Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Sitä en ole tutkinut kuinka metsäsuunnitelma missäkin määritellään. Ainakin metsään.fi palvelussa ehdotetaan Raivoojan kaipaamia toimenpiteitä, joten olisi ko. sitten suunnitelmaluonnos vai mikä?
Sekin on tietysti todettava, että ainakin tässä vaiheessa metsään.fi tiedosto on enemmän suuntaa antava kuin ehdoton totuus, joten kehittämisvaraa on ja se on jopa ymmärrettävää tässä vaiheessa.
Ajatuksena, että metsävaratietoa pidetään näin yhden toimijan palveluna yllä, on mielestäni kuitenkin hyvin perusteltu ja kannatettava. Kun viranomaistoimintoja varten joka tapauksessa tarvitaan metsävaratietoja, niin miksi ihmeessä tehdä sama asia moneen kertaan. Yksi yhdessä paikassa ja kunnolla. Tästä tiedostosta kukin sitten vääntää sellaisia suunnitelmia kuin katsoo tarvitsevansa.
Sekin mikä jonkun metsäsuunnitelman ehdotuksissa on oiken ja mikä virhe ja kenen kannalta, on vähintäänkin haasteellinen kysymys.
Tekemättömästä työstä ei ole pienintäkään pulaa, ei metsässä eikä misään muuallakaan. Pulaa on sellaisesta työstä, jota näillä työn kustannuksilla on kannattavaa teettää. Niistä on huutava pula, jotka tällä kustannustasolla kykenevät tarjoamaan kannattavasti teetettävää työtä.
Sinun Raivooja pitää ostaa itsellesi riittävästi metsää ja laittaa homma tuottamaan, jos siltä näyttää, että todella osaat homman. Toisen takapuolella tuleen istujia kyllä riittää. Markkinataloudessa kukin istuu omalla ahterillaan tuleen ja vastaa seurauksista.
Mitä tulee metsäsuunnitelmiin, niin nehän on olemassa metsään.fi palvelussa jokaiselle – kuten Annelille aikoinaan, pyytämättä ja yllättäen. Vai teehdäänkö ko. palveluun verovaroin Raivoojan mielestä vääriä ja harhaanjohtavia metsäsuunnitelmia?
Raivoojalla on tavattoman vihamielinen suhtautuminen metsänomistamiseen. Haluaisit metsänomistajat maaorjan asemaan, nurkumatta palvelemaan ylikansallisen teollisuuden puuhuoltoa, jonka johdosta sinun asenteella suhtautuvat metsänomistajan on syytä kiertää kaukaa. Jos sinun on metsänomistajia palvelemalla itsesi elätettävä, miettisin vakavasti suhtautumistasi.
Niin juuri Horjumaton. Markkinatalouteen niin siipeilijät ja muut turhat putoavat pois kyydistä.
Nämä veroseikkailut, jossa taitamattomat yrittävät halutonta tekemään kannattamatonta, ovat metsänomistajien tasa-arvoisen kohtelunkin näkökulmasta vähintäänkin ongelmallisia.
Aikanaan, kun verotuksen siirtymäkauden aikana aktiivisesti metsiä hankittiin, ilmeni eräs vero-ongelma, johon veronmaksajien keskusliittokaan ei osannut vastata ja kehoittivat soittamaan verohallitukseen eräälle asiantuntijalle. Asia koski taimikon verohuojennuksia, jos myyntiveroon siirtynyt tila palasikin kaupassa takaisin pinta-alaverolle. Vastaus ongelmaan tuli kuin apteekin hyllyltä.
En malttanut olla kommentoimatta yleisestikin metsäverotuksesta, kun huippuasiantuntija oli kerran langan toisessa päässä.
Kysyin häneltä, että onko metsäverotus sinusta oikeudenmukainen, kun tilanne on sellainen, etttä toinen maksaa tulosta veroa 100 % ja toinen ei ollenkaan. (tai oikeammin toinen sai muidenkin tulonlähteiden veroja anteeksi metsäverotuksen johdoata)
Terävä vastaus tuli välittömästi. ” Niin kai se luonnonvalinta toimii.”
