Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Planter: ”Ainakin itse olin aikanaan tuollaisessa ”flow-tilassa”, mutta onneksi se meni ohi.”
Kuin myös. Verotuksen siirtymäkauden aikana siihen oli erinomaiset perusteetkin.
Näätä lisää täällä ansiokkaasti metsätalouden ymmärrystä.
Tärkeää se on ennen muuta niille perintömetsän omistajille, jotka ovat ulkoistaneet kaiken metsätaloudessaan ja joille yleisesti avohakkuut ovat perustellusti vastenmielisiä. Heille perustelemattoman taloudellisen tiedon antaminen ammattikunnan nimissä on törkeää – varsinkin kun sillä ajetaan omaa etua.
Keskimääräisen 30 ha:n metsätilan omistajalle, joka haluaa itse hoitaa omaa metsäänsä puuntuottoa maksimoiden (eli maapohjan tuottokykyä täysimäärisesti hyödyntäen), ja säästyvät varatkin makaavat pankkitilillä inflaation syötävinä, jaksollinen kasvatus on taloudellisestikin ok.
Kun metsätalouden taloudellisia neuvoja annetaan, koroista ja vaihtoehtoisista sijoituksista, lainoista jne. olisi aina keskusteltava. Niiden merkitys on täysin kiistaton.
Jos meillä on saman riskin omaavia sijoituskohteita, niin eikö ole aivan luonnollista, että taloudellisesti ajatteleva pyrkii sijoittamaan varojaan sinne, missä tuotto on suurin. Minulle ei avaudu se, miksi jotkut katsovat metsän olevan poikkeus tässä suhteessa. Hajautusmielessä tietysti kaikkia ei ole perusteltua laitaa samaan kohteeseen.
Metsään sijoitetaan varoja tai pidetään siellä, jotka näyttävät tuottavan enemmän, kuin vastaavalla riskillä muussa kohteessa. Metsästä myydään puita, kun suhteellinen arvokasvu käy pienemmäksi kuin mitä vastaavalla riskillä muualta saa.
Patjan alle säästäjällä tilanne on tietysti erilainen kuin sillä, jolla rahalle on tuottavampiakin osoitteita.
Patjan alle säästäjän kannatta ilman muuta istuttaa metsään puuntaimia ja pitää metsää pystyssä, vaikka se lahoaisi jo enemmän kuin kasvaa, koska inflaatio syö ne sieltä patjan altakin.
Jotkut täällä ajattelevat, että pyrkimyksenä on maksimoida laskentakorkoa. Eihän siitä ole kysymys.
Pyrimme saamaan metsästä mahdollisimman hyvää tuottoa tämä vastaavalla riskillä muualta saatava tuotto huomioiden.
A. Jalkasellakin on tuolla edellä käsittämättömiä arvostusongelmia jatkuvan ja jaksollisen välillä, mitä edellä Näätäkin äimisteli. AJ edustaa täällä vanhakantaista Tapiolaista hapatusta. Metla ja Tapiohan ovat olleet kuin paita ja peppu. Todellisuutta on pitänyt kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.
Periaatteet ovat kuitenkin äärimmäisen yksinkertaisia ja selviä. Metsän arvo on tulojen ja menojen erotuksen nykyarvo ja metsänomistaja taloudellinen tavoite on pyrkiä toimillaan maksimoimaan tätä.
Keinollisen metsänuudistamisen ydinongelma on uudistamisen ja sen seurausten kalleus, koska ne ovat kaukana näistä toimenpiteestä saatavista tuloista, jolloin korko saa väistämättä ratkaisevan roolin. Siksi puhuisinkin mieluummin keinollisen ja luontaisen metsänuudistamisen välisestä erosta.
Tukki- ja kuitupuun rajusta hintaerosta puolestaan seuraa, että puiden kaatamista kuiturunkoina tulisi kaikin keinoin pyrkiä välttämään.
Tärkeintä on ymmärtää oleellisesti vaikuttavat tekijät. Pilkun tarkkaan laskemiseen vaikuttavia tekijöitä on älytön määrä ja emme voi tietää esim. tulevaa.
Huomasin toki Puuki edeltä, että olit selvittänyt metsäekonomiaa – hyvä niin.
Jos on liikaa metsässä, alkaa nähdä vain metsän. Näin on itsellenikin jossain vaiheessa käynyt. Metsästä näkee vain metsän. Talouteen vaikuttaa myös ympäröivä todellisuus. Vain metsää katsomalla ei voi tietää miten olisi taloudellisesti viisasta toimia.
Kukin toimii nyt parhaaksi katsomallaan tavalla, kun säädökset antavat siihen mahdollisuuden ja pulinat pois.
Laske itse Visakallo. Eikö Näätä luvannut sinulle laskea, vai ymmärsinkö ja muistanko edellä lukemaani.
Jonkun kasvatustulon erottaminen maapohjan arvosta on keinotekoista ja turhaa.
Maapohjan arvoa se kasvatustulo juuri on.
Metsän arvo on tulevien tulojen ja menojen nykyarvo. Jos lähdetään paljaasta maasta laskemaan, saadaan maalle arvo ko. kasvatusmenetelmällä.
Metsäekonomia ensin selväksi ja sitten keskustelemaan.
Vihreitäkin tarvitaan Hempuuttaja. Tyhmintä mahdollista olisi pilata tämä pallo asumiskelvottomaksi. Näin tapahtuisi ilman muuta vain voiton tavoittelussa, ellei kontrollia olisi. Esimerkkejä on runsaasti.
Kuten jo edellä sanottu, menetelmän paremmuus on laskentakoron funktio kullakin kasvupaikalla. Verotuksen ja puunhinnan muutokset vaikuttavat Puuki kumpaankin samansuuntaisesti. Tietysti veromuutoksella voitaisiin suosia toista tai toista ja vaikuttaa menetelmien paremmuuteen.
Kuten Gla jossain edellä totesi, keskustelu on hyödytöntä, ellei oteta kantaa korkoon, lämpösummaan, kasvupaikan rehevyyteen.
Etelä-Amerikassa, jossa kasvu on väh. kymmenkertainen, keinollisen uudistamisen kannattavuus kestää huomattavan suurenkin koron. Lapissa ei oikein minkäänlaista korkoa.
Ottamatta kantaa korkoon ja kasvupaikkaan, kannanotot ovat tuuleen huutamista. Metsäekonomian perusteet ensin selviksi ja sitten keskustelemaan, kuten Näätä on yrittänyt selvittää.
Maapohjan arvo on riippuvainen laskentakorosta Tolopainen. Esim. MaalaisSepon laskelma, joka antoi korolla 4 % maan arvoksi 7000 e. Korolla 2 % arvo olisi ollut vielä huomattavasti korkeampi. Pitää selvittää itselle riippuvuussuhteet.
Me kaikki tiedämme, että istuttamalla saadaan nopeammin uusi metsä ja voimakkaalla uudistamismenetelmällä suurempi puuntuotos. Kannattavuutta se ei kuitenkaan takaa, jos jo pienellä laskentakorolla tuotot menevät uudistamiskuluihin. Se merkitsee sitä, että hyvinkin pieni puuntuotos antaa paremman kannattavuuden. Kannattavin menetelmä on selkeästi laskentakoron funktio.
Se, että pyrkii metsänhoidollaan maksimaaliseen puuntuotokseen on aivan ok. Mutta miksi naapurimetsänomistajan pitäisi toimia samoin, vaikka hänellä on vahvat perustelut toimia toisin.
Kertokaa nyt miksi?
Naapurinne maksimaalinen puuntuotos on etujenne vastaista. Ylitarjontatilanne lienee kaikkien mielestä tosiasia ja markkinoilla kysyntä ja tarjonta määrittelee hinnan.