Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Massapuun tuottamiseen ei täällä kannata mitään panostaa. Ei haapaan, eikä muihinkaan puulajeihin. Olemme aivan liian pitkällä takamatkalla siinä kisassa. Juuri ja juuri VIELÄ korjata kannattaa, minkä luonto lahjaksi antaa.
Kylmä, kaukana kaikesta ja aivan liian korkea kustannustaso.
Pitkässä juoksussa korkeintaan paikallista merkitystä.Jessen pitäisi nostaa katse hieman kengän kärkiä pidemmälle.
Minusta pystykauppa on myyjän kannalta ongelma. Ei synny aitoa kilpailua, joka markkinatalouden toimivuuden elinehto.
Puutavaralajien yksikköhinnat eivät kerro leimikosta saatavaa hintaa, koska ei ole tiedossa mitä katkotaan ja minkälaisella ammattitaidolla katkonta suoritetaan. Päivänselvää on, että ostajat pyrkivät katkomaan rungot omaa etuaan ajatellen, eivät myyjän etua ajatellen.
Katkonnan tulisi maksimoida leimikon arvo. Hyvään katkontaan kuuluu työpanosta, eikä se ole ostajan tai koneyrittäjän keskeinen mielenkiinnon kohde.
Paljonko mielestänne selluyhtiöiden yksikköhintojen tulee olla korkeampia kuin sahayrittäjien, että teidän hinnat olisivat vertailukelpoisia, näillä tukki- ja kuitupuun hinnoilla. Onko se 10 vai 20 prosenttia?
Kilpailussa puusta on tietysti suuria paikallisia eroja.
Muuhun kuin luontaiseen uudistamiseen kylvö on männyllä ainut järkevä vaihtoehto. Mänty uudistuu nopeasti siemenestä. Istutusmännyistä ei saada kunnollista sahatavaraa. Arvokkain rungonosa eli tyvitukki on järjestään pilalla oksaisuuden ja mutkaisuuden takia. Istutusmänniköt ovat laskeneet mäntytukin arvoa.
Ihmisen käsi on erinomainen väline kylvön toteuttamiseen ja aikaa hehtaarin kylvöön menee noin tunti/ha. Konekylvössä puolet siemenistä menee paikkoihin, joissa edellytyksiä ei ole ja tällä erotuksella saa työlle hyvän palkan. Mitään siementen peittelyjä ei tarvita ja kylvö kannattaa tehdä heti maanmuokkauksen jälkeen. Oleellista on, että olet perehtynyt siihen, missä siemenillä on edellytykset menestyä. Toinen keskeinen tekijä on maanmuokkaus. Vain tarpeellinen, mutta olosuhteiden vaatiessa riittävän voimakas.
Taito karttuu kokemuksen kautta. Pitää olla kiinnostunut aiheesta ja ja seurata työnsä tuloksia. On suuri vahinko, että ammattikunnastakin ymmärrys on hakusessa taloudellisesti mielettömän istutuskouhotuksen takia. Puumärän maksimointi ei ole taloudellisesti järkevän toiminnan mittari ja se näyttää olevan vaikea läksy metsäammattikunnalle.
Metsätaloushan kannatta niin kauan kun aurinko paistaa ja joku jollakin hintaa ostaa puuta.
Kannattamattomaksi homma saadaan yli-investoinneilla, joko ostamalla metsä liian kalliiseen hintaan tai liian kalliiden hoitoinvestointien vuoksi. Jälkimmäiset ovat selvästi yleisimpiä.
Investoimalla esim. männyn istutukseen 1500 euroa/ha voidaan tälle investoinnille saada korkeintaan 3 – 4 % tuotto.
Laittamalla sama summa esim. UPM:n osakkeisiin tuotto on korkeampi, luokkaa 5% ja vaikea on riskin katsoa olevan suurempi kuin metsässäkään. Jos UPM romahtaa, romahtaa metsätalouskin. Teollisuus on metsänomistajaa vahvemmassa asemassa lähes poikkeuksetta. Antamalla metsän uudistua luontaisesti saatetaan jopa taimikonhoidosta luopua. Mitä enemmän maata muokataan, sen enemmän raivattavaa. Vaikka luontaisesti uudistuneen metsän puuntuotto olisi esim. vain kolmasosa istutukseen verrattuna, metsänomistaja saa näin kaksinkertaisen tuoton.
