Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Annetaan nyt kaikkien kukkien kukkia. Olosuhteet vaihtelevat ja on aivan hyvä, että menetelmissä on valinnanvaraa.
Mänty on Suomessa valtapuu ja omissa metsissäni se edustaa luokkaa 75% puustosta. Uudistamisen teen luontaisesti tai kylvämällä olosuhteista riippuen.
Lapin alueella tein juuri kuivalla ja kuivahkolla kankaalla siemenpuuhakuun vähän kaksijakoisessa metsässä. Siemenpuiksi jätettiin tukkirungoiksi varttuvia kuiturunko – pikkutukin kokoisia tervelatvuksellisia puita. Edes maanpinnan käsittelyä en katsonut tarpeelliseksi tehdä, koska taimettumista oli jo paikoin näkyvissä. Siemenpuut saavat olla tässä tapauksessa 10-15 vuotta, ellei taimettuminen edellytä niiden poistamista aiemmin. Oletuksena on, että syntyy vähän epätasainen ja eri-ikäinen taimikko josta aikanaan seuraa samanlainen käsittely. Ainut toimenpide hakkuiden lisäksi tulee olemaan helppo taimikonhoito, jota mies tekee pari hehtaaria päivässä. Pieni aukkoisuus ei merkitse mitään. Mahd. jonkun siemenpuuksi jätetyn pienen rungon kaatuminen on kustannustekijänä mitätön. Samalla poistettiin siemenpuut aiemmin samalla tavalla käsitellyltä alueelta, jotka olivat poikkeuksetta varttuneet tukkirungoiksi. Puun hinnassa en ole hävinnyt mitään ja sain siemenpuiksi jätetyt rungot kasvatettua tukkirungoiksi.
Kasvut näillä karuilla alueilla eivät tietysti ole suuria, mutta ei ole kulujakaan. Ovat aivan hyvä laiskan miehen metsiä. Olosuhteet antavat tilaa hyvin monenlaisille ratkaisuille ja siksi en kannata mitään yhtä totuutta.
Missä muuten näitä jalostettuja siemeniä on kasvatettu tukkirungoiksi erilaisissa olosuhteissa, josta tämä kasvun ero on saatu todennettua. Entä mitä ongelmia tähän saattaa sisältyä? Ainakin noissa karuissa olosuhteissa olen varovainen – luonto on viisas!
Eikö Seppo tutkijoiden metsäalallakin vähän paremmin tulisi ymmärtää ja kunnioittaa toisiaan. Kasvututkimus on kasvututkimusta ja taloustutkimus taloustutkimusta. Kaikki vaihtoehdot kannattaa pitää pöydällä, niin keinollinen uudistaminen kuin luontainenkin eri menetelmineen. Pitää osata se hyvä ottaa ja loput jättää.
Gla pähkäili desimaaleja metsämatematiikassa. Ei sitä laskemista tietenkään sen vuoksi kannata unohtaa, ettei jokaista desimaalia varmasti tiedä. Mitään ei tiedä tulevaisuudesta varmasti.
Käytännössä jokainen taloudellisesta syystä metsää omistava huomioi koron. Harva kasvattaa puustoa niin kauan, kunnes kasvu pysähtyy kokonaan. Korkoa siinä uudistamisajankohdassa pohditaan. Siitä vai on jostakin syystä tullut useille minusta käsittämätön mörkö – miksi ihmeessä. Minusta joidenkin tutkijoiden tulisi mennä peilin eteen.
Väärin sammutettu, eikö niin Rane, jos kerran muutamia palstoja on naapurille menty myymään. Aivan vapaaehtoisesti ovat ostaneet ilman julkista myyntiä ja vähäisintäkään tyrkyttämistä.
Tiedätkö mehtäukko, että minäkin nautin aivan samasta vuoden kierrosta ja itse hoidetun metsän kasvusta. Eikä se millään tavalla estä koron huomioon ottamista.
Olisiko se Seppo niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Pieni, pieni tekijä on allekirjoittanut, vaikka pinta-alaveroaikana vähän mopo pääsikin keulimaan. Sen jälkeen nyt jo toistakymmentä vuotta vain myyntilaidalla. Eikö se ole vähän joka alalla niin, että pitäis osata takoa silloin, kun rauta on kuumaa. Tunnen sitä paitsi itseni kovin laiskaksi harrastelijaksi, kun en saa matkakilometrejäkään edes kymmenesosaa esim. Gla:n matkoista/ha/v. Puhumattakaan myyräjahdeista, myrkytyksistä ja ties mistä.
Eikö toisaalta keskustelun kannalta ole ollut vain hyväksi, että joku vähän haastaa valtavirtaa. Olin itsekin joskus pojankloppina vähän neuvontatehtävissä ja isäni antoi joskus palautetta. Hän totesi, että se on poika niin, että neuvojia pitää kyllä kuunnella, mutta heiltä pitää osata se hyvä ottaa ja loput jättää. Jos jotakin olen metsäalasta oppinut, niin juuri sen. Omalla päällä on syytä tehdä ratkaisuja.
Taneli: ”Korkoprosenteilla ei leipää kaupasta myydä.”
Eikö tuo ole Taneli huono vitsi. Minusta tuon väitteen lanseeraaja ajatteli sen metsänhoito-ohjeeksi Taneli sinua tyhmemmille. Ei se ole narri joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata.
