Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Onko sinulla Puun takaa jotakin todellista tietoa sahojen kannattavuudesta tai poikkeuksellisista konkursseista kartelliajalta. Jos sahaajalta kysytään, niin tukin hinta on tietysti aivan liian korkea. Siinä ei ole mitään erikoista ja syitäkin tähän haetaan mistä tahansa. Se tiedetään, että kilpailu tukkileimikoista on ollut kovempaa ja terveemmällä pohjalla, käyttäjien suuren määrän kattavan kartellittomuuden vuoksi.
Käräjäoikeushan on katsonut päätöksessään Metsähallituksen aseman erilaiseksi, sen poikkeuksellisen aseman vuoksi. Puumäärät ovat yksityismetsänomistajiin nähden täysin erilaiset. Metsähallituksen saama kuitupuun hinta on myös ollut aivan toinen kuin normi metsänomistajalla. Metsähallitus on surutta katkonut järeää puuta kuitupuuksi. Metsähallituksen katkonta on ollut kokonaan toisenlaista kuin esim. sahayrittäjillä juuri kuitu- ja tukkipuun aivan erilaisen hintasuhteen vuoksi.
Kuten aiemmin jo totesin kartellin aiheuttaman hintavaikutuksen määrän tarkka toteennäyttäminen on käytännössä mahdotonta, sillä asiaan vaikuttavia tekijöitä on kovin runsaasti. Ongelma on samankaltainen kuin metsänhoidonkin kannattavuuslaskelmissa. Näyttö tulisikin perustua ennen muuta kartellin kattavuuteen ja kestoaikaan, sekä näistä lähtökohdista tutkittuun tietoon kartellien vaikutuksesta hintoihin. Kilpailuviranomainen olisi se oikea puolueeton taho, joka tämän tutkii ja määrittelee. Ei niin, että suurimmalla rahalla ostettu näyttö on pätevin.
Kilpailulakien toimivuus on meille jokaiselle tavattoman tärkeää. Markkinatalouden kiistattomat edut lepäävät sen varassa. Toimimattomuudesta kärsii koko kansantalous ja kansalaiset, joten kartellien puolustaminen on käsittämätöntä!
Mitä sinä höpiset Puun takaa. Melkein kymmenen vuotta todetusti kestänyt (käytännössä huomattavasti pidempään) ei muka vielä ehtinyt vaikuttaa! Anna mun kaikki kestää. Tämä on kyllä Puun takaa pohjanoteeraus.
Sitä emme vielä tiedä, mihin tämä käräjöinti loppuu. Sen toki jo tiedämme, että ko. lainsäädäntö Suomessa on alle kaiken arvostelun. Vanhenemisesta on käyty nyt kaikki oikeusasteet
(korpilakia lukuun ottamatta, joka on korkeimman oikeuden jälkeen seuraava oikeusaste) ja jokaisesta erilainen näkemys. Tällainen lainsäädäntö on yhteiskunnan syöpä.Kilpailulainsäädännön toimivuus on markkinatalouden ehdoton kulmakivi. Kun kilpailuviranomaiset tutkivat ja toteavat kartellin, kuten tässäkin tapauksessa vuosia jatkuneessa tutkimisessa, niin itsestään selvää pitäisi olla, että se antaa näkemyksensä myös vastapuolelle syntyneistä vahingoista. Nyt sitä alkavat pohtia ne, joilla ei ole mitään käsitystä asiasta. Järjetöntä!
Kaksi asiaa kartellista tiedetään. Sitä tehdään taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ja toiseksi vahingon määrä on parhaassakin tapauksessa vain ja ainoastaan valistunut arvaus.
Ota nyt järki käteen Puun takaa.
Väitätkö sinä nyt ihan aikuisten oikeasti, että teollisuuspamput olivat niin ääliöitä, että sopivat maksavansa isäntien leimikoista ylihintaa. Älä nyt viitsi naurattaa!
Leimikon hintahan niin ostajaa kuin myyjääkin vain ja ainoastaan kiinnostaa. Leimikkoistahan kauppaa käydään.Sahoja kartellipamput ovat voineet mielin määrin kusettaa kuitupuun ja hakkeen hinnalla, joista sahojen on pitänyt päästä jotenkin eroon. Ei siihen mitään metsänomistajiin kohdistuvaa kartellia ole tarvittu.
Se on tietysti selvää, että tukivaltaisista leimikoista on käyty enemmän kilpailua, kun tukin käyttäjiäkin on huomattavasti enemmän kuin kolme kuitupuun käyttäjää.
Kun luen täällä näitä metsätellisuuden rikollista toimintaa ylistäviä lausuntoja, en voi olla tulematta metsänomistajana vähän helvetin surulliseksi. Ei siis mikään ihme, että tilanne on mikä on.
Puukauppaa valtaosin käydään nykyään leimikoista pystykauppana. Niin ostajalle kuin myyjällekin on käytännössä yhdentekevää, mistä puutavaralajista kauppasumma muodostuu. Kummankin kiinnostus kohdistuu yksinomaan siihen, paljonko leimikosta saa ja paljonko siitä pitää maksaa. Toisin sanoen puutavaralajien hinnat ovat vain ja ainoastaan kaupanhieronnan välineitä.
Metsäliiton osallistuminen kartelliin oli tietysti pöyristyttävää, joten jotakin oli MTK:ssa keksittävä porukan rauhoittamiseksi ja keksintö oli HUIKEA!
