Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Monenko tuhannen hehtaarin omakohtainen kokemus sinulla on männyn uudistamisesta Puun takaa? Se on varma, että ellei ole käpyjä, ei tule siementäkään. Poikkeuksia tietysti aina on, esim. Pohjois-Suomessa liian vähäinen lämpösumma jne. Tartut nyt kuitenkin lähinnä lillukanvarsiin.
Minä suhtaudun varauksella jalostukseen, vaikka olen toki käyttänyt. Luonto on viisas. Riski ja tuotto tahtovat kulkea käsi kädessä, enkä edes halua tuottaa mitään höttöpuuta. Tänäänkin laitoin nuotioon tuota höttösahatavaraa tuolla merenrannalla timpratessani. Kunnollista painekyllästettyä tavaraakaan ei tahdo saada mistään.
Hyvä, että näin tärkeä asia selvitetään perusteellisesti, oli lopputulos mikä hyvänsä. Jo nyt on käynyt selväksi, että lainsäädäntö tulisi kiireesti uudistaa, kun edes vanhenemisesta ei ole selvyyttä ilman korkeimman oikeuden tulkintaa.
Voimassa olevan lain periaatehan on selvä. Vahinko tulee korvata.
Jos näytön on oltava täsmällisesti osoitettavissa, niin koko vahingonkorvausperiaate tulisi poistaa laista, koska tällainen osoittaminen on kartellissa kuin kartellissa mahdotonta. Jos taas vahinko on korvattava, se tulee perustua puolueettoman tahon esitykseen ja jossa keskeistä roolia näyttelee kartellin kesto ja kattavuus. Kilpailuvirasto, joka asian tutkii, selvittää myös vastapuolelle aiheutuneen vahingon, josta vahingon aiheuttaja voi sitten halutessaan käräjöidä virastoa vastaan.
Aivan kuten Horjumaton jossain edellä totesi, että tässä ei ole järjen häivääkään. Pidän käsittämättömänä, että lainsäädäntöön ei ole jo puututtu. Sen jos minkä olisi pitänyt olla kärkihanke. Oikeusoppineetkin ovat asiassa hiljaa kuin pisu villasukassa. Tällainen lainsäädäntö on yhteiskunnan syöpä, jonka seurauksia voi vain arvailla.
Mörkö, arkirealismi jne. – mitähän ne mahtavat tarkoittaa? Tällainen yleinen höpinä ei kerro mitään. Minä olen kiinnostunut luvuista, matemaattisista malleista jne., jotka osoittavat mihin suuntaan olisi syytä pyrkiä. Metsänomistajana minulla ei ole minkäänlaisia intressejä suuntaan eikä toiseen. Vain se kiinnostaa, kuinka asiat ovat.
Tämä uudistaminenhan nyt on arka aihe. Jos joku tutkijakin ”erehtyy” saamaan jotakin dogmin vastaisia tuloksia, niin ainakin lähtöarvot ovat olleet vääriä.
Gla ymmärsi varmaankin mihin kuusen istutuksella viittasin. Tuollaiseen saivarteluun en viitsi edes vastata.
Oma kokemukseni kun on, että männyn istuttaminen ei ole perusteltavissa, kuin aivan jossakin poikkeustapauksissa.
Mänty lähtee erinomaisen hyvin siemenestä ja näin saadaan laadukkaampi puusto hyvin hyvin pienellä viiveellä, usein myös luontaisesti. Pitää ymmärtää seurata siemenvuosia, eikä toimia idioottimaisesti (kaavamaisesti) olosuhteista piittaamatta. Toinen aivan oleellinen kysymys on maan muokkaamisen voimakkuus. Vaihteluväli on todella iso.Laadukkaalla tukkipuulla saattaa olla tulevaisuudessakin jotakin arvoa, räkämäntyyn en panosta mitään. Räkämännyn ja kuidun tuottamisessa olemme aivan liian pitkällä takamatkalla kansainvälisessä kilpailussa.
C saattaa ratkaista vielä koko metsäsektorin tulevaisuuden ja sekin pitäisi kyetä ottamaan huomioon. Pitkä kasvatusaika on iso ja arvaamaton ongelma.
Älkää nyt pillastuko, jos otan reippaasti kantaa. En tietenkään tarkoita, etteikö kuusen istuttaminen ole hyvinkin perusteltua otollisissa olosuhteissa. Mikään yleispätevä neuvo se kuitenkaan ole, kuten yksinkertauistettu esimerkki osoittaa. Eikö mitalin toisestakin puolesta ole hyvä olla tietoinen.
Minäkin tiedän Kepa monia, jotka ovat metsätilakaupalla pärjänneet – erinomaisestikin. Epäonnistuneet ovat harvinaisia poikkeuksia.
Istutusinvestoinnilla rikastuneita tunnen vähemmän. Ainakin se on piiitkä ja kivinen tie.
Mielenkiintoisia aikoja eletään kertomasi suhteen A. Jalkanen. Aktiivisella toimijalla on ollut erinomaisia mahdollisuuksia. Ei se pelaa joka pelkää.
Osalle keskustelijoista on itsestään selvää maksimaaliseen puuntuotantoon tähtäävä metsän uudistamisinvestointi, joka yleensä on istutusinvestointi. Tämä olisikin hyvin perusteltavissa, ellei muita investointimahdollisuuksia olisi. Näinhän lähes olikin 150 vuotta sitten. 1i suuruisella istutusinvestoinnilla saa näin metsätaloudesta onnistuessaan hyvän 1t suuruisen tuoton.
Osa lähestyykin asiaa toisin. Kannattako kaikkia munia laittaakaan samaan koriin, kun tuototkin syntyvät vasta ei seuraavalle vaan sitä seuraavalle sukupolvelle. Tiedä vaikka olisivat luonnonsuojelijoita ja metsät jätettäisiin luonnontilaan.
He laittavatkin uudistusinvestointiin vain 0,25i:tä ja loput 0,75i:tä muihin kohteisiin, jotka usein näyttävät samalla riskillä tuottavan jopa selvästi enemmän. (olosuhteista tietysti suuresti riippuen) Nämä muut kohteet ovat yleensä vielä huomattavasti helpommin hallinnoitavissa, muutettavissa rahaksi jne. He ajattelevat saavansa tällä 0,25i:n uudistusinvestoinnilla metsästä esim. 0,7t:tä ja istutusinvestoinnista säästyvällä 0,75i:llä esim. 1,5t:tä. Eli 0,7t + 1,5t = 2,2t.
Tätä Hemputtaja tarkoitin sillä, että 1+1 = 2 eikä 0,75.
Joka tätä metsätalouden korko-ongelmaa ei kykene ymmärtämään, on koko lailla pihalla talouden ymmärtämisestä.
Siinä voi tietysti argumentit kiusallisesti loppua, jos väittää, että 1+1 ei olekaan 2, vaan 0,75. Seurauksena on pitkä liuta mitä erilaisimpia koottuja selityksiä, joista edellä hyviä esimerkkejä.
Metsänuudistamiseen on vaihtoehtoja, jopa taloudellisia sellaisia. Puita tulee istutusta huomattavasti halvemmallakin riesaksi asti.
Se joka väittää, että metsää kannatta ostaa, hakata puut ja myydä uudistamattomana eteenpäin, ottaa kantaa asiaa ymmärtämättä tunteella, ei järjellä. Sellaisesta toiminnasta hyötyisi vain verottaja.
Verotuksen siirtymäkaudella sellaiseen toimintaan oli verosäännöksin luotu kaikki edellytykset mitä kuvitella saattaa. Näin ei ole enää.