Kenen kuvittelette ostavan näitä räkämäntytukkeja kovaan hintaan
tulevaisuudessa?Eikö Puun takaa sinunkin olisi kannattavaa nyt hieman pidentää kiertoaikaa, kun korko on näin alhaalla. Toki kohtuullisella korolla voi tietysti lisätä puukaupan maksuaikaa ja jättää puukaupparahat yhtiölle.
Minä en ole moneen vuoteen hakannut juuri mitään, vain aivan pakottavia ensiharvennuksia. Päätehakkuita ja varttuneita harvennuksia ei ollenkaan.
Pinta-alaveron loppuvaiheessa oli tietysti perusteltua hakata mahdollisimman paljon verovapaasti ja sen jälkeisen hintapiikin aikana vielä lisää. Nyt ongelmana tuppaa olemaan se, että vahvistettuja tappiota uhkaa kohta mennä vanhaksi, joka tietysti pakottaa toimenpiteisiin.
Reaalikorko on nyt niin matala, että mikä hyvänsä metsän suhteellinen arvokasvu on suurempi ja metsän kasvuhan on reaalikasvua. Kaiken lisäksi korkojen ollessa alhaalla, puun kysyntä
on yl. heikko ja sen vuoksi hintakin huono.No, ketään ei millään tavalla pakoteta ottamaan korkoja huomioon. Se on tietysti täysin vapaaehtoista. Ehkä nyt kuitenkin kannattaisi hiukan perehtyä metsäekonomiaan ja tutkailla niiden ajatuksia, jotka miettivät näitä kysymyksiä työkseen. Ainakin omia käsityksiäni metsäekonomiaan perehtyminen on avartanut huomattavasti ja olen erittäin otettu siitä, että olen saanut jopa henkilökohtaisesti tutustua muutamiin alan huippuosaajiin.
Hyvää kesää kaikille ja pahoittelut liian kärkevistä kommenteista. (Myös Tanelille – ehkä en nyt vähään aikaan heikennä keskustelupalstan tasoa.)
Minusta on omituista, että paremmin yl. ymmärretään, että korko on huomioitava, kun on metsän ostamisesta kyse. Näissäkin keskusteluissa se minusta näkyy. Markkinatoimijoiden ja perintömetsänomistajien näkemykset näyttävät olevan erilaisia. Kuitenkin kyse on lähinnä oman pääoman ja vieraan pääoman korkoerosta, jonka minun on vaikea nähdä olevan kummoinen.
Puu kasvaa sen iän funktiona m3/v, e/vuosi ja suhteessa prosentteja puun kokoon ja arvoon nähden. Ei teistä kukaan kysy pankinjohtajaltakaan talletusta tehdessänne, että montako euroa hän maksaa teille korkoa vaan montako prosenttia. Metsästä tavoittelemme tietysti euroja, mutta korko huomioiden.
Pitää ymmärtää arvokasvun ja suhteellisen arvokasvun ero. Puun suhteellinen arvokasvu heikkenee nopeasti puun ikääntyessä.
Jos ostaa metsän ja maksaa siitä enemmän kuin sen hakkuuarvo vähennettynä veroilla ja kuluilla on, niin suhteellisen arvokasvun täytyy olla tai saada suuremmaksi kuin Puukin edellä hyvin ilmaisema korko on (oman pääoman ja vieraan pääoman suhteelliset korko-osuudet lisättynä riskillä 0,5%), muuten käy huonosti.
Kun metsästä poistetaan niin harventaen kuin päätehakkuin puita, joiden suhteellinen arvokasvu on pienempi kuin tämä puukin mainitsema korko, niin metsän suhteellinen arvokasvu saadaan jyrkästi nousemaan ja samalla sijoituksen riski vielä pienenee. Suhteellinen arvokasvu on saattava suuremmaksi kuin Puukin esittämä korko.
Lähes poikkeuksetta suhteellinen arvokasvu paranee harvennuksessa, kun poistetaan suurimpia puita ja harvennetaan harvemmaksi, sillä maapohjan hinnan merkitys suhteelliseen arvokasvuun on yl. vähäinen.
Tutkittua tietoa on olemassa optimaalisista harvennuksista ja kiertoajoista eri korkokannoilla, erilaisissa olosuhteissa. Oleellista minusta on, että metsänomistaja on tietoinen miten eri muuttujat vaikuttavat, korko mukaan lukien.
