Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Täsmälleen niin Puun takaa. Voiton tavoittelu on yhtiön päämäärä osakeyhtiölainkin mukaan.
Metsätalous on kuitenkin vähän muutakin kuin puunkorjuuta. Se on vuosikymmeniä kestävää erityisen pitkäjänteistä toimintaa, mikä tekee siitä varsin haasteellista.
Kuten edellä yritin kertoa, valta ja vastuu ovat erottamattomia. On aika kiusallista, jos valta on ostajalla ja vastuu seurauksista metsänomistajalla. Ei kuulosta toimivalta markkinataloudelta. Toimivista markkinoista kaiketi viime kädessä on kysymys.
Ainakin oma kymmenien metsätilojen kokemus osoittaa, että tulos on syntynyt kaupankäynnistä, vähemmän metsänhoidosta. Se tie on kovin pitkä ja kivinen.
Pystykauppajärjestelmä on tuonut rajun muutoksen Suomen metsätalouteen – enemmän kuin mikään muu sinä aikana.
Se on muuttanut metsänhoidon, puunkorjuun (myös kaluston), metsänomistuksen ja jopa ulkoistanut päätösvallan metsissä.
Pidän käsittämättömänä metsänomistusta, jossa kaikki on ulkoistettu, päätösvallasta lähtien. Se ei voi olla tervettä kehitystä. Valta ja vastuu ovat erottamattomia.
Jos tukkipuusta maksetaan pysty ja hankintakaupalla sama hinta, niin kai jokainen käsittää, että jotakin on vinoutunut. Sellaista korjuumenetelmää ei metsänomistajalla voi olla, jolla se korjaa ja kuljettaa kustannuksitta puut tienvarteen.
Lauri on erittäin oikeassa siinä, että metsätalous Suomessa olisi aivan erilaista, jos pystykauppatapaan ei ole menty. Metsänomistajarakennekin olisi kehittynyt mitä ilmeisemmin aivan toisenlaiseksi.
Puuta korjattaisiin pystykauppatavasta huolimatta kuten nytkin. Urakoitsijathan sen nytkin tekevät, eikä metsäyhtiöiden omat koneet. Metsänomistajat vain hallinnoisivat metsiään omista lähtökohdistaan eikä metsäyhtiön lähtökohdista. Intressit ovat usein aika erilaiset.
Kauppatavalla on ollut ainakin metsänomistuksen näkökulmasta monia hyvin negatiivisia vaikutuksia.
Tyypillistä täällä – kun toinen puhuu aidasta, niin toinen alkaa kiireesti puhumaan aidan seipäistä.
Asialla voi ilkkua, mutta tosiasiassa kysymys on huomattavan vakavasta asiasta. Jos kilpailulait eivät toimi, niin se tulee meille jokaiselle todella kalliiksi.
On vähintäänkin hämmentävää, että jo tällainen ko. lainsäädännön yksityiskohta johtaa jokaisessa oikeusasteessa erilaiseen tulkintaan. Yksityiskohta, jonka ko. asiassa pitäisi olla helpoimmin ratkaistavissa.
Lainsäätäjältä käsittämätöntä tunarointia!
”Mitä tekevät Suomen metsävaikuttajat? Ummistavat silmänsä ongelmilta”.
Tuon näkemyksen voi kyllä jakaa. Ehkä kuitenkin vähän eri syistä kuin Aaltoila.