Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Investoimalla metsänhoitoon voidaan kyllä lisätä myyntipuun tuotosta, mutta se ei tietenkään ole vielä tae kannattavuudesta. Kymmeniä vuosia jatkuneella julistuksella on sokaistu metsänomistajia näkemään härkäpäisesti vain metsä. Jaksollisella kasvatuksella voidaan lisätä puuntuotosta, mutta kannattavuuden tae se ei ole ja metsäänkin voi investoida kovin monella tavalla.
Timpankin pitäisi nyt vielä uudelleen tarkastella laskelmaansa. Metsävähennystä käyttävä ei maksa veroa laskelmasi neljästätuhannesta eurosta, vaan…
Ei millään pahalla Timppa! Kaikki mitä kerrot metsävähennyksestä on tietysti totta ja käytetty metsävähennys kaiken lisäksi tuloutuu metsä myytäessä.
Mutta, keskustelimme yhteismetsän ja yksityisomituksen verotuksesta. Yksityinen metsänomistaja voi myydä metsänsä perillisilleen verottomasti ja perilliset voivat taas jatkaa metsävähennyksen tekemistä jne…
Jos metsänomistajalla ei ole metsävähennystä tai se on käytetty loppuun, niin pääomahakkuissa kannattaa vakavasti harkita myyntiä perillisille ennen pääomahakkuita.
Jos omankin kokemuksen perusteella jotakin yritän kirjoituksillani sanoa, niin sen, että metsänomistajalla on joka suhteessa erittäin runsaasti vaihtoehtoja, eikä todellakaan ole itsestään selvää, mikä on kulloinkin viisasta.
Timpalle, jos sallitte, kun ei varsinaisesti liity aiheeseen.
Asetin kysymykseni Timppa huolimattomasti. Tarkoitukseni oli kysyä paljonko maksatte veroa bruttotulosta.
Jos esim. oletamme, että vuotuisista bruttotuloista menojen osuus on vaikka 15 %, niin metsävähennyksen käyttäminen tarkoittaa sitä, että verot pienenevät kolmasosaan. Näin, vaikka lasketaan metsävähennystä käyttämättömän veroprosentiksi 26,5 ja käyttävän 30.
Paljonko Timpan yhteismetsä maksaa tuloksesta veroa? Kuinka suuri yhteismetsänne on ja hankitaanko siihen ostamalla vuosittain lisää pinta-alaa? Olenko väärässä, jos olen ollut ymmärtävinäni, että yhteismetsänne pinta-ala on pysynyt suurin piirtein vakiona ja vain osakkaat ajan saatossa vaihtuvat?
Minä olen männiköitteni jaksollinen kasvattaja (molemmat tiedämme miksi), vaikka esim. tuo Lapin kuitu- pikkutukkikokoisilla siemenpuilla uudistaminen läheneekin jatkuvan kasvatuksen ajatusta eli ei pyritäkään uudistaessakaan ehdottomaan saman ikäisyyteen ja alaharvennuksin tasakokoiseen puustoon.
Keskustelu kasvatusmenetelmienkin paremmuudesta on puhtaasti esiin noussut korkokysymys. Se muutti metsälainsäädännön ja aiheuttaa tämänkin keskustelun. Aivan riippumatta siitä mitä Gla kirjoistaan lukee.
Lailla pakotettu, puun määrällisen tuottamisen tarve on ollut syy pakolliseen jaksolliseen kasvatukseen siirtymisessä, ei metsänomistajan talous.
Yksityisomistus on vallitsevilla säädöksillä ehdottomasti tuottoisin metsään sijoittamisen muoto. Siinä on selvästi parhaat toimintaedellytykset, tehdä mm. verosuunnittelua, ottaa vaihtoehtoiset tuotot huomioon, välttää turhia kuluja jne. Niin metsärahastoissa kuin yhteismetsissäkin on aivan liikaa rasitteita. Yhteismetsien hieman pienempi verokanta, ei kata edes syntyviä rasitteita verojenkaan suhteen.
Jyrkät mielipiteet jk:sta kumpuavat usein muista kuin oman metsätalouden lähtökohdista. Mehtäukolla urakointi 90% ja metsätalous 10% jne., jolloin jyrkät kannanotot ovat tietysti luonnollisia.
Jaksollisen kasvatuksen perinteet ovat meillä kymmeniä vuosia olleet kattavan vahvat. Lainsäädäntö, suositukset, koulutus, Metla, Tapio, Metsäkeskukset, Mhy:t ja kaikki toteuttajat oli tähän ehdottomaan ilosanomaan koulutettu. Jaksollinen, voimaperäiseen viljelyyn ja alaharvennuksiin perustuva metsätalous. Tätä taustaa vasten kalapaliikki on vähintäänkin ymmärrettävä.
Koroista ei puhuttu mitään, vaikka selvää on, että vasta kymmenien vuosien kuluttua tuloutuvia investointeja rasittaa korkokirous, täysin riippumatta siitä hyväksyykö sen vaiko ei. Kun investointien kannattavuus tämän vuoksi nousekin kriittiseen tarkasteluun, ei mikään olekaan enää itsestään selvää.
Kaiken lisäksi tähän liittyy niin paljon erilaisia ja hyvinkin ristiriitaisia kysymyksiä, joiden vastaukset ovat kaiken kukkuraksi kymmenien vuosien päässä tuntemattomassa tulevaisuudessa, että ehdotonta kantaa on aivan mahdoton muodostaa.
Mitä ihmettä te mehtäukko ja kumppanit oikein vaahtoatte. Mitä haittaa teille on jonkun jk:sta. Vaihtoehtoisten menetelmien mahdollisuus kehittää kaikkia vaihtoehtoja. Kokemuksethan jk:sta ovat vähäisiä, koska sen käyttäminenkin on vasta juuri tullut edes mahdolliseksi. Koska jaksollinen tuottaa yl. enemmän puuta, niin jk vähentää puun ylitarjontaa, mikä ilman muuta on myös jaksollisen kasvattajan etu. En ymmärrä yhtäkään syytä, miksi jaksollisen kasvattajan tulisi paheksua jatkuvaa kasvatusta.
Mitään varmaa ei ole sekään, kuinka etelän puhtaat istutuskuusikot tulevat menestymään. Kuusi on aika herkkä puu suurillekin ongelmille – vasta aika näyttää miten käy ja kuinka korjuutekniikat jne. kehittyvät. Toisaalta jo hyvinkin matalat laskentakorot tuhoavat keinotekoisen uudistamisen kannattavuuden, jopa täysin riippumatta siitä, kuinka vaihtoehtoiset menetelmät menestyvät.
Suomen metsätalouden imagonkin näkökulmasta vaihtoehtoiset menetelmät ovat erittäin perusteltuja. Mikä ihme siis mättää?
Pahoittelen Pete, jos närