Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Ajelin juuri Lappia pitkin ja poikin ja alasta kiinnostuneena tietysti kaiken aikaa seuraa metsiä. Silmiinpistävää minusta on, kuinka erilaisia metsät kasvultaan siellä ovat. Sekin on minusta selvää, että voimakkailla toimenpiteillä siellä jos missään voitaisiin puuntuotosta lisätä radikaalisti. Sitä en osaa sanoa, olisiko se taloudellisessa mielessä tai ilmastomuutoksen jne. kannalta järkevää vai ei. Sitä väistämättä pohdin, että mitä tekisin, jos päätösvalta olisi minulla. Toisaalta ilmaston lämpeneminen ennustaa Lapin männikköihin huomattavaa kasvunlisäystä.
En ole ehdottomien kieltojen kannattaja, mutta en näe kyllä mitään järkeä tehdä siellä männikköihin silmin kantamattomia kokonaan puuttomia aukkoja. Siemenpuustoilla uudistaminen on siellä aivan varteen otettava menetelmä kankailla, jossa mänty luontaisestikin menestyy. Mitään järkeä en näe siinä, että valtio siellä avohakkaisi 3%, kun valtio saa lainaa miinuskorolla, eikä Metsähallituksen tuloutuksella ole juurikaan merkitystä valtiontalouden näkökulmasta.
Tarkkailin juuri omistamaani siemenpuustoa, josta siemenpuut olisi pitänyt oikeaoppisesti jo kaataa, mutta olosuhteista ja määrästä johtuen se on jäänyt. Kun siemenpuuna on vanha valtapuu, joka on jätetty ”maisemapuuksi” niin huonosti taimettunut aukko on 5 aaria ja pikkutukin kokoisena siemenpuuksi jätetyn, joka nyt on jo komea tukkipuu, huonosti taimettunutta kohtaa ei ole ollenkaan, jolloin siemenpuut voidaan poistaa vasta ensiharvennuksen yhteydessä.
Omia metsiäni kulkiessani raivaussahaa huutaa joka ainut palsta. Turnetta riittää! Oliko esim. Savukoskella Metsähallituksella alle viisi metsuria ja pinta-alaa on enemmän kuin koko Uusimaa. Ihmiset pidetään ennemmin sisäruokinnassa, kuin työllistettäisiin, mikä on järjenvastaista. Kaikki häviävät!
Aihe on sen kaltainen, että mitään lopullista totuutta suuntaan tai toiseen ei ole olemassakaan, taloudellisessakaan mielessä. Paikalliset olosuhteet ovat vaikka minkälaisia ja elämme alati muuttuvassa maailmassa.
Se tiedetään jo yksinkertaisella matematiikalla, että taloudellisessakaan mielessä jatkuvaa kasvatusta ei voida sulkea poiskaan. Metsäalalla ei ole takavuosina ollenkaan haluttu ymmärtää, että jos metsätalous on taloudellista toimintaa, niin siihen on sovellettava talouden lainalaisuuksia. On suorastaan koomista, että eivät edes kaikki alan tutkijat ymmärrä tätä.
Minusta oleellista on ymmärtää kuinka eri muuttujat vaikuttavat ja millä voimakkuudella (herkkyysanalyysit), jonka perusteella voimme kulloisienkin ratkaisujen vaikutuksia arvioida.
Täälläkin ilmenee vahvasti se, (kuten yleensäkin) kun ei kapasiteetti itsellä riitä asian analysoimiseen, niin kiistetään koko asian merkitys, mikä on tietysti surullista.
Tieto on varsin vajavaista – metsienkin ekosysteemistä. Mitä syvemmälle uppoamme tieteeseen, esim. kvanttifysiikkaan, sen arkijärjellä ihmeellisemmiksi asiat muuttuvat. Aivan riippumatta siitä, mitä joku hemputtaja asiasta ajattelee.
Nyt täytyy lopettaa ja käynnistää moottorisaha. Meren rannalla metsänhoito on haasteellista, kun keskituuli alkaa ylittää 30 m/s. Kyllä naapurin juuri ensiharvennettu metsä koki melkoisen tuuletushakkuun. Omat melkein luonnontilassa olevat harventamattomat tiheiköt säästyivät sentään pahimmalta.
