Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kullekin meistä on muodostunut kokemustemme kautta oma näkemyksemme asiasta. Keskustelun anti lienee lähinnä siinä, että mitä erilaisimpia vaikuttavia tekijöitä tuodaan esiin. Niistä kaiketi ymmärryksemme asiasta muodostuu.
Kaikenlaisia olosuhteita löytyy ja vuodetkin ovat kovin erilaisia. Tästä syystä esimerkkejä on vaikka minkälaisia samanlaisellakin maaperällä. Perusteluja löytyy vaikka minkälaisen tekijän korostamiseen.
Vallalla ollut puuntuotannon maksimointitavoite on johtanut siihen, että uuden metsän syntymisen varmuutta on alettu maksimoimaan kustannuksista piittaamatta. Puuntuotannon näkökulmasta se onkin perusteltua. Kun metsätalous on kuitenkin valtaosalle metsänomistajista taloudellista toimintaa, niin taloudelliset perusteet ovat toiminnassa kuitenkin heille määrääviä seikkoja.
Oma kokemukseni on, että jo maan muokkauksella saadaan jonkinlainen uusi metsä syntymään melkein mihin tahansa omalla toiminta-alueellani, jos reunametsät ovat lähietäisyydellä. Minusta luonnon omiin mahdollisuuksiin ja niiden tukemiseen on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Kalliin istutusmenetelmän neuvomiseen ei tarvita minkäänlaista taloudellista osaamista.
Näiden keskustelujen ongelma on aivan liian voimakas yleistys. Kannattavuus on matematiikkaa eikä mikään tunnekysymys, johon tällä jatkuvasti vedotaan. Huomattavatkin näkemyserot kumpuavat usein juuri tästä syystä. Olosuhteet vaihtelevat tavattomasti ja sen vuoksi lääkkeet taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi todella paljon. Juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi NNA on aivan välttämätön.
Tästä syystä myös metsälain uudistus oli enemmän kuin paikallaan. Ilman NNA:n sisäistämistä, metsälaki olisi jäänyt uudistamatta. Pienemmän puuntuotoksen alueilla puutuotannon maksimointipyrkimys on ollut iso taloudellinen ongelma. Siksi kädenvääntö NNA:ta on ollut ratkaisevan tärkeä, joten ymmärrystä NNA:sta ei voi olla liikaa korostamatta.
Kukin pyrkii taloudelliseen tulokseen omista lähtökohdistaan ja hyvä niin. Vaikuttavia tekijöitä, niin omistajista kuin olosuhteistakin riippuvia, on todella runsaasti, joten yhtä oikeaa vastausta ei ole. Oleellista on vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen.
Maanmuokkaus ja kylvö on Gla ehdoton yläraja, mitä voin männikön uudistamiseen laittaa. Sen suurempaa riskiä en voi ottaa metsään sijoittaessani. Siksi männikön istuttaminen on ulkona vaihtoehdoista, tuotti se sitten minkälaisen metsän hyvänsä.
Pyrin tietysti hyvään lopputulokseen, mutta en hintaan mihin hyvänsä. Määrän maksimointi ei ole tavoitteeni. Raha on hankalassa paikassa kiinni metsänuudistamisessa, kun sijoitus on niin tavattoman kauaskantoinen. Kun voisi sulkea edes yhteiskunnalliset riskit pois laskuista, niin tilanne jo helpottuisi.
Omalla elinaikaodotteellani minun olisi saatava metsästä omani pois korkoineen, joko hakkaamalla ja tai myymällä tila. Se on lähtökohta ja silti pyrin parhaan kykyni mukaan ajattelemaan jälkeläisteni taloudellista hyvinvointia.
Monet metsässä ammatikseen työskentelevän antavat auliisti neuvoja siitä miten tulisi toimia. Neuvot ovat kuitenkin sen kaltaisia, että älä niin tee kun minä teen, vaan tee niin kun minä sanon.
Ahdasmielisille pahoittelut männystä puhuminen kuusen alla.
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. En vaivaudu edes lukemaan tuollaisia tutkimuksia, kun tiedän mistä lähtökohdista niitä tuotetaan. Männyn taimien kantaminen metsään on jo lähtökohtaisesti älytöntä. Kuusikin voi lähteä siemenestä, mutta se vaatii poikkeukselliset kosteusolosuhteet, eikä varjostus ole pahitteeksi. Jokainen metsässä liikkunut on nähnyt ojanpenkkoja, jotka ovat turkkina kuusentaimia, jotka takuuvarmasi ovat lähteneet luontaisesti.
Taimia em. tutkimuksessa laskettaessa on ilmeisesti ajateltu, että istutustaimet ovat tasaisesti jakautuneena. Taimikon arvioinnissa oleellista on, että tukkirungoiksi kasvatettavia taimia on riittävästi. Laatu (varsinkin männyllä, joka on Suomessa valtapuu) on huomattavasti oleellisempi tekijä kuin tasainen jakautuminen. Asia on usein hankala saada motokuskillekin jakeluun harvennuksia tehtäessä.
Metsäalalla on edelleen vallalla edelleen käsitys, että metsästä näkee kaiken, mitä sille pitää tehdä ja vain metsä on varallisuutta. Ehdotetaan päätehakkuuta, kohteen suhteellisesta arvokasvusta ei puhuta mitään. Täytyyhän metsänomistajan tietää, minkälaisella korolla hänen varansa ovat kiinni ko. hakkuukohteessa.
Metsään .fi palvelussahan on myös ehdotus toimenpiteistä, eli jonkinlainen metsäsuunnitelma. Jo vuosia sitten ehdotin heille, että laittakaa nyt edes suhteellinen arvokasvu näkyviin kun hakkuita ehdotatte.
On AJ todella huolestuttavaa, jos alan tutkijatkaan eivät ole kartalla asiassa. Tapioko tätä sinunkin kirjoitteluasi tukee.
Juuri näin Gla. Lapissa kasvun vaihtelu on todella suurta. Ei kasva joko mitään taloudellisesti korjattavissa olevaa tai kasvaa kuten keskiveroalueella lähes 1000 km etelämpänä.
Kun olosuhteiden vaihtelu on Suomessa näin valtava, niin juuri sen vuoksi NNA on juuri oikea apuväline siihen, minkälaiset toimet ovat taloudellisesti perusteltavissa.
Puun kysynnän muutokset, korjuutekniikan kehittyminen jne. vaikuttavat oleellisesti myös metsänhoidon menetelmiin. Muutos on jatkuva prosessi. Jokaisessa hakkuussa pitäisi tietää, miten jatkossa on tarkoitus menetellä.
Metsänhoidon ohjeistukset ovat olleet aivan liian kaavamaisia. Monesti on hakuun tekijälle ollut erittäin hankala saada perille sitä, mihin ja miksi hakkuussa pyritään. Ei kannata olla idiootti, jos järkeäänkin voi käyttää.
Metsälaki antaa nyt tilaa metsänhoitomenetelmien kehittymiselle siellä missä tarvetta on. Suhtaudutaan siihen myönteisellä mielellä ja annetaan kehityksen kehittyä, oli se sitten kuusen istutusta tai luontaisia menetelmiä.
Muita tapoja laskea kannattavuutta ei Näätä esitetä, koska niitä ei ele.
Timppakin esittää edellä, että ostometsälle pitää laskea joku tuottotavoite jne. Uudistamisinvestointi on yhtä lailla sitä ostometsää, jolle pitää laskea tuottotavoite. Sitähän NNA:ssa juuri tehdään. Metsään sijoitetaan investoiden uudistamiseen, lannoittamiseen, uuden pinta-alan ostamiseen jne., jos se näyttää tuottavan siellä enemmän kuin vastaavalla riskillä muussa kohteessa.
Kuten Visakallo edellä kirjoittaa, kasvupaikasta johtuvat erot ovat huimia. Niinhän NNA juuri osoittaa. Mikä on kannattavaa toisaalla, ei missään nimessä kannata toisaalla. Sitä en usko, että esim. Lapin metsät jäävät käyttämättä. Siellä kasvaa todella iso määrä tiheäsyistä hyvänlaatuista tukkipuuta, josta voidaan valmistaa huippuhyviä puurakenteita, jos hiilen sitominen rakennuksiin saa jalansijaa. Sielläkin on tehty siinä iso virhe, että liian huonoihin paikkoihin on investoitu, jotka eivät tuota mitään käyttökelpoista suhteessa kustannuksiin.
Kritiikitömässä metsänhoidon yli-innostuksessa on tyhmyys tiivistynyt.
NNA:ta ei ketään pakoteta käyttämään, se on ja minusta pitääkin olla metsänomistajan oma asia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa maksimoida puuntuotosta. Kommentoin sitä, kun aiemmin metsänomistaja ei voinut toimia hänelle perustellun NNA:n edellyttämällä tavalla, joka aiheutti merkittäviäkin taloudellisia menetyksiä. Suomi on metsätaloudellisessa mielessäkin pitkä maa ja olosuhteet vaihtelevat tavattomasti.
Jos minulle keinollisen metsänuudistamisen NNA näyttää negatiiviselta, niin sehän on vain positiivinen riski, jos luontainen jotakin tuottaa.
Minä en halua ottaa riskiä, että olettaisin puun hinnan merkittävästi nousevan, metsänhoidon kulujen, verojen jne. pienenevän. Metsänhoidon kulut näyttävät nousevan selvästi kantorahatuloja enemmän, verotus uhkaa mieluummin kiristyä jne.
Taloudellisessa mielessä on täysin yhdentekevää miltä metsä näyttää.
Otin Gla edellä kantaa nimenomaan siihen, kuinka lähtöarvot on taloudellisessa mielessä ymmärrettävä. NNA:n merkityksen ymmärtäminen oli Tapiolaisille kovan väännön takana. Kymmeniä vuosi oli puumäärän maksimointia pidetty ainoana oikeana lähtökohtana taloudellisessakin mielessä.
Kun osoitetaan, että NNA on negatiivinen, aletaan väittää lähtöarvoja vääriksi. Lähtöarvot katsotaan vääriksi, jos NNA ei näytä toteuttavan puumäärän maksimointia. Tätähän täälläkin tämä hölmö keskustelu on.
Tyypillistä oli silloin ja on vieläkin, että aletaan puhua ydinasian ohittamiseksi lähtöarvoista. (ja Gla Pöllöstä) Lähtöarvoista me voimme keskustella maailman tappiin. Kohteita löytyy melkein minkälaisille lähtöarvoille tahansa.
En ota tässä kantaa jatkuvan kasvatuksen laskentamalleihin, vaan yleisiin taloudellisiin periaatteisiin, jotka takavuosina olivat metsätaloudessa päin takalistoa, aiheuttaen huomattavaa taloudellista vahinkoa.
Tahvosen tutkimukset eivät Gla ole mitään sormiharjoituksia, vaan vakavaa tutkimusta, jota yrität kommenteillasi täällä puskasta aliarvioida – syystä tai toisesta, joka ei minulle nimimerkillä kirjoittelusi vuoksi avaudu.
Kymmenkunta vuotta sitten käytiin lehtienkin palstoilla mielenkiintoinen debatti näiden sinun ihannoimiesi maailman alusta asti suosituksia laatineiden ja Tahvosen välillä. Vääntö käytiin NNA:sta, joka Tapion metsäasiantuntijat eivät käsittäneet ollenkaan. Ainut autuaaksi tekevä oli heillä puumäärän maksimointi, johon kaikki perustui. Tahvosen tueksi piti lehtikirjoittelussa marssittaa lauma ekonomian huippuasiantuntijoita asian vahvistamiseksi. Metsänomistajille oli aiheutettu vuosikymmeniä kiistatta merkittävää taloudellista vahinkoa. Tapion suositukset aiheuttivat metsälakiakin suurempia taloudellisia menetyksiä.
Järki sentään voitti, josta iso kiitos kuuluu näille suoraselkäisille, periksi antamattomille tutkijoille. Metsämafia oli Suomessa vuosikymmenet melkoinen, jonka kyseenalaistaminen on vaatinut aikamoista siviilirohkeutta.
On päivän selvää, että sellaiset toimet ovat metsässä omistajalleen taloudellisesti vahingollisia, joiden NNA on negatiivinen, niin hakuissa kuin hoitotoimenpiteissäkin. Senkin tiedämme, että NNA ei ole mikään helppo rasti metsässä. Kuitenkin sen jättäminen huomiotta osoittaa suurta taloudellista tyhmyyttä.