mutu aiheesta on silti kovassa huudossa.
Eikö nyt Jalkanen niin ole, ettei kukaan vakavissaan ala tekemään maanmuokkausta ja taimikonhoitoja hieskoivikon aikaansaamioseksi. Kyllä maanmuokkauksella pyritään johonkin aivan muuhun. Siemensyntyiset hieskoivut ovat maanmuokkauksen kirous, ei pyrkimys.
Joskus tuntuu, että meillä metsäopetuksessa on koulutettu metsänuudistamisen idiootteja, eikä luonnon omien mekanismien ymmärtäjiä.
No, tämä nyt varmaankaan ei ole Pukkalan sanoman ydin.
Mitä tulee kantovesoista syntyneisiin puuryhmiin, niin niitä itse kukin voi tarkastella ellei sokea ole.
Jos tyhmintä mahdollista metsänhoitoa oli tukkiaihioiden kaataminen kuitupuina eli alaharvennus, niin olisiko toiseksi tyhmintä panostaa rajusti metsän uudistamiseen ja pilata se jättämällä hoitamatta. Ainakin kohteissa, joissa maanpintaa voimaperäisesti käsitellään ja ellei omasta niin ainakin naapurin metsästä sikiää miljoona kovuntainta.
Tilanne on tietysti erilainen kohteessa, jossa maata on voimaperäiisesti muokattu ja siihen syntyy turkiksi miljoona siemensyntyistä koivua sopivissa olosuhteissa. Mistään maanmuokkaamisesta ilmeisesti Pukkalan tilanteessa ei ole kysymys.
Portimo on huumorimies (tai nainen), kun arvelee, että tokkopa laskelmissa on inflaatiotakaan huomioitu.
Siinä ei ole mitään epärealistista Gla. Kantovesoista syntynyt hieskoivikko ei välttämättä vaadi mitään hoitoa. Voihan sieltä tietenkin polttiopuuta kaataa kuten Jees kirjoittaa, jos katsoo saavansa siitä taloudellista hyötyä. Millään tavalla välttämätöntä se ei ole.
Minullakin on tuollaista koivikkoa, eikä tule mieleenikään, että sitä lähtisin raivaamaan ja palkkatyönä ei tule kuuloonkaan.
Olen omakohtaisestikin seurannut tuollaista kaadettua metsää, jonka kantovesoista syntyvä hieskoivikko valtasi. Alue oli aikoinaan tarkoitus tehdä pelloksi, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Siihen kehittyi tavattoman runsaspuustoinen koivikko. Kokonaan aluetta ei aikoinaan hakattu paljaaksi, vaan siihen jäi harva koivuylispuusto, jonka alla kasvaa nyt jo vireä kuitupuukuusikko.
Kuitupuun takia ei metsänhoitotoimenpiteitä kannata tehdä. Ne ovat perusteltuja moninkertaisen hinnan omaavan tukkipuuston aikaansaamiseksi.
Edellä olevista kirjoituksistasi huomaan sen puuttuvan kortin, jota olen pitkään kirjoitteluistasi kaivannut.
Metsäteollisuushan meillä on puhtasti (isänmaatonta, ylikansallista) liiketaloudellista toimintaa, niinkuin tietysti tällaisen pörssiyhtiön pitääkin olla. Lisäksi se vahvan asemansa turvin pystyy painostuksellaan sanelemaan monia asioita yhteiskunnassa. Myös niitä, jotka ohjaavat metsänomistajan toimia.
Kuten annat ymmärtää, puuntuottaminen ei olekaan liiketaloudellista toimintaa, vaan sitä viimekädessä ohjaavatkin muut tavoitteet. Se on liiketaloudellista toimintaa vain siihen saakka, kun ja jos se palvelee tätä muuta, ”suurempaa” tavoitetta.
Tällaisella perusteella ei tietysti aitoa liiketalouteen perustuvaa yritystoimintaa puuntuottamisessa voi ollakaan.
Kun näin on, keskustelu on tietysti mieletöntä, sillä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Aivan oikein Gla, tulipa hauskasti väärä nimi. Pahoittelen painovirhe paholaista, vai pitäisikö sanoa salakavalasti hiipivää dementiaa.
Nuorten metsätaloudesta kiinnostuneiden kannatta minusta perehtyä otsikon metsästrategiaan. Mielenkiintoista tekstiä. ”Taloudellisessa mielessä tyhmintä mahdollista metsänhoitoa on poistaa tukkipuuaihioita eli kuitupuita.” Toisin sanoen alaharventaa.
Taannoin iso puu piti poistaa omasta metsästä vaivihkaa varkain – ei kai vain kukaan huomannut! Motomiehen kanssa tuli ilman muuta sanaharkaa, jos sellaista meni esittämään.
Korot ovat nyt poikkeuksellisen matalia ja uusi metsälaki antaa lisää käsittelyvaihtoehtoja. Jos näillä edellytyksillä ei kannata metsää hankkia, niin millä sitten. Eikun tilakokoa kasvattamaan.
Kaikesta informaatiosta pitää osata ottaa se oikea ja loput jättää. Omaa päätä saa ja pitää käyttää.