Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Pitää Jees osata laskea vähän muutakin kuin muhvien alennusprosentteja (0-90%).
Jotain edistystä sentään on tapahtunut, kun täällä puhutaan jo kasvatusajan merkityksestä. Toisin sanoen korko on alkanut eräillä raksuttaa, siitähän ajassa on kysymys.
Kerroin edellä, kuinka mäntyä kannattaa kasvattaa. On aivan selvää, että vain tukkipuun tuottamiseen kannattaa jotakin uhrauksia metsässä tehdä, koska sen hinta on moninkertainen. Taloudellisesti tyhmintä mahdollista metsänhoitoa on alaharventaa hyvänlaatuisia kuiturunkoja. Kasvu kannattaa pyrkiä suuntaamaan tukkipuuhun, vain sen eteen metsässä jotakin on kannattavaa tehdä. Tavoite on yhdensuuntainen hiilensidonnan näkökulmasta.
Kustannukset (työn hinta) ja kuitupuun hinta kulkevat aivan eri käyrillä. Kuitupuuhun kannatta panostaa, jos saisimme tänne halpatyövoimaa. Porukkaa, joka hikoilee metsässä 15 tuntista päivää, 3 euroa tunti, ei tällä omalla porukalla. Meillä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä pärjätä kansainvälisessä kilpailussa tällä saralla.
Männyn kasvatus:
Uudistamisinvestointi saa olla maksimissaan kylvö. Luontainen, jos suinkin mahdollista.
Taimikon varhaishoito silloin kun se on helppo ja halpa tehdä. Runkoja jätetään olosuhteista riippuen 2000 – 3000.
Kasvatettavien puiden valinta, kun pituus on vähintään yhden tukin mittainen, jolloin nähdään, että jokaisesta rungosta tulee vähintään yksi tukki. Roskapuut kaadetaan maahan lannoitteeksi. Siinä vaiheessa ei tule vielä myrskytuhoja, ei korjuuvaurioita, ei ajouria jne.
Harvennus aloitetaan siinä vaiheessa kun jokaisesta kaadettavasta puusta tulee vähintään yksi tukki. Vasta siinä vaiheessa latvakuitu kerätään talteen. Harvennus on pääsääntöisesti yläharvennusta.
Miksi kasvattaa arvotonta roskapuuta, josta ei ole metsänomistajalle mitään hyötyä, päinvastoin.
Jo Paasikivi sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tutkijat etsivät totuutta ja se on hyvin tavallista, että tulokset ovat karvaita aina joidenkin intresseille, kuten ketulle pihlajanmarjat. Mitä kuitenkaan tekisimme tutkimuksella, joka venyttää totuutta miellyttääkseen milloin ketäkin. Tunnetusti tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla.
En ollenkaan ymmärrä mitä iloa metsänomistajalle tästä roskapuun (kuitu- ja energiapuun) tuottamisesta näille kartelliyhtiöille on, jos ja kun siitä ei kyetä maksamaan järkeviä tuotantokustannuksia. Kenenkään ei tulisi myydä mottiakaan kuitupuuta, ellei siitä kyetä maksamaa nykyisellä pystykaupalla vähintään 30 euroa/m3. Sellaisiin tehtaisiin, joiden pitää saada puu halvemmalla, ei pitäisi investoida euroakaan.
Kestävää myös ilmastomuutoksen torjumisen näkökulmasta olisi panostaa laatupuun tuottamiseen, jossa hiili sitoutuu huomattavasti pidemmäksi aikaa ja josta myös metsänomistajalle on taloudellista hyötyä.
Suomi kulkee kohti metsätalouden takapajulaa. Toiveajattelu on vailla kestäviä perusteita.
Puukaupassa on Jätkä mm. juuri niitä mainitsemiasi ongelmia, jotka olisi helposti korjattavissa järjestelmää muuttamalla. Mitään valvontaa katkontaan ei silloin tarvita, joka ei kuitenkaan voi olla kattavaa. Katkottuna puista ei kukaan enää kykene sanomaan ehdotonta totuutta. Myyjän tilille kilahtaa myös se 1 – 2 euron täysin turha kuluerä, joka ei hyödytä ketään.
Tavoitteena tulee olla toiminnan tehokkuus , ei tehottomuus.
Mhy on puukaupassa vain ylimääräinen kuluerä, joten se ei ole ratkaisu yhtään mihinkään. Mhy tekee puukauppaa vain ja ainoastaan, jos kolme suurta sen sallii. Jos ne katsovat sen etujensa vastaiseksi, loppuu mhy:n puukauppa siihen paikkaan. Mhy:llä on puukaupassa täsmälleen sama ongelma kuin muillakin metsänomistajilla.