No, siihen synninpäästöön ei ollut mitään lisättävää.Gla:lle on hieman pilke silmäkulmassa todettava, kun sinulle puita metsään kasvaa vain kovalla vaivalla ja kalliisti istuttamalla. Jos luontaisesti jotain syntyy, ne ovat kaikki ainakin lahoja.
Minulla ongelma on ollut tavallaan päinvastainen. Taimia syntyy luontaisesti aivan liikaa, eikä millään tahdo ehtia kaikkia ylimääräisiä poistamaan.
Kuinka suuren osan tuotosta tällainen vero veisi paljaasta maasta lähdettäessä? Laskennallisesta tuotosta 10% veroa vuosittain ja tälle etukäteen maksetulle verolle vaikkapa tuottoa 5% esim. alkajaisiksi 50 vuotta.
Yksi tärkeimmistä metsäverotukseen liittyvistä asioista on se, että veroa maksetaan silloin, kun tuloa aidosti syntyy. Tätä metsätalouden ydinongelmaa, jossa tulo muodostuu kuluihin nähden hyvin pitkällä viiveellä, ei misään nimessä tulisi ainakaan lisätä.
Lisäksi nämä jatkuvat veromuutokset ovat tavattoman epäoikeudenmukaisia, sillä niiden vaikutukset metsänomistajille ovat hyvin erilaisia.
Kuinka siis varautua tuleviin (mm.vero) muutoksiin?
Pitääkö hakata nyt puut pois ja myydä kannokot kovasta hinnasta metsänuudistamisen tosiuskovaisille. Hehän pitävät paljaan metsämaan hintaa kovana, vaikka markkinoilla sitä ei oikein ole havaittavissa.
Toinen vaihtoehto on hakkuista pidättäytyminen, jotta veron tullessa voimaan on mitä hakata ja näin välttää vero.
50 – 100 vuotta on todella pitkä aika, jonka uhat ja mahdollisuudet metsänomistaja ottaa vastattavakseen sijoittaessaan metsänuudistamiseen, parhassakin tapauksessa vain muutaman prosentin tuotto-odotuksin. Taaksepäin katsottuna tuona aikana maailma on muuttunut todella toisenlaisenlaiseksi, eikä muutos näytä ainakaan hidastuvan.
Tämä poukkoileva metsäpolitiikka on yksi merkittävimmistä uhkista, jonka vuoksi joudun suhtautumaan varauksella paljaaseen maahan tehtyihin investointeihin. Jos toimisimme vapailla markkinoilla, jossa edes metsäteollisuuden ja metsänomistajan asema olisi aidosti tasavertainen, olisi tilanne jo helpompi.
Jos Gla laittaa silmilleen värilliset lasit, ympäristö muuttuu värilliseksi. Jos pyrkimykseni olisi puuntuotannon maksimointi, olisi lähes poikkeuksetta kanssasi samaa mieltä.
Kun se ei ole pyrkimykseni, niin joudun olemaan avoin kaikille vaihtoehdoille. Vaikka metsätalouteni on lähes yksinomaan ollut lähempänä jaksollista kuin jatkuvaa kasvatusta, en missään nimessä sulje pois mitään vaihtoehtoa.
Teen päätöksiä ja valintoja metsätaloudestakin ajassa, kulloinkin parhaaksi kokemani vaihtoehdon mukaisesti.
On älytöntä nyt pohtia sadan vuoden kuluttu tehtäviä valintoja. Niiden päätösten nettonykyarvo lähenee nollaa, päätöksiä tekevät silloin toiset ja takuulla aivan eri lähtökohdista.
Tiesin tarkkaa Gla, että tartut tähän kertomaani koivuasiaan. Pyysit havaintojani ja kerroin ne sellaisena, kun olen ne kokenut. Minulla ei ole sellaisia maita, että lähtisin koivua niissä viljellen kasvattamaan. Oston kautta koivikkoa on tullut tarpeeksi, enkä lähde niihin tekemään suuria taloudellisia uhrauksia.
Jätän ilman muuta näihin hieman turhankin reheville maille perustettuihin männiköihin luontaisesti syntyneitä kuusia. Kuusi lähtee hitaasti, mutta tukille tultaessa ne ovat jo saavuttaneet männyt ja sekametsä ei todellakaan ole huono vaihtoehto.
Sama ilmiö on havaittavissa siinä aiemmin kertomassani kapeassa luontaisesti männylle uudistetussa kohteessa. Varjon puoleisessa reunassa männyntaimet jäivät pahasti jälkeen. Viivellä varjon puolelle kuitenkin tuli kuusta, joka kovalla voimalla nyt kirii mäntyä kiinni.
Männyn ja kuusen luontainen liikkeellelähtö on täysin erilainen. Olen myös useassa, männylle rehevähkössä kohteessa kylvänyt kuusen ja männyn sekoitusta. Kosteissa olosuhteissa kuusikin saattaa lähteä simenestä yllättävänkin tehokkaasti.
Lapsikin ymmärtää kumpi vaihtoehdoista on kannattavampi. Fund on tehnyt aivan järkeviä kauppoja, erittäin suurella todennäköisyydellä.
Luontainen männyn uudistaminen on kokonaan kiinni siitä, onko itävää siementä tulossa vai ei. Ei niitä taimia sinne tiertenkään pyhästä hengestä ilmaannu. Männylle sopivan maan muokkaaminen on erittäin pieni kustannus, eikä aina tarvita sitäkään.
Maata ei kannata myöskään muokata yhtään enempää kuin mitä on välttämätöntä, koska niin vain lisäät myöhempää työmäärää. Erikoisolosuhteet ovat luku sinänsä.
Mitään yhtä kaavaa ei tässäkään ole. Ratkaisut ovat aina monen tekijän summia.
Omiakin metsiä olen satoja hehtaareja uudistanut männylle ja niiden kehityksen seuraaminen on ollut ehkä mielenkiintoisinta koko metsäharrastuksessa. Mänty on ihanteellinen uudistettava.
En todellakaan ymmärrä, mistä ongelmasta Reipas nyt kirjoittaa. Männikköjen uudistaminen on lähes poikkeuksetta todella helppoa ja halpaa.
Niinpä Jalkanen.
Minuakin häiritsee ennen muuta se, että otetaan yksinkertaisia ja varmoja kantoja monimutkaisista ja oikukkaista luonnon ja talouden ilmiöistä, jotka kaiken kukkuraksi suuntautuvat kauas, kauas tulevaisuuteen.
Minäkin joskus päätin laittaa jonkun alueen viimeisen päälle lyöntiin ja kuinka ollakaan, luonto päätti näyttääkin taivaan merkit. Nyppi niin, että piti pitkään kiertää kohde kaukaa – Siperia opettaa.
En Gla ole perehtynyt mainitsemisen arvoisesti koivunsiemenen sielunelämään. Jos nyt jotain pitäisi kommentoida, niin sanoiskos, että sikiää kuin sieniä sateella ja yleensä riesaksi asti.
Joskus tuli koivun kylvöäkin kokeiltua. Onneksi vain pienialaisesti muutama hehtaari, vaikka ”ammattimiehen” ehdotus oli huomattavasti laajempi, kun tiesi krittisen suhtautumisen istuttamiseen. Ei taida ko. alalla montaa raudusta olla. Nekin joita syntyi, söi hirvet. Onneksi luonto korjaa virheitä. Nyt alueella on luontaisesti syntynyt harvahko männyntaimikko, lähinnä hieskoivua täydennyksenä ja kuusta näytti pukkaavan viivellä havupuutäydennykseksi, kun alueen joitakin vuosia sitten raivasin. Karuin osa alueesta kylvettiin heti männylle ja siinä on hyvä männyntaimikko, (alla paikoin kovasti kuusenalkuao) dottamassa laatukäsittelyä.
Edellä kuvaamani tarina siemenpuista on sinänsä merkityksetön Gla, mutta se vain vieläkin miusta osuvasti kuvaa tätä kaavoihin kangistunutta ilmapiiriä näissä asioissa.