Teollisuus olikin kartellilla MTK:n mukaan sopinut maksavansa leimikoista ylihintaa. Kartellipamput ottivat riskin kartellista, saivat sakot, kun olivat maksaneet ostamistaan leimikoista ylihintaa! Kyllä minkä tahansa uskonlahkon jäsenet ovat kalpea varjo näihin MTK:n uskonveljiin verrattuna.
Voitko nyt Puun takaa ystävällisesti kertoa, mitä Niko ei ole ymmärtänyt?
Mistäs pahaa siitä Gla metsänomistajille on, jos joku etsii totuutta ja uusia menetelmiä metsätalouteen. Väittääkö metsänomistaja Gla, että sinulla on joku Tahvosta pätevämpi metsäekonomian tietämys. Jos niin on, astu nyt ihmeessä kuurupiilosta esiin, äläkä pidä kynttilääsi vakan alla.
Metsänomistajille on erinomaisen hyvä, että on näitä Tahvosia. Saatiin Tapioonkin, jossa metsänhoidon uusia suosituksia tämän tästä värkätään, edes vähän metsäekonomian osaamista. Vielä viisitoista vuotta sitten sielläkin oltiin mm. koroista yhtä pihalla kuin Timppa täällä. Tieto lisää tuskaa! Osalle metsäalan konkareista lamppu ei enää syty koskaan – ei koskaan. Niin hyvin on vanha liturgia opetettu.
Löylyt ja tukkipuu – hieno homma.
Jovainista en tiedä mitään, mutta Laurin Vaaran tunnen henkilökohtaisesti. Helsingissä talvisin asuessani, tapana oli aina joskus lounastaa yhdessä. Laurilla on tavattoman mielenkiintoinen ja pitkä kokemus metsäalalta ja arvostan häntä kovasti.
Olen ollut itsekin alasta kiinnostunut pikkupojasta lähtien ja on todella ollut suuri ilo ja onni kohdata ja tunteakin monia hyvin erilaisia metsävaikuttajia. Koen todella saaneeni heiltä paljon sellaista, joka olisi jäänyt muuten huomiomatta.
Metsiä aikanaan ostettaessa, kiinnostuksen kohteena oli erityisesti se, mikä on metsän oikea hinta. Kun sen tietää ostettaessa, kaupanteko lähentelee hurmiota. Päätehakkuumetsä oli helposti laskettavissa, mutta miten on arvostettava nuoria metsiä ja taimikoita? Tämä ongelma johdatti metsäekonomian pariin ja sen osaajilta koen saaneeni tärkeimmät vaikutteeni.
Olin joskus nuorena miehenalkuna itsekin rakennusalan neuvontatehtävissä. Muistan aina isäni kommentin aiheesta. Hän sanoi: ” Kuules poika. Minäkin kuuntelen kaikkia neuvojia aina tarkasti, mutta niistä pitää osata se hyvä ottaa ja loput jättää.”
Omalla päällä on asiat ajateltava.
Erikoinen on ollut metsässä ajanjakso, jonka aikana itse olen metsätaloutta seurannut.
Ennen puut leimattiin ennen hakkuuta. Tukit merkittiin erikseen y-kirveellä. Metsäteknikko tuli taloon ja jakoi leimaajille y-kirveet ja huuteli kauempaa katsoen, mitkä puut poistetaan.
Nyt metsäyhtiö ostaa puut pystykaupalla ja antaa hakkuut jollekin alueurakoitsijalle, joka edelleen antaa niitä aliurakoitsijoille, jotka sitten palkkaavat ketä palkkaavat hakkaamaan puut. Hakkuumiehen palkkakin on jollain tapaa usein sidottu suoritettavaan määrään. Huolellisesti tehdystä työstä aiheutuu siten hakkaajalle vahinkoa.
Puuta kasvatetaan kymmeniä vuosia ja hakkuun suorittamisesta on tullut se ylijumala jota palvellaan, taloudellisista seurauksista piittaamatta. Hakkuun vaalta vastuukysymykset ovat menneet pahemman kerran sekaisin.
En tiedä moista menettelyä millään muulla alalla.
Korjuuvauriot ovat Timppa pieni tekijä puheena olevassa asiassa. Kasvamaan jätettyjen puiden laatua ei voi enää harvennuksen jälkeen arvioida eli oleellisin tekijä unohdetaan.
Metsuri motokuskille tiedoksi, että puuston tasainen jakautuminen on epäoleellinen tekijä jätettävien puiden laatuun verrattuna. Jokainen vain kuitupuuksi kelpaava jätetty puu aiheuttaa kymmenen kuiturungon tappion metsänomistajalle.
Kuusi ja mänty ovat Gla kovin erilaisia puita. Samoin olosuhteet ovat tavattoman erilaisia. Lämpösummankin erot ovat melkoisia. Mitään ehdotonta, joka paikkaan soveltuvaa totuutta ei ole olemassakaan. Eikä tietenkään jo lähes tukin kokoisia kuituja maahan enää kannata kaataa – eihän tämä sitä tarkoita. En tiedä minkälaisesta hatusta nuo lukusi tempaisit. Laskenta on huomattavan suuren tekijämäärän vuoksi erittäin haasteellista. Millään jokamiehen mottiohjelmalla siitä ei selviä.