Ainut järkevä vaihtoehto on korjata puukauppajärjestelmä sellaiseksi, että rehellinen kilpailu toimii. Hinta muodostuu sitten kysynnän ja tarjonnan mukaisesti, kuten kuuluukin ja pulinat pois. Kilpailuvirasto on se elin, jonka asiaan tulisi puuttua.
Se on yhdentekevää missä puut katkotaan ja kuka katkonnan suoritta, kunhan puun myyjä voi kilpailuttaa leimikkonsa tavalla, josta hän näkee, kuka maksaa parhaan hinnan. Ostaja katkokoot vaikka kymmenen sentin pätkiksi, jos pärjää kilpailussa parhaiten.
Pitää paikkansa Puun takaa. Siksi kirjoitinkin edellä, että ME metsänomistajat olemme hyväuskoisia hölmöjä. Emme tietenkään voineet mitenkään kuvitella, että metsänomistajien oma osuuskunta voi moiseen kartelliin olla osallisena. Lisäksi metsiä ostettiin elämän ruuhkavuosina, muun työn ohessa, joten aika oli rajallista. Kuinka osuva olikaan meitä enemmän maailmaa nähneen kommentti, että eikö pojat tiedä, osuuskuntahan pärjää vain varastamalla jäseniltään.
Kun kuitupuumarkkina on näin keskittynyttä ja tukki- ja kuitupuun hintaero näin suuri, olisi kilpailuviranomaisen pitänyt jo ajat sitten puuttua kaupan pelisääntöihin. Isoista metsäyhtiöistä on tullut valtioita valtiossa, eikä kukaan uskalla tarttua härkää sarvista. Kun edelliseen vielä lisätään osuuskunnan ja MTK:n kytkentä, niin lopputulos on tämä.
Rämeellä on syystä tai toisesta kovin kiltti näkemys. Voiton tavoittelu on ostajayhtiön lainkin mukainen tavoite. Pyrkimyksenä on tietysti silloin katkoa sellaisia puutavaralajeja, jos saatava voitto on suurin mahdollinen.
Jo kansantaloudellisesti olisi perusteltua pyrkiä maksimoimaan leimikon jalostusarvoa, eikä jonkin yksittäisen yrityksen senhetkistä voittoa.
Suomessa kansantaloudelle huipputärkeät kilpailulait retuperällä ja metsäsektori on tästä malliesimerkki.
Kilpailulakien toimimattomuudella teemme tulonsiirron terveiltä yrityksiltä epäterveille yrityksille ja taloudellista vahinkoa kansalaisille. Kilpailun toimiminen on markkinatalouden kulmakivi.
Pystykaupan ydinongelma on kilpailun toimimattomuus. Asia voitaisiin helposti korjata, ellemme me metsäomistajat olisi hyväntahtoisia hölmöjä.
Joidenkin mukaan puulla ei ole mitään arvoa ilman puun jalostajia. Tällainen näkemys sopii tietysti metsäteollisuudelle ja MTK:lle, jonka mukaan puusta onkin maksettu aivan liikaa! On siis suorastaan ihme, että teollisuus armosta jonkun euron puusta on maksanut. Kumartakaa siis syvään näille kolmelle suurelle, että ne sulasta armosta edes suostuvat ottamaan leimikkonne ja panostakaa metsänhoitoon niin maan……, että saadaan lisää ylitarjontaa. Ei kai te tollot vain MTK:lle jotain maksa, kun he ovat asia tähän pisteeseen saattaneet – ”edunvalvojina”.
Jos kilpailu toimisi, ei sinunkaan Puun takaa tarvitsisi etsimällä etsiä kullekin leimikolle sopivinta ostajaa, vaan sen hoitaisivat markkinat. Nykymuotoisessa pystykauppamallissa kilpailu ei toimi.
Runkokaupasta voitaisiin helposti kehittä oikeudenmukainen malli. Malli joka maksimoisi myös leimikon jalostusarvon.Sellunkeittäjän useissa tapauksissa maksimoisi oman tuloksensa hakkaamalla kaikki kuitukasaan. Kun näin on, tilanne on tietysti aivan sairas, joka tulee johtamaan koko metsätalouden näivettymiseen Suomessa.
Urakoitsijat eivät ole ongelma, vaan kauppatapa, jossa urakoitsijatkin yrittävät selviytyä parhaan kykynsä mukaan.