Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Odotusarvoa syntyy, jos metsäkuvion suhteellinen arvokasvu on suurempi kuin laskentakorko. Reaalikorkotaso vaikuttaa siis oleellisesti odotusarvoon. Jos taulukot eivät ota sitä huomioon, ne ovat harhaanjohtavia.
Aivan samoin on maapohjan ja taimikon hinnan suhteen. Ratkaiseva tekijä arvonmäärityksessä on laskentakorko. Jos taukukko on tunteeton korkotekijälle, niin se on harhaanjohtava.
Hyvin tuntemani metsäekonomian professori, jolta itsekin olen metsäekonomian perusteet saanut, naureskelikin Tapion taulukoita. Kun Lapissa maapohjan arvo uhkasi jäärä miinusmerkkiseksi, Tapiossa järkeiltiin, että laskentakorkoa on Lapin osalta pienennettävä, että saadaan positiivinen arvo. Lapissa tietysti korko on samanlainen kuin Etelä-Suomessakin.
Kyllä metsän arvonmääritykseen pitäisi nykyisellä jokamiehen käytössä olevalla laskentakapasiteetilla saada parempia menetelmiä kuin mitä summa-arvomenetelmä on. Juuri toisessa ketjussahan pohdittiin sitä, miten reaalikorko vaikuttaa metsän hintaan.
Hoh hoijaa! Keskustele siinä sitten.
”Matala korko nostaa varallisuuskohteiden hintaa ja päin vastoin.”
Onko joku väittänyt jotain muuta?
Enkö juuri sitä yrittänyt edellä kertoa, että näin on. Kai se nyt on itsestään selvää.Kokonaan toinen kysymys on, onko matala korkotaso jo nostanut metsän hinnan liian korkeaksi.
Jos lähdetään siitä, että reaalikorkotaso pysyisi nollassa, niin metsät ovat vieläkin halpoja. Korko on huomattavasti merkittävämpi tekijä hinnanmuodostuksessa kuin puun hinta. Puun hintavaihtelut ovat vähäisiä korkotason vaihteluun verrattuna.
Ainakin se on A. Jalkanen varma, että välikätenä toimivan mhy:n osuus puuttuu pelipöydältä heidän sekaantuessa kaupankäyntiin. Ostaja, myyjä tai molemmat näin puuttuvan osuuden maksumieheksi joutuu. Voi tietysti olla, että näin menetellen karvan verran parempi tieto parhaasta tarjouksesta saadaan selville, mutta mitään takeita siitä ei ole.
Mm. Timppa jossain edellä kirjoitti, että tukkimitat saattavat muuttua ennalta arvaamattomasti, joka vääjäämättä vaikuttaa lopputulokseen.
Sitäkään ei tiedä yleensä sen enempää mhy kuin noviisi myyjäkään, kuka koneen puikoissa istuu. Lyhyessä puustossa senkin vaikutus tukkisaantoon voi olla huomattava, aivan hyvin 10 – 20 %.
Kuka sitten kirjoittaa kenenkin mielestä asiaa tai sen vierestä lienee riippuvainen lukijasta.” Kauneus on katsojan silmissä.” Ymmärrän toki hyvin senkin, että perintö- ja reisimetsien omistajilla on hiukan erilainen agenda kuin markkinatoimijoilla.’
Aidosti toimivina puumarkkinoita ei voida pitää.
”Jos korko pysyy nykytasolla, niin metsiä myydään alehintaan.”
Yhteys ??? A. Jalkanen ”hämmästeli” yhteyttä. Minä puolestani kysymystä.
Metsän arvohan on tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus – eikö niin. Mitä pienemmällä reaalikorolla laskemme sen suurempaan lukuun päädymme. Korkohan näyttelee laskelmassa aivan keskeistä roolia. Metsän arvo on aivan ratkaisevasti riippuvainen korosta.
Jos nykyarvon oivaltaminen jostakin lukijasta tuntuu ylivoimaiselta, niin pitäisikö yrittää kansanomaistaa. Jos esim. metsä tuottaa reaalisesti 4 %, niin onhan sillä nyt ero, ostatko sen rahalla, jonka reaalikorko on 0 % vai 5 %.
Metsien arvonmäärityksessä yleisesti käytetty summa-arvomenetelmä on lähinnä huvittava. Odotusarvokertoimia, taimikon ja maapohjan hintoja otetaan jostakin Tapion taulukosta, jotka eivät kerro esim. keskeisesti vaikuttavasta laskentakorosta mitään. Hatusta vedetään laskelman loppuun joku tukkualennus. Esim. maksuun tulevista veroista ei puhuta mitään. Eihän veroja kannata ostaa jne.
Metsänomistajat kilpailuttavat päätehakkuuleimikoitaan uskossa tai ainakin siinä toivossa, että he saisivat selville sen kuka parhaan hinnan leimikosta maksaa. Totuus on kuitenkin se, että jokainen ostaja saa leimikosta erilaisen puumäärän erilaisia puutavaralajeja, joista leimikosta saatava hinta muodostuu. Kilpailutus ei anna vastausta siihen, keneltä myyjä parhaan hinnan saisi leimikostaan.
Asetelma on tietysti hyvin omituinen ja herkullinen ostajan näkökulmasta. Se on myös johtanut esim. sopimusasiakkuuksiin, jotka nekin ovat kilpailun näkökulmasta mielenkiintoisia.
Veikkaukseni on, että tällainen kaupankäynti harhaanjohtavan kilpailutuksen vuoksi kiellettäisiin, ellei ala olisi ollut elintärkeä. Puun ostajan asema on meillä huomattavasti myyjän asemaa vahvempi. Yksittäinen metsänomistaja ei tietysti asialle mitään mahda. Em. syystä esim. ostajan organisaation henkilökohtainen tunteminen on elintärkeää.
Jos metsästä tulosta syntyy, niin ensin se syntyy teollisuudelle ja vasta sen jälkeen, jos silloinkaan, murusia myös puuntuottajalle.
Tästä syystä puuntuottamiseen perehtymättömän kannatta paljon ennemmin omistaa metsäyhtiön osakkeita kuin metsää, jonka hoitamisen hän joutuu päätöksentekoa myöden ulkoistamaan.
Metsään.fi on järkevin metsäkeskuksen toimista. Ilma sitä koko toimielimen vois lakkauttaa.
Yhtä selvää on sekin, että kehittämisen varaa on runsaasti. Toimintahan on vasta alussa.
Päähuomio tulisi keskittää metsävaratietoon, sen oikeellisuuteen ja tästä tiedosta saatavien tunnuslukujen esittämiseen – vähemmän tehtävien toimenpiteiden esittelemiseen.
Esim. tilojen yhteenveto ja erilaiset kasvuennusteet ovat kovin puutteellisia. Jos ehdottaa esim. päätehakkuuta johonkin, niin suhteellisen arvokasvun ilmaiseminen olisi aivan välttämätöntä. Vain sen perusteella metsänomistaja voi vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja vertailla. Siis pohtia hakatako vai kasvattaako edelleen.
Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä – kuinka tyypillistä näissä keskusteluissa.
Metsänomistajat tekevät tietysti pystykauppoja mieluummin Timppa, kun he eivät kykene niitä tukkeja kustannuksitta ja kuituja alehintaan hakkaamaan ja lähikuljettamaan tienvarteen. Pohdinnan aihehan on huomattavasti kauaskantoisempi.
En ole ollenkaan vakuuttunut onko menettely pitkässä juoksussa edes metsäteollisuuden edun mukaista. On ongelmallista, kun metsäteollisuuden kvartaali on neljännesvuosi ja puuntuottajalla neljännesvuosisata.
Onhan metsään.fi jo huomattava parannus entisestä, jolloin tieto oli vain viranomaiskäytössä kustannuksitta. Nyt metsävaratieto on sentään jo omistajienkin käytössä, minkä he voivat jakaa haluamilleen toimijoille.
Mikään ei estä metsäpalveluyrittäjää tiedustelemasta omistajalta pääsyä järjestelmään. Omistajan asia on sitten päättää, kenen kanssa hän haluaa toimia.
Jos on vakuuttunut metsätalouden osaamisestaan, niin eihän sitä toisia kannata rikastuttaa ja kadehtia. Pitää yrittää tietenkin itse. Sillähän on parhaat edellytykset metsätaloudessa pärjätä, joka homman osaa. Korko ei ainakaan nyt ole esteenä. Jos korko pysyy nykytasolla, niin metsiä myydään alehintaan.
Ainakin minun muutamien kymmenien vuosien kokemukseni osoittaa, että tulos on syntynyt ennen muuta kaupankäynnistä – vähemmän metsänhoidosta.
Metsänomistus on harjoitetun metsäpolitiikan johdosta vinoutunut jota pystykauppa on vielä kumuloinut. Huomattava osa omistuksesta on sellaisissa käsissä, jossa kaikki päätöksenteosta lähtien on ulkoistettu ja omistukset lapsellisen pieniä. Ei siis mikään ihme, että homma ei kannata eikä kiinnosta. Metsätalous tulisi olla normaalia yritystoimintaa ja omistukset 10-100 kertaisia.
Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo sinunkin MG:n ylistyksesi Jees.
Kartelliaikana tuli heille myytyä markkinointisopimusasiakkaana n. 30.000 m3. Monesti ostomies ei edes käynyt palstalla ennen kaupantekoa. Motit ja nauhoitukset oli valmiiksi tehtynä, eikä hinnoista edes keskusteltu. Sopimuksen mukaan hinta tuli olla korkein sinä vuonna vastaavista maksettu.
Ensimmäiseksi ei sinisilmäisenä tullut mieleen, metsänomistajien oma taho syyllistyy moiseen. Kun osuuskuntaa ja sen hallinnointia on joutunut jälkeenpäin tarkemmin pohtimaan, on tullut kummallisiin johtopäätöksiin. Tällainen toiminta tulisi oikeastaan kieltää.
Metsähallituksen oikeudenkäynnissä yhtiöt ovat kertoneet vain pyrkineensä estämään hintavaihteluja. Se tietysti merkitsee sitä, että sopimusasiakkaat kärsivät kartellista eniten. Eikä todellakaan ole pahoitteluja kuulunut, päinvastoin asiasta väännetään omien kanssa korkeinta oikeutta myöden.
Pahoittelen väärän otsikon alla kommentointiani.
Toki, toki AJ, ymmärrät varmaankin kärjistyksen. Aika haasteellista on valvonta – kokemattomalle melko mahdotonta. Eturistiriitakin on usein ilmeinen. Halusin nyt vain hieman kommentoida sitä, ettei iso kuva Laurin ajattelussa tuulesta ole temmattu.
Pitäisikö meidän metsänomistajien Pt laskea puun hintaa, että saisimme tänne lisää halpaa bulkkituotantoa ja emme yrittäisikään pitää puoliamme. Minulla sellainen ei ainakaan panostuksia metsänhoitoon lisää, päinvastoin.
Miksi ihmeessä Mm sitä vapaata kalustoa olisikaan, kun sille kymmeniin vuosiin ei ole ollut mitään käyttöä. Lähikuljetus on muutenkin enemmän sivuseikka – hakkuutkin pitää ensin tehdä.
Ei nämä kannanottoni Timppa mitään Jumalan sanaa ole. Vain ja ainoastaan oman kokemukseni kautta muodostuneita näkemyksiä.
Minusta ei todellakaan ole yhdentekevää, kuka hakkuukoneen puikoissa häärii ja mikä on hänen intressinsä. Sekin on tietysti hyvin ymmärrettävää, että reisi- ja perintömetsän omistajilla on hieman eri näkökulma.