Metsänomistaja joutuu arvioimaan eri tekijöiden vaikutusta kymmenien vuosien päähän ja kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän muuttuvia ja epävarmoja. Tulevaisuus on meille tuntematon. Koron vaikutus ei ole Gla mikään poikkeus tässä suhteessa, minkä johdosta se tulisi jättää huomiotta. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja tieto tuppaa lisäämään tuskaa.
Jos maksimoi käyttöpuun määrää, kuten joku edellä sanoi, tekee oletuksen, että korko on nolla. Nythän reaalikorko on käytännössä nolla, ellei jopa negatiivinen. Tietoisuus koron merkityksestä metsätaloudessa on selkeästi lisääntynyt, mutta monille ns. ammattilaisillekin se on edelleen kuin punainen vaate. Vanhoista pinttyneistä käsityksistä pois oppiminen on kivuliasta – vaikeampaa kuin uuden oppiminen.
Taloudellisesti metsänomistajan tavoite on maksimoida nettotuoton nykyarvoa, jossa korko on vaikuttava tekijä ja sillä siisti. Miksi tätä tosiasiaa pitäisi panikoida tai vähätellä?
Oletko A Jalkanen paljon ostellut metsiä ja mikä on ollut markkinakoroista riippumaton korkovaatimuksesi?
Teoreettisesti metsän arvo on tulevien menojen ja tulojen nettonykyarvo ja metsänomistajan kannatta pyrkiä metsässä tehtävillä toimenpiteillä tämän arvon maksimoimiseen. Em. on kaikessa yksinkertaisuudessaan metsätalouden perusta. Vai olisiko A Jalkasella jokin parempi ehdotus.
Siellä METLA:ssakin kävi tässä taannoin kova kuhina, kun metsäekonomian tutkimus vähän nosti päätään. No, metsälakiakin saatiin tässä suhteessa erinäisten huvittavienkin vaiheiden jälkeen sentään järkeistettyä.
Jos pankki alkaisi A Jalkanen maksaa riskittömistä talletuksista 10 % reaalikorkoa, niin nuorista metsistä ja taimikoista ei kukaan maksaisi mitään. Toisin sanoen koroilla on merkitystä. Ei nimellisillä vaan reaalikoroilla.
Takavuosina oli vallitsevana, valtaosalla on vieläkin sellainen käsitys metsätaloudesta, että metsästä on nähtävissä kaikki sille tehtävissä olevat taloudelliset toimenpiteet.
Em. talouden määritelmä kertoo kuitenkin yksiselitteisesti, että se ei ole totta.
Metsänostajia on tietysti joka lähtöön ja asemallekin vielä jää, kuten meitä keskustelijoitakin.
Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 111. Siinä tutkimusta summa-arvon suhteesta maksettuihin kauppahintoihin. Ehkä vähän jo vanhaa tietoa, mutta mielenkiintoista. Odotusarvoihin suhtaudutaan kriittisesti maksetuissa kauppahinnoissa.
Odotusarvoa ovat niin taimikon kuin maapohjankin hinnat, joissa odottaminen vielä kauaskantoisempaa kuin nuorissa kasvatusmetsissä. Teoreettisesti kysymys on tulevien nettotulojen nykyarvosta. Mitä pienempi korko, sen suurempi nettonykyarvo.
Hinnanmuodostuksessa selvä paino näyttää olevan puuston hakkuuarvolla, joten koron merkitystä selkeästi vähätellään. Hinta muodostuu hyvin lyhytjänteisten tekijöiden perusteella, joissa koron merkitys on mitätön.
On mielenkiintoista, että nuorien kasvatusmetsien odotusarvoon suhtaudutaan kriittisesti ja kuitenkin ollaan valmiita sijoittamaan metsänuudistamiseen merkittäviä summia, joista odottaminen kestää vuosikymmeniä.
Tästä syystä olenkin kommentoinut (vähän tietysti pilke silmäkulmassa), että nykyhinnoinkin uuden metsän ostaminen on lähes aina kallista metsänuudistamista tuottoisempaa. Jostakin syystä koron merkitystä vähätellään, vaikka se näin kauaskantoisessa toiminnassa on aivan keskeinen tekijä.