Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kasvu ja kasvu hemputtaja. Olemme sellaisella ilmastoalueella jossa metsää kasvaa halusimme tai emme. Siihen ei tarvita metsänhoitajaa eikä mitään muutakaan hoitajaa. Maa on kauttaaltaan metsän peitossa aika nopeasti ilman ihmistä.
Voimme lisätä metsän kasvua panostamalla niihin taloudellisia resursseja, sen tietää jokainen, ilman minkäänlaista tutkimusta. Metsänhoitoa tehdään siis taloudellisista syistä. Metsänhoito on perusteltua vain, jos siihen on taloudelliset perusteet ja metsänomistajan taloudellista etua ja kansantalouden etua on hankala osoittaa erisuuntaisiksi.
Tilanne vanhan metsälain aikana, jossa metsänomistajan piti edelleen kasvattaa metsää jonka kasvu oli prosentin ja hän maksoi samaan aikaan lainastaan 15 % pankille, oli käsittämätön. Perustuslakivaliokunta, jonka olisi kuulunut olla omaisuuden suojan puolustaja katsoi, että tämä on kuitenkin ainakin pitkällä aikavälillä metsänomistajan edun mukaista. Tällaista älyttömyyttä metsäntutkimus on meillä edustanut, kun tämä on kritisoimatta hyväksytty.
Olematta hemputtaja sen enempää vihreä kuin punainenkaan, on todettava, että jonkinlainen vastavoima vain voittoa tavoitteleville ylikansallisille yhtiöille on ollut varsin perusteltu, ilman sitä tämä pallo olisi paskattu jo ajat sitten asumiskelvottomaksi. Vihervihasi antaa lyhytnäköisen kuvan ajattelustasi.
Ei niin jätkä, mutta kun metsätalous on taloudellista toimintaa, niin sitäkin olisi pitänyt tutkia eikä vain puun kasvua. Meillä lailla pakotettiin pitämään puustoa pystyssä, jonka kasvu oli prosentin ja metsänomistaja teki konkurssin maksamalla pankkilainasta 15 %.
Olemme lain pakottamana kasvattaneet hiilivarantoa pitkään. Nyt kun meidän pitäisi entisestään parantaa hiilitasetta olemmekin kusessa. Nyt ainakaan nopeasti hiiltä kiertoon palauttavaan tarkoitukseen ”emme voikaan” nuorta puuvarantoamme käyttää. Puuvarantoa sen sijaan voidaan käyttää sellaisiin tarkoituksiin, jotka sitovat hiilen pitkäksi aikaa, kuten rakentamiseen.
Olemme hyvin lähellä tilannetta, jossa METLA:n tärkeimpänä tehtävänä ollut metsien jatkuvan kasvatuksen torppaaminen tuleekin välttämättömäksi. Metsien pitkä kiertoaika ei ole vähäinen ongelma. Voimme kovalla innolla tehdä lyhytnäköisen tiedon varassa päätöksiä, jotka ovat aivan vääriä.
Eniten metsänhoidosta ovat huolissaan ne, joilla on tarve oman etunsa vuoksi rahastaa metsänomistajaa kalliilla metsään liittyvillä töillä.
Eikö metsäntutkimuskin ole ollut enemmän avuhakuun, kalliin metsänviljelyn puolustamista ja hyönteistutkimusta kuin metsänomistuksen taloudellisen edun ajamista. Metsien kasvulla on turha kerskua. Sitä saa rahalla aikaan, mutta kannattavuus onkin jo monimutkaisempi kysymys.
En ole lukenut tuota mielipidekirjoitusta, mutta Annelin kirjoituksen mukaan kyse oli kustannustehokkuudesta, joka perustuu tietysti johonkin taloudelliseen laskelmaan, eikö niin. Oliko siis kysymys laskun maksajasta, vai vain kustannustehokkaimmasta tavasta hoitaa asia, jos ja kun se on hoidettava.
Minulle metsänomistajana on yhdentekevää syntyykö tulo hiilensidonnasta vai puoli-ilmaisen kuitupuun myynnistä.
Jos ”hyvästä metsänhoidosta” jää omistajalle 2 % tuottoa, niin ei siitä hiilensidonnasta paljoa tarvitse saada, kun pääsee samaan, jos ei tarvitse panostaa metsänhoitoon senttiäkään.
150 g/ha asiallisesti käsin kylvettynä itävällä siemenellä toimii. Eli 500 euroa tunnilta verottomana kuulostaa hyvältä korvaukselta varsinkin, jos sen diskonttaa esim. korolla 4 % päätehakkuuajankohtaan.
Olen jätkä kylvänyt ainoastaan omia metsiäni, joten vastaan kaikesta itse. En siis pakene ketään, en lähellä, en kaukana kotoani. En maksa kylvötyöstäni veroa, en sosiaalikuluja, lomakorvauksia en työnjohtokorvauksia jne.
Oleellinen kysymys kuuluukin, mitä kukin tavoittelee työllään metsissä. Jätkä puolustaa reviiriään ja se on tietysti hyvin ymmärrettävää hänen kannaltaan.
Kaikki viimeisen päälle palkkatyönä teetetty metsänhoito on kuitenkin huomattava taloudellinen ongelma ja suunta on paheneva. Tuotot ja kustannukset etääntyvät toisistaan.
Kävelyä on alle puolet jätkän viidestä kilometristä. Kun kulkee kohtaa, josta kone on mennyt, niin reitti on melkein risuistakin vapaa ja siitä kylvää kumpaankin vakoon. Mitään laitteita eikä kumartelua tarvita kun homman opettelee.
Siemenpullo toiseen käteen ja taskusta merkkausnauha roikkumaan, jolla voi merkitä jo kylvetyn. Hiljaista kävelyä 2 km/h.
Homma ei toimi liian kuumalla ilmalla (siemenistä sulaa pihkaa käteen), ei sateella (siemenet tarttuvat kylvökoneeseen eli käteen) , eikä kovalla tuulella (siemenet eivät osu haluttuun kohtaan)
Puita saadaan metsät kasvamaan vielä nykyistäkin huomattavasti enemmän panostamalla niihin taloudellisia resursseja. Sen ymmärtää lapsikin Hemputtaja. Kokonaan toinen kysymys kuitenkin on, mikä esim. taloudellinen ajatus ja kenen näkökulmasta ko. toimintaa sisältyy.
Asia ei ole niin yksinkertainen kuin Riikilä antaa ymmärtää. Kalliita siemeniä ei välttämättä kannatta huiskia minne sattuu.
Hyvä käsin kylvö edellyttää, että viitsii perehtyä asiaan ja tutkii taimettumista. Se kylläkin vaatii viitseliäisyyttä ja kiinnostusta asiaan. Väitän muutamien satojen hehtaarien kylvökokemuksella, että saan puolella konekylvön siemenmäärästä käsin kylväen paremman lopputuloksen. Aikaa hehtaarin kylvämiseen menee reipas tunti, joten työlleen saa mielestäni paremman korvauksen kuin metsänhoidossa yleensä.
Se on totta, että kylvö on tehtävä juuri muokattuun maahan. Sade tiivistää maan, joka haittaa taimettumista. Se mihin siemenet laitetaan vaikuttaa huomattavasti lopputulokseen. Erot ovat jo ensimmäisen kesän jälkeen merkittäviä. Parhaiten taimet lähtevät kasvuun kivennäismaan ja reunakohdissa, jossa turvettakin on vähän vielä kivennäismaan päällä.
Minusta mäntymetsän taloudellisesti järkevä uudistaminen kannatta lähes poikkeuksetta tehdä kylväen. Lopputulos on istutusmetsää laadukkaampi ja huomattavasti taloudellisempi. Tärkeää on, että maanmuokkaus tehdään olosuhteiden vaativalla voimakkuudella.
Joku oikein heinittynyt alue saattaa olla poikkeus Ja senhän näkee jo ennen uudistamista. Eihän se heinä sinne tyhjästä salamana synny.
Talouden näkökulmasta tilanne vain on sellainen, että valtaosassa Suomea istutusinvestointia ei saa koskaan korkoineen takaisin jo hyvinkin maltillisella korolla laskettaessa. Kaiken lisäksi tuotot ovat sukupolvien päässä tuntemattomassa tulevaisuudessa.
Metsäntutkimuksen ongelmana meillä on ollut tarkoitushakuisuus. Vanha sanontahan kuuluu, että tarkoitus pyhittää keinot. Aito ja riippumaton tutkimus ei voi olla tarkoitushakuista.
Metsätalous on täällä organisoitu tutkimuksesta toteutukseen unohtamalla se, että metsätalous on ennen kaikkea taloudellista toimintaa.