Aamulla juuri tähtitieteilijä ja piispa pohtivat elämän tarkoitusta. Miksi ihmisellä on kyky pohtia sitä ja tiedostavat aikanaan kuolevansa – eläimet eivät sitä pohdi, ne vain elävät kunnes kuolevat.
Minäkin aikanaan tein suunnittelutyötä. Jos jotakin jäi ottamatta huomioon, niin siitä yleensä seurasi, että kaikki meni päin persettä.
Kun katsoo elämän mitä ihmeellisintä moninaisuutta, ei voi mitenkään välttyä tavattomalta hämmästelyltä – miksi me olemme täällä ja miksi ihmisellä on kyky tätä pohtia? Mitä järkeä evoluutiolla olisi ollut tällaista kykyä kehittää?
Minä nyt en saa haraviini, mitä Panu mahtaa tarkoittaa?
En mitenkään kykene ymmärtämään, miten muuten kannattavuutta kykenisi osittamaan, kuin laskemalla se matemaattisesti. Sitä nyt voi sitten kutsua vaikka teoreettiseksi päähännousemaksi.
Jos lähdemme siitä, miltä jokin näyttää, kokemuksemmekin mukaan, niin aurinko kiertäisi edelleen maapalloa eikä päinvastoin.
Mitähän hyötyä puunhalaaja tarkoittaa? Taloudellisesta hyödystä ei näytä olevan kysymys.
Ellei mielipidettä kykene perustelemaan, se on mutua. Ihmisen aivot toimivat mutu periaatteella. Ei kuten tietokone, joka järjestelmällisesti käy läpi kaikki vaihtoehdot, nekin jotka ihminen heti hylkää mahdottomina. Syykin on selvä, ratkaisuja on pitänyt tehdä salaman nopeasti, ettei mene henki.
Ihminen näkee sen, mitä se tietää. Kun näemme kaukana auton menevän tiellä, niin tiedämme sen olevan auto, eikä pahvista tehty auton kuva, jota tiellä joku vetää, vaikka verkkokalvolle piirtyvä aistihavainto on juuri sama. Sama koskee kaikkea käsitystämme.
Kujalalta oikein mahtava metsätalouden oppitunti ja katsaus lähihistoriasta. Juuri samanlainen kuva itsellenikin aikanaan tuli mm. MMM:n toimista, kuin mitä Kujalakin kertoi. Oli hyvä linkki, kiitos siitä AJ. Kujalan strategia metsän ostoon tässä markkinassa on oikeastaan ainut taloudellisesti mahdollinen.
Kun yläharventaa metsän, josta saa pienemmistä puista jäämään kasvatuskelpoisen metsän, sijoitetusta pääomasta saadaan valtaosa heti takaisin ja jäävän puuston suhteellinen arvokasvu (puustoon sitoutuneen pääoman tuotto) tekee huomattavan hyppäyksen. Vältytään siltä, että euron puuntaimeen sijoituksesta saa kolmenkymmenen kuluttua vaivoin sen euron. Sitä vastoin siitä pystyyn jäävästä euron puusta saakin kymmenen vuoden kuluttua jo kympin jne.
Kujalahan aivan oikein totesi, että ratkaisuja tehdään aina tilanteen vaatimalla tavalla, eikä mihinkään kasvatusperiaatteisiin hirttäydytä. Näin juuri minäkin asian ymmärrän.
Kujalalla on ollut potkua metsänostoon omista pääomista. Omalla kohdallani potku tuli eriskummallisesta siirtymäkauden verolainsäädännöstä, kun omia pääomia ei ollut ja vieraan pääoman koro oli tuohon aikaan huomattava.
Timpan vastikkeettomasti saadun metsän hoito saattaa näyttää tietysti aivan erilaiselta, vaikka taloudellisessa mielessä tilanne on aivan samanlainen. Tipalle nyt vain ei mene jakeluun se, että puuntuotos (m3) ei ole synonyymi kannattavuuden kanssa.