Pankissa saattavat olla ihmeissään, jos viette sinne pääomaanne ja sanotte, että ette halua suurta korkoa pääomanne tuotoksi, mutta paljon euroja leivän ostoa varten. Ehkä ne siellä sitten selvittävät, että ne korkoprosentit tarkoittavat juuri euroja. Me vain täällä pankissa ilmaisemme tuoton suuruuden pääoman sadasosina eli prosentteina. Tietysti pankista voi paljon nostaa niitä euroja, jos sinne on paljon säästänyt, mutta sillähän ei ole mitään tekemistä taas pääoman tuoton kanssa.
Älä ihmeessä pahoita mieltäsi Taneli, tämä oli vain tällaista ”koninleikkiä”. Toisaalta kyllä sanotaan, että ei niin huonoa pilaa, ettei toinen puoli olisi totta. Tivolit sikseen.
Odotan täällä korvat punaisena mitä Timppa tuumaa. Aika ryöpytys on tulossa, mutta älkää kertoko Timpalle.
Minkin aikaan kovalla innolla istutin männyntaimia suurehkolle avohakkuualalle, kun naapurista vanhaisäntä tuli juttusille. Hän totesi: ”Et sinä niistä enää tukkia kaada.” Oli tullut vähän sellainen isänmaanparturin ja metsäkoijarin maine, kun otteet olivat rajun puoleisia ainakin sivullisten silmissä. No en kaatanut tukkia en, kun ko. alue kymmenen vuoden kuluttua tehtiin pelloksi naapurin toimesta. Tuntematon on tulevaisuus.
Samaista palstaa hakatessa motomieskin vähän nyreissään totesi, kun kovalla innolla joka ilta käytiin palstalla tutkailemassa. ”Ei se metsä niin kuin kaura kasva, vaikka kuinka usein kävisi katsomassa.
Ylihintahan kertoo pölkkypää sijoitusmetsän ja yhteismetsän tuottoeron – niinhän tämä on ymmärrettävä.
Yhteismetsiin houkuttelu on ovela veto niiltä, joiden pyrkimyksenä on mahdollisimman suuri puun tuotto taloudellisesta kannattavuudesta välittämättä.
Mehtäukolla ei siis ole muuta kuin metsää, ei velkaa, ei muita varoja tai kiinteistöjä. Hän asuu puun juurella ja syö käpyjä. No, se oli leikkiä!
Voi olla valinnut vain metsätalouden, eikä siitäkään huolimatta pyri valtakunnan puumäärän kasvattajaksi. Hakkaa suhteelliselta arvokasvultaan vaatimattoman tukkimetsän ja ostaa sillä kolminkertaisen suhteellisen arvokasvun omaavan uuden nuoren metsän jne.
Kait nyt jokainen käsittää, että sillä on merkitystä saako varallisuudelleen prosentin vai viiden prosentin tuoton.
Kenen asiaa mehtäukko ajaa? Ei ainakaan metsänomistajan.
Gla tuolla edellä väheksyi matematiikkaa metsätaloudessa. Minulle matematiikka on aina ollut aina avainasemassa, NNA ja suhteellinen arvokasvu ratkaisevan tärkeitä tunnuslukuja. Siitäkin huolimatta, että huomisesta emme voi sanoa mitään varmaa, puhumattakaan vuosikymmenien päähän ulottuvasta tulevaisuudesta. Ne yhtälöt me tiedämme varmuudella, minkä mukaan tulosta tulee jos tulee. Myös sen, että ilmasto-olosuhteet ovat mitä ovat.
Valtakunnan kokonaispuumäärän kasvuako te tavoittelette? Minun metsätaloudessani sillä ei ole mitään roolia.
Minä pyrin tavoittelemaan tuottoja oman hyvinvointini lisäämiseksi. Ymmärtäisin teistä monia huomattavasti paremmin, jos tuottoa olisi saatavissa ainoastaan metsästä, joka tarkoittaisi, että korot voitaisiin unohtaa.
Tästä syystä esim. yhteismetsät ovat taloudellisesti ongelmalisia. Niissä ei voida hyödyntää ratkaisevan tärkeää tekijää. Jos osakas tarvitsisi rahaa metsästä selvästi tukkimetsää tuottavampaan kohteeseen, hän ei voi tilannetta hyödyntää ja häviää kokonaistuotossa. Kokonaisuus on ratkaiseva, ei metsän tuotto ja siksi korkojen huomioiminen on taloudellisessa mielessä aivan välttämätöntä.
Vain omistetun metsän tuottologiikalla toimien olisi omakin laajentaminen jäänyt toteuttamatta ja taloudelliset tappiot olisivat olleet huomattavia.
Tilanne olisi Timppa toinen, jos rahalle saisi tuottoa vain ja ainoastaan metsästä. Keinollinen metsänuudistaminen tuottaa näissä olosuhteissa yl. pari kolme prosenttia. Jos vastaavalla riskillä on saatavissakin enemmän muualta, niin eikö ole aivan selvää, että sitä ei silloin kannata metsänuudistamiseen sijoittaa, vaan pyrkiä luonnonmenetelmiin.
Minua kiinnostaa metsissäni investointien NNA, suhteellinen arvokasvu jne. Ne kertovat toiminnan taloudellisesta mielekkyydestä.