Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Hirvilläkin on tietysti joku merkitys mäntytukin huonoon laatuun, mutta oleellisin tekijä on väärä, määrän maksimoimiseen perustuva uudistusmenetelmä. Kun kasvatettavat rungot ovat kuitupuuvaiheessa vielä tyveltä asti paksujen kuivien oksien peittämiä, niin jokaisen luulisi ymmärtävän, että laatutyviä ei tällaisissa metsissä synny. Tästä älyttömyydestä kaikki männyn kasvattajat nyt kärsivät tukin huonona hintana. Ensin liian reheville maille istuttamalla mäntyä ja nyt liian karuille maille kuusta. Surullista!
Mitä kuluja Visakallolla siirtyy ja mitkä kulut alkavat myöhemmin juosta?
Vain kannattavia investointeja metsään on taloudellisesti perusteltua tehdä, niin nyt kuin tulevaisuudessakin – niin yksityistalouden kuin kansantaloudenkin näkökulmista.
Yksittäistapauksia on Tolopainen vaikka minkälaisia ja metsäthän siirtyvät valtaosin muulla tavoin kuin vapailla kaupoilla ja tunnesyillä on usein iso rooli. Taloudellinen tehokkuus ja markkinat tulevat kuitenkin viimekädessä määräämään kuinka mennään.
Kuutiometri ei ole se mittayksikkö, jolla taloudellista tehokkuutta mitataan ja se näyttää olevan ylipääsemätön kynnys aivan yleisesti metsätaloudesta puhuttaessa.
Kertokaahan nyt arvon keskustelijat, mistä kumpuaa tuo teidän suorastaan liikuttava huoli joidenkin toisten käyttämistä metsänhoitomenetelmistä?
En metsänomistajana pane pahakseni, vaikka naapurimetsänomistaja ei tuottaisi kalikkaakaan. Ainakaan taloudellisen etuni vastaista en koe sen olevan – päinvastoin. Saan oman leimikkoni helpommin ja paremmalla hinnalla kaupaksi.
Tiedämme, että puusta on meillä huomattava ylitarjontatilanne ja kuitupuun tuottaminen on näissä olosuhteissa ja kustannustasolla auttamatta kannattamatonta. Olemme kuidun tuottamisessa täällä huomattavalla takamatkalla.
Tiedämme, että todennäköisesti jaksollinen, voimaperäiseen uudistamiseen perustuva metsänhoito tuottaa enemmän kuutioita. Taloudellinen tulos sitä vastoin on huomattavasti monitahoisempi kysymys. Valtaosalla Suomen metsäpinta-alasta uudistamiskustannus on iso taloudellinen ongelma. Uudistamiseen sijoitetun pääoman tuotto on kestämättömän alhainen ja suunta selkeästi aleneva. Kustannukset kasvavat huomattavasti tuottoja nopeammin.
Metsänomistus tulee siirtymään tahoille, joilla on taloudellisesti tehokkain menetelmä, eikä sitä mitata kuutiometreissä. Metsien liian korkeaa hintaa itkevien menetelmät ovat yksinkertaisesti kestämättömiä.
Jos ilmaston lämpenemisestä vallalla olevat ennustukset toteutuvat, niin nyt uudistettavien metsien avohakkuut tullaan kieltämään.
Metsään.fi on metsäkeskuksen tärkein tehtävä. Jo viranomaistoiminnat edellyttävät metsävaratietoja ja on tietysti järjen riemuvoitto hyödyntää tätä tietoa mahdollisimman laajasti.
Olisi kuitenkin keskityttävä ennen muuta metsävaratietoon. Suunnittelu, jos ja kun sitä tarvitaan, tulisi olla pääsääntöisesti metsänomistajalähtöistä ja heidän tavoitteistaan kumpuavaa.
MTK:ssa metsänomistajien edunvalvontapalikat ovat aivan sekaisin. Metsänomistajia siellä tarvitaan vain ja ainoastaan maatalouden ongelmien pönkittämiseen.
Metsätalouden järjestelyt ovat kovassa myllerryksessä ja markkinat tulevat viimekädessä määräämään toimijoiden toimintaedellytykset ja hyvä niin.
On annettava iso tunnustus Metsuri motokuskille, kun ymmärsit sen, että jokainen ensiharvennuksessa jätetty tukiksi kelpaamaton runko aiheuttaa metsänomistajalle kymmenen kuiturungon suuruisen vahingon. Tämän soisi jokaisen puikoissa istuvan ymmärtävän.
Varsinkin verotuksen siirtymäkauden aikana, metsien ostaminen oli pinta-alaverolliselle poikkeuksellisen edullista. Tappion tekeminen olisi vaatinut todella tumpelon. Se oli kummallista, että siirtymäkauden päättyessä hakkuukypsienkin palstojen hinnat säilyivät, vaikka hintojen olisi verotuksellisista syistä pitänyt pudota kymmeniä prosentteja.
Pitää jäädä tauolle ja pahoittelut, jos olen ollut liian kärkevä.
Kommentistasi Gla tulee mieleen satu hiiri kissalla räätälinä. Ensin vain lähtöarvot olivat vääriä, nyt kyse olikin enää kynän teroittamisesta.
Jos korko on nolla, jokainen euro kannatta sijoittaa uudistamiseen ja yleensä metsänhoitoon, joka tuottaa enemmän kuin tämä euro. Jos taas korko on 10, mitään ei kannata sijoittaa, vaan ottaa se minkä luonto lahjaksi antaa, täysin riippumatta siitä, paljonko motista saa.
Kun näin on, niin on hyvin ymmärrettävää, että metsätaloutta tutkiva hakee vastauksia kysymykseen, mikä olisi taloudellisesti ajatellen viisasta missäkin olosuhteissa ja millä ehdoilla. Sehän on erinomaisen hyvä asia metsänomistajan näkökulmasta. Miksi siis ”metsänomistaja” Gla paheksuu tätä?
On suurta harhaa se, että vain metsästä näkee sen, mikä taloudellisesti olisi viisasta. Jos korko olisi nolla, niin näin olisi ja oli metsänhoidossa vallitseva käsitys vielä 20 vuotta sitten.
Niin päätehakkuun taloudellinen ajankohta kuin muukin metsänhoito taloudellisessa mielessä ratkaisevasti riippuvainen kulloisenkin tilanteen perustellusta laskentakorosta.Kasvatusketjun loppupää jo vapautettiin täysin ja vaihtoehtoisetkin menetelmät jo sallitaan. Järki sentään voitti ja hyvä niin.
Puun takaa taivastelee valtion tuilla ja itse on kertonut nimenomaan harjoittavansa metsätalouttaan huomattavilla tukirahoilla.
Jos puuntuottamisen katsotaan olevan taloudellista toimintaa, niin on kaiketi hyvä, että tuottaja ymmärtää, mitkä tekijät kannattavuuteen vaikuttavat. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää. Yhtä totuutta ei ole. Niin olosuhteet kuin jopa metsänomistajakohtaiset korot vaihtelevat tavattomasti. Onko velkaa, sijoittaako ja mihin jne. jne. Tärkeintä on vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen.
Mitä paremmat kasvuolosuhteet ja mitä pienempi korko, sen enemmän kannattaa panostaa. Mitä huonommat kasvuolosuhteet ja mitä suurempi korko, sen vähemmän, jos ollenkaan, kannatta taloudellisessa mielessä uhrata jne.
On Gla aika yhdentekevää millä nimellä me kutsumme tutkijan pyrkimystä asian selvittämiseksi – tutkimusta, laskentaa vai mitä.
Joskus raivaamista Gla tulee voimaperäisesti uudistettaessa luontaiseen verrattuna enemmän, joskus taas ei.Jos Timpan ymmärrys ei riitä siihen, että korot vaikuttavat, niin minä en jaksa sitä hänelle enempää tankata. Myös Lapissa Timppa maksetaan avohakkuusta paremmin kuin harvennuksista. Vaikka avohakkuusta saisi 100e/m3 ja harvennuksesta vain 1e/m3, niin aivan yksinkertaisesti on osoitettavissa, että luontainen, vain harvennuksiin perustuva menetelmä, on kannattavampi. Jos taas korko on nolla, niin jokainen euro kannattaa panostaa, joka millä hyvänsä aikavälillä tuottaa enemmän kuin tämä euro.
Rehellisen tutkimuksen tarkoitus on tietysti etsiä totuutta. Tulokset sitten ovat mitä ovat. Mikä tässä sinua Gla nyt häiritsee. En mielestäni ole väittänyt, että ko. tutkimuksen nimenomainen tarkoitus olisi ollut osittaa sitä tai tätä.
Sen sijaan tulos osoittaa, että vaihtoehtoiset menetelmät ovat varteenotettavia. Aivan varmasti myös ko. tutkimuksen lähtöarvojen mukaisia olosuhteita löytyy.
Ei kai tällaista laskentaa huvin vuoksi ole tehty ja ilman muuta tutkija on ollut erinomaisen hyvin tietoinen siitä, että älämölö syntyy, jos jatkuva kasvatus vähäkään näyttää taloudellisesti perustellulta.
Siihen ei edes tutkijan taloustaitoja tarvita ymmärtääkseen, että uudistamisen kustannukset ovat jaksollisen metsänkasvatuksen se kuuluisa kantapää.