Kävin juuri parin viikon Lapin turneella, enkä ole olenkaan varma, etteikö Rovaniemen yläpuoleltakin voi tehdä aivan järkeviä metsäinvestointeja. Noissa olosuhteissa paikalliset vaihtelut ovat huomattavia. Toisessa paikassa kasvu saattaa olla jopa parempaa kuin 700 km etelämpänä ja toisessa paikassa ei kasva mitään. Omistan Sallassa luoteeseen laskevaa vaaran rinnettä, joka kasvaa selvästi paremmin kuin omistamani kuiva kangas 700 km etelämpänä. Ilmeisesti mänty pystyy sopivissa olosuhteissa hyödyntämään kesän valoisan ajan hyvin tehokkaasti ja ilmaston lämpeneminen ennustaa juuri Pohjois-Suomen männiköille huomattavaa kasvun lisääntymistä ja ongelmia Etelä-Suomen kuusikoille.
Opiskeluaikana, joskus 80-luvulla, juuri ennen joulua oli kova myrsky ja puita paljon nurin sähkölinjoilla. Apumiehiä tarvittiin ja lähdin erään sähköyhtiön miehen kanssa, joka sattui olemaan mestaripelimanni, yönselkään moottorisahamieheksi raivaamaan puita pitkältä metsälinjalta. Aika vaarallista hommaa yön pimeydessä sahata jännityksessä olevia puita linjan päältä. Minä olin nuori ja innokas ja hän jo varttuneella iällä. Kaveri muisti joka ainoalla puulla varoittaa, että älä nyt vain loukkaa itseäsi. Millä saan sinut täältä pois, jos loukkaat itsesi.
Tuuli alkoi jo vähitellen laantua ja tauolla istuimme kannolla, kirkkaan tähtitaivaan alla, kun mestaripelimanni alkoi kertoilla elämästään. On jäänyt elävästi mieleen, kun hän sanoi, että pidä nyt kirjaa elämästäsi. Häntäkin on monta kertaa pyydetty kirjoittamaan muistelmat.
Tuo neuvo olisi arvokas meille jokaiselle. Elämäntarinat olisivat tosi arvokkaita tuleville sukupolville. Elämä vain tahtoo olla niin kiireistä, että kirjaaminen jää tekemättä ja se on vahinko. Jokainen elämä on ainutkertainen. Täälläkin on paljon metsistä sydänjuuriaan myöten innostuneita, kuka milläkin ajatuksella. Hienoja ja arvokkaita tarinoita syntyisi. Eikun kirjoittamaan Visa, Timppa, Mehtäukko, Jesse, Jätkä jne. jne. Ihan oikeasti, monesti olen itsekin ajatellut, että jotain pitäisi saada aikaan seuraavalle sukupolvelle.
Mehtäukko sorvaa kun on kerran sorvin ääressä.
Tästä metsänomistajan ”menestystarinasta” tässä tarinassa voisi ja pitäisi kirjoittaa kirja. Aika vähäiseksi on kutistunut omistajalleen keskimääräisen 30 ha:n taloudellinen merkitys sinä puolen vuosisadan aikana, mitä olen alaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti seurannut.
Pakkotyötä, vallan käyttöä ja vallatonta vallan käyttöä, vääriä taloudellisia perusteita, devalvaatioita eli tulonsiirtoja, yhteiskunnan panostuksia, savujakoja, metsänkäytön siirtyminen omistajilta yhtiöille (eturistiriita) jne. jne. Aika moinen tarina – menestys vai ei.
Rahamiehet eivät ole tästä metsänomistajan ”menestystarinasta” olleet kiinnostuneita ja siksi jotkut tyhjätaskutkin ovat saaneet pinta-alasijoituksia jopa valtakunnantasolla. Herlinille 1000 ha:n merkitys on karkkirahoja ja kiinnostukselle on ilmeisesti muita syitä. Ehkä alan pakkopaidasta vapautuminen on tuonut eloa näihinkin markkinoihin ja tietysti myös poikkeuksellinen (pysyväkö) korkotilanne.
Passiivit voivat mennä sekaisin Gla. Olen kovin avuton siinä suhteessa kuten huomaat ja muutenkin tämä kannanilmaisu on päässyt taas vähän riistäytymään – yritän korjata.