Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Tunnepitoinen ja asenteellinen keskustelu metsänkasvatusmenetelmien paremmuudesta on aika turhaa. Kukin käyttää hänelle parhaiten soveltuvaa menetelmää ja niin on hyvä. Luontaisten menetelmien ja voimaperäisten keinollisten menetelmien taloudellinen paremmuus on puhtaasti kiinni laskentakorosta, joka on jokaiselle erilainen.
Korolla nolla maksimaalinen puuntuotos on perusteltu menetelmä. Neljän prosentin korolla luontaiseen uudistumiseen perustuvat menetelmät ovat taloudellisesti tuottoisampia käytännössä kaikkialla Suomessa.
Mitä karummalla alueella ollaan sen pienemmällä korolla luontaiset menetelmät kannattavat paremmin.
Kasvatusmenetelmän taloudellinen paremmuus ko. kasvupaikalla on puhtaasti laskentakoron funktio.
Ottamatta kantaa laskentakorkoon, keskustelu taloudellisesta paremmuudesta on älytöntä!
Gla edustaa sellaista näkemystä, että puuntaimien istuttaminen metsään täällä karussa Suomessa on tuottoisin investointi mitä maailmasta on löydettävissä. Investointi, josta kymmenen vuoden kuluttua on erittäin haasteellista saada edes omiaan pois, korosta puhumattakaan.
Kaikki metsänistutusta paremmat investoinnit kun luontaisesti syntyneen metsän kanssa yhdessä antavat yksiselitteisesti taloudellisesti enemmän.
Kun näin on, olisi perusteltua suhtautua asiaan hieman nöyremmällä mielellä ja avarakatseisemmin.
Sellaista yhden totuuden avarakatseisuutta Gla – surullista luettavaa.
Onneksi uutta metsälakia säädettäessä sentään järjen valo voitti. Vanha laki oli noitavainojen ajalta ja räikeässä ristiriidassa mm. perusoikeuksien kanssa.
Tietenkin voimme ajatella myös juuri edesmenneen presidenttimme tavoin. ”Jos emme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, niin olettakaamme, että käy hyvin.”
Tykkään metsätaloudesta ja metsänhoidosta kuin hullu puurosta ja kärsin siitä, kun viimeaikoina on niin vähän ehtinyt siellä puuhastella. Enkä todellakaan vastusta kenenkään ”hyvää” metsänhoitoa, mitä se sitten onkaan. Päinvastoin, hoidettuja metsiä on mukava katsella. Yhden puulajin kuusipuupelto nyt ei minusta kovin miellyttävältä ympäristönä vaikuta.
Minua häiritsee se yksisilmäisyys, jolla asiaa yleisesti markkinoidaan. YKSIN METSÄÄ TARKASTELEMALLA EMME VOI TIETÄÄ MIKÄ KO. METSÄNOMISTAJALLE OLISI TALOUDELLISESTI VIISASTA! Emme voi tietää sitäkään vain metsää tarkastelemalla, pitäisikö harjoittaa jatkuvaa vaiko jaksollista kasvatusta. Siksi meidän tulisi olla avarakatseisia ja tarkastella asiaa molemmat silmät avoimina. EI OLE OLEMASSA YHTÄ TOTUUTTA! Varsinkaan kun emme mitenkään voi tietää metsätalouden tulevaisuutta kymmeniä vuosia etukäteen ja ratkaisevat päätöksetkin syntyvät maailmanlaajuisilla areenoilla.
Mitä ihmeen käsi kädessä Gla. On tietysti hyvin ongelmallista investoida vuosikymmenien päähän tuntemattomaan tulevaisuuteen. Lyhyellä aikavälillä investointi on tappiollinen takuuvarmasti (näin markkinat osittavat), pitkällä aikavälillä tuotto hyvällä paikalla saattaa olla 4%. Talouden lainalaisuudet pätevät oli tarkasteltavana kuvio tai mikä muu metsäkokonaisuus hyvänsä.
Sinun Gla työnantajasi investoinneilla on kovin vähän tekemistä ko. asian kanssa. Suorastaan hämmästelin tuollaista kommenttia sinulta.
Kun metsätalous on taloudellista toimintaa niin vain metsää tarkastelemalla ei voi tietää, mikä olisi taloudellisin toimintatapa. Esim. hakkuukypsyys määräytyy jokaisella toimijalla eri tavalla. Yksin metsää tarkastelemalla sitä ei voi määritellä. Metsästä voidaan päätellä vain asian toinen puoli. Toinen puoli määräytyy aivan muualla kuin metsässä, esim ko. metsänomistajan pankkilainan korkona. Sama pätee kaikkeen metsätaloudessa.
Niinpä Gla, tuotto-odotuksen uudistamisinvestoinnille ovat Suomessakin hyvin erilaiset. Jos uudistamisinvestoinnille saa muualta vastaavalla riskillä saman tai paremman tuoton, taloudellisinta olisi antaa luonnon hoitaa, olkoon uudistumisen tulos sitten mikä hyvänsä. Joka ei sitä myönnä, ei halua nähdä totuutta. Yleensä luonnostaan syntyy monen puulajin, enemmän tai vähemmän eri-ikäinen metsä.
Mitäs teoreettisia säästöjä ne ovat, jos uudistamisinvestointi säästyy luonnon hoitaessa uudistumisen. Ne ovat varmoja säästöjä. Teoreettisia ja epävarmoja ovat tulevaisuuden tuotot.
Jos taas tekee kalliin uudistusinvestoinnin, sitoutuu myös hoitamaan taimikon ja nuoren metsän ajallaan. Älyttömintä on tehdä kallis uudistusinvestointi ja jättää se sitten hoitamatta.
Mitä enemmän maata muokataan sen enemmän yleensä syntyy raivattavaa.Itsellänikin huomattavasti suurempi ongelma on se, että puustoa on aivan liikaa eikä liian vähän.
Pitää muistaa, että metsänhoitoon panostetaan VAIN, jos se on kannattavaa. Talous on mitä on ja se tulee määräämään sen, kuinka paljon puuntuotantoon panostetaan.
Kulut ovat pitkään nousseet tuottoja nopeammin, eikä muutosta ole näköpiirissä. Tuet tulevat poistumaan, kiinteistövero uhkaa jne. Se tarkoittaa ilman muuta entistäkin varovaisempia investointeja metsänhoitoon.
Ymmärrän palveluntuottajien huolen työpaikoistaan. Palveluntuottajana olisin metsänomistajaakin enemmän huolissani tulevaisuudesta. Se minusta näkyy näistäkin kirjoituksista. Toisen takapuolella tietysti jokainen istuisi tuleen.
Pienpuuta tuottaa nimenomaan keinotekoinen metsänuudistaminen. Lukumäärää tulee niin paljon, että nuoria metsiä on välttämätön harventaa. Luontaisessa uudistumisessa ongelma on huomattavasti vähäisempi.
Meidän tulisi Visakallo kyetä parantamaan hiilensidontaa nykyisestä. Hakkuiden lisääminen nykyisestä, nopeasti kiertoon palauttaviin tarkoituksiin huonontaa hiilensidontaa nykyiseen tilanteeseen verrattuna.