Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kuten edellä jo kirjoitin, metsätalouden ydinongelma on metsänhoitoinvestointien pitkä, vasta usein yli sukupolvien ulottuva tuloutuminen. Kun näin on, verotuksen keinoin ei tulisi tuhota innostusta metsänhoidon investointeihin. Veroja tulisi kerätä silloin, kun tuloja metsästä syntyy. Määrään en ota kantaa – se on ikuisuuskysymys mistä ja kuinka paljon veroja tulisi kerätä.
Em. ydinongelmaa on yritetty paikata tukemalla näitä kauaskantoisia investointeja. Niiden ongelma vain on se, että ne ovat enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukaisia, leijonanosa tuista kuluu muuhun puuhasteluun kuin metsänhoitoon jne.
Verotus metsänhoitoon ja järkevään tilanmuodostukseen kannustavaksi ja tuet pois.
Perintöveroprosentti ei muodostu vanhaisännän metsän arvon mukaan, vaan kunkin perijän saaman osuuden mukaan. Kun perijöitä on paljon niin isonkin omaisuuden veroprosentti pienenee.
Perijöiksi vain kaikki mahdolliset, ainakin ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat.
Mitään tekemistä asialla ei ole sen kanssa, säilyykö tila yhtenä kokonaisuutena vai ei.
Metsäomistus on keskimäärin n. 30 ha. Kun se jaetaan kahdelle lapselle ja heidän kummankin kahdelle lapselle (esim.) eli kuuteen osaan, ei perintövero varmaankaan päätä huimaa. Valtion saama verohyöty on ilmeisesti myös varsin vähäinen.
Isommissa metsäkokonaisuuksissa, jotka ilmeisesti olisivat tavoittelemisen arvoisia monestakin syystä, tilanne voi olla kokonaan toinen. Kaksi kertaa kiertoaikana maksettava luokkaa 20 % perintövero voi sitä vastoin olla huomattava ongelma.
Sitä saa mitä tilaa!
Vai hämmästelit tällaisia lausuntoja Gla.
Itsestään selvyys luulisi jokaiselle olevan, että puun kasvun optimaalisista olosuhteista ollaan vielä kaukana, kaukana. Kuten sekin, että kannattamaton em. pyrkiminen on taloudellisesti yhtä hölmöä kuin hölmöläisten peiton jatkaminen toisesta päästä, leikkaamalla sitä toisesta päästä. Olin toisaalta kommenttiasi lukiessani havainnut, että olit lukenut metsäekonomian oppikirjaa – vai?
Entä metsien perintövero. Nythän sillä pyritään pienmetsänomistukseen ja siihen, että metsän erottaa metsänomistaja vasta kuolema. Pienestä, moneen osaan jakaantuneesta perintömetsästä ei mene perintöveroa. Halutaan siis kannattamatonta pienmetsänomistusta, jota MHY:t puuhastelevat. Veroeuroja ja hyvinvointia syntyy toimeliaisuudesta – ennen muuta kannattavasta toimeliaisuudesta.
Ymmärrän toki raivoojien huolen metsänhoidosta..
Ala on kovassa murroksessa. Turhat joudutaan karsimaan kovalla kädellä.
Palkkakustannukset ovat nousseet rajusti kantorahatuloja nopeammin, josta vääjäämättä seuraa kannattavuuden heikkeneminen. Kun metsänhoidon investoinnit vielä joudutaan tekemään kymmeniä vuosia ennen tuloja, on hyvin ymmärrettävää mielenkiinnon hiipuminen. Onneksi korot ovat näin alhaalla.
Raivoojat verhoavat huolensa kansantalouden kaapuun. Todellinen syy huoleen on huomattavasti lähempänä – oma napa – kuten meillä kaikilla tuppaa olemaan.
Tarpeettomilla toimijoilla on menossa henkiinjäämistaistelu. Syyllinen pitäisi löytää tilanteeseen tietysti jostakin muualta kuin omista toimista.
Markkinatalous perkaa alaa vielä kovalla kädellä.
Tiedän hyvin Seppo, että vaihtoehtoja on, jotka johtavat monenlaisiin veivauksiin ja verottomiin kauppahinnan lahjoituspyrkimyksiin ja varmaan pimeisiinkin puuhiin.
Eikö kansalaisten tasavertainen kohtelu olisi perusteltu tavoite?
Tärkein kärkihanke, mikä hallituksen olisi pitänyt tehdä, olisi ollut kilpailulakien saattaminen ajan tasalle. Metsäkartellioikeudenkäynti kertoo karua kieltä siitä, kuinka retuperällä ne ovat. Korkeinta oikeutta myöden väännetään vanhenemisesta, joka kertoo kädettömästä lainlaadinnasta.
Toimivat kilpailulait ovat edellytys kansainvälisellekin pärjäämiselle kilpailussa.
Puuntuottamisen ydinongelma, varsinkin jaksollisessa kasvatuksessa, on siinä, kun investointi metsänhoitoon joudutaan tekemään kymmeniä vuosia ennen saatavia tuloja, joka vääjäämättä sisältää myös monenlaisia riskejä ja korkotekijä nostaa investoinnin arvon moninkertaiseksi. Kaiken lisäksi investoinnit joudutaan tekemään yli sukupolvien.
Kun näin on, verotuksella ei tulisi lisätä tätä ongelmaa. Toisin sanoen veroja tulisi kerätä silloin, kun tuloja metsästä syntyy.
Nyt ongelmaa on pyritty helpottamaan tukemalla kauaskantoisia investointeja. Sen ongelmana vain on se, että puolet käytettävästä panostuksesta menee harakoille, jossa ei tietenkään ole mitään järkeä.
Jos perintövero poistamalla voidaan metsänomistajarakennetta parantaa ja siten jopa lisätä verokertymää, niin eikö se olisi varsin viisasta. Kaikki voittavat.
Kilpailulakien saattaminen oikeasti toimiviksi ja siirtyminen oikeaan markkinatalouteen myös puuntuottamisessa on ainut perusteltavissa oleva ratkaisu.
MaalaisSeppo, maatalouden puolellahan ei mitään perintövero-ongelmaa ole, jostakin käsittämättömästä syystä.