Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Eikö tuo (Revi siitä!) ole itsestään selvyys AJ. Ellei keinollisen metsänuudistamisen kuluja saa valitulla korkokannalla koskaan takaisin, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää antaa luonnon hoitaa, tavalla tai toisella.
Metsänomistajalle ehdottomasti tärkein metsän tuottokykyä kuvaava tunnusluku on suhteellinen arvokasvu. Sen perusteella taloudellisia ratkaisuja tehdään. Muut kasvua kuvaavat tunnusluvut ovat lähinnä sivuseikkoja.
Hyvää päivää – kirvesvartta.
Ongelmallista, kuten Taneli GLA:n myötäilemänä edellä totesi.
1. Investoinnin pitkä tuloutumisaika korko-ongelmineen. Yksiselitteinen taloudellinen tavoite nettotuoton nykyarvon maksimoiminen, mutta millä korolla. Merkitys dominoiva. Valinta johtaa täysin vastakkaisiin käytännön johtopäätöksiin metsissä. Jos investoinnit tai korko nolla, niin luonto kasvattaa lahjaksi taimesta tukiksi eli kannattaa ja puuston kasvu on reaalikasvua.
2. Vaikuttavia tekijöitä runsaasti ja ennustaminen vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ja erittäin vaikeaa kauas tulevaisuuteen.
Metsätilakaupalla tuotot myönteisissä olosuhteissa ovat olleet moninkertaisia metsänhoidosta parhaissakin tapauksissa saataviin verrattuna. Sijoitusmielessä metsät kaiketi lähinnä hajautuskohteita ja tietysti erittäin hyvä harrastus.
Kiitos mielenkiinnosta Riikilä. Metsälehti saa arvostukseni vaikka vähän kritisoinkin, ja kritiikkihän on kohdistunut lähinnä siihen, että emme me sitä voi jättää huomiotta, jonka me varmuudella tiedämme.
Koron merkitys on aivan yhtä selvä ja varma kuin se, että 1+1=2. Sillä, onko joku ottanut tai ottaako sen huomioon metsää ostaessaan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ei silläkään, kuinka joku on metsiä ostaessaan pärjännyt.
Verotuksen siirtymäkausi antoi poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Kaikki vähäkään hakkuumahdollisuuksia sisältäneet metsät olisi silloin kannattanut ostaa. Sen jälkeen metsänoston kannattavuutta on voimakkaasti tukenut poikkeuksellinen korkotaso. Hinnat ovat nousseet, vaikka puun reaalihinta on pudonnut. Ainut järkeen käypä tekijä kehitykseen on ollut poikkeuksellinen korkotaso.
Jos korkoa ei huomioi, jättää merkittävän tekijän ottamatta huomioon. Heti hakattavissa metsissä korolla ei tietysti ole merkitystä. Menneisyys ei millään tavalla takaa sitä, että tulevaisuuskin olisi hintakehitykselle yhtä myönteinen.
Jos ja kun metsästä joudutaan maksamaan ostettaessa puuston verojen jälkeistä arvoa enemmän, se tarkoittaa sitä, että metsän tuotto prosentteina hankintamenoista on oltava suurempi kuin ostoon käytettävän rahan korko inflaatiolla vähennettynä. Muuten metsätaloudellinen arvo ei koskaan saavuta ostohintaa. Tuottoa lähdetään tavoittelemaan silloin takamatkalta ja takaliston on kestettävä enemmän tai vähemmän aikaa merivettä. On huomioitava, että metsän kasvu on reaalikasvua, jonka vuoksi nimellisestä rahan korosta on vähennettävä inflaatio.
On täysin ymmärrettävää, että jo pitkään jatkunut näin poikkeuksellisen matala korkotaso on nostanut metsien hintoja. Aivan oleellinen kysymys metsien hinnoittelussa on se, miten korot tulevat käyttäytymään pitkällä aikavälillä.
Tehdään karkea, yksinkertaistettu esimerkki.
Paljonko maksaisimme kuvitteellisesta metsästä, jonka puustosta saisimme 35 vuoden kuluttua 100.000 euroa? Oletetaan, että metsälle ei tarvitsisi tehdä mitään tuona aikana, eikä siitä olisi tie yms. kuluja ko. aikana. Jätämme myös esimerkissä maapohjan arvon huomiotta, koska sen merkitys on vähäinen.
Jos ostajalla olisi käytettävissä ostoon rahaa, jonka korko on 1 %, hän voisi maksaa siitä enintään 70.600 euroa, että saisi omansa pois 35 vuoden kuluttua.
Jos ostajalla olisi käytettävissä ostoon rahaa, jonka korko on 3 %, hän voisi maksaa siitä 35.500 euroa.
Jos ostajalla olisi käytettävissä ostoon rahaa, jonka korko on 5 %, hän voisi maksaa siitä vain 18.100 euroa, että saisi omansa pois 35 vuoden kuluttua.
Miltä kuulostaa – onko korolla merkitystä, vai pitääkö se vain sivuuttaa olan kohautuksella? Meillä ei ”kontata” jne.
Me emme tiedä varmuudella tulevaisuuden puun hintoja, markkinakorkoja, inflaatiota, metsiin liittyvää regulaatiota, mahdollisia metsätuhoja jne. jne. eikä täysin puun kasvuakaan. Niistä me voimme tehdä vain enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Oikeastaan ainut minkä me tiedämme varmasti on se, miten korko käyttäytyy tällaisissa pitkäkestoisissa investoinneissa.
Vaikka emme tiedä, kuinka korot tulevaisuudessa markkinoilla käyttäytyvät, meillä jokaisella on kuitenkin joku käsitys siitä, minkälaisella korolla olemme valmiit näin pitkäkestoisen sijoituksen tekemään.
Miksi ihmeessä jättäisimme sen ottamatta huomioon, minkä me tulevaisuudesta varmuudella tiedämme, ja jonka merkitys on näin oleellinen?
Oleellista tässä tilanteessa on, että tarkastelemme kaikkia vaihtoehtoja realistisesti, eikä liioitella tekijöitä (”1:3”) omaa ahdasmielistä näkemystä pönkittääksemme. Emme yhtään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja siksi on erittäin tärkeätä, että meillä on vaihtoehtoja. Voi olla hankala, jos meidät yllätetään housut kintuissa. Olemme hyvin pitkälle metsien suhteen riippuvaisia siitä, kuinka rajojen ulkopuolella asiat nähdään ja se on syytä ottaa huomioon.
Viimeisen sadan vuoden aikana ihmisen maailma on muuttunut niin perusteellisesti, että on aika hankala ennustaa mitä jo seuraava puusukupolven kieroaika tuo tullessaan. Aivan varmaa on, että tekniikka kehittyy metsätaloudessakin.
Lähimenneisyyden perusteella oletus on, että muutos tulee olemaan huima.
Mikä merkitys tautien leviämiseen mahtaa olla sillä, että samat koneet kiertävät kesäaikana maita ja mantuja.
Ymmärrän hyvin AJ nuo Mielikäisen ja Kärkkäisen kommentit. Aikanaan kun taloudellisia tekijöitä täällä alettiin intensiivisemmin tutkia ko. henkilöt olivat sydänjuuriaan myöten närkästyneitä, kun jotkut ekonomistit tuppautuvat heidän ikiomaan leikkikehäänsä. Lapsellinen vastakkainasettelu ja poterot kaivettiin niin syvälle, että sieltä ei kasvojaan menettämättä nousta – surullista, mutta ilmeisen yleistä ns. tiedettä tehtäessä, jossa oikeassa oleminen on elinehto.
Kärkkäinen ei tarvitse korkoja, kun ei tiedä tulevaisuutta – lapsellista! No, emme tiedä mitään huomisestakaan päivästä, ei korkojen, eikä minkään muunkaan suhteen. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että koron merkitys on mitä on. Jossakin olosuhteissa matalakin korkotekijä on tuhoaa talouden, toisaalla ei.
Minulle se ei ole mikään autuaaksi tekevä jatkuvan vai jaksollisen kasvatuksen kysymys. Metsätalouden harjoittajan on vain syytä se ymmärtää, joissakin olosuhteissa enemmän, jossakin vähemmän.
Parempi ja parempi AJ. Kommentillasi viittaat juuri siihen, että ala vierastaa markkinataloutta myös puhtaasti markkinaehtoisten tekijöiden osalta. Aiheesta sentään jo Tapiossakin uskalletaan keskustella, mutta vanhat lähtökohdat ovat vielä syvällä selkäytimissä.
Miksi Jätkä käyt niin kuumana?
Turhemmistakin aiheista täällä keskustellaan kuin reilusta kilpailusta. Markkinatalous on metsätaloudessa vielä aamuhämärissä. Se on ollut ja on maan tapa. Metsäteollisuuden asema on ollut niin vahva, että se on voinut sanella ehdot. Alan ministeriön nokkamiehen kommentti aikanaan Kolin metsäseminaarin saunassa kuvaa asiaa osuvasti. ”SE pärjää ilman Suomea, mutta Suomi ei pärjää ilman SE:tä.” Tähän kun lisätään vielä ns. etujärjestön kytkennät teollisuuteen, niin soppa on melkoinen.
Se, että hankintapuusta, varsinkin tukista, maksettaisiin vertailukelpoinen hinta, se vaikuttaisi laajasti myös metsänkasvatusmenetelmiin. Vallalla olevat järjestelyt eivät tue metsätalouden kokonaisetua ja alkutuottaja on eittämättä häviävänä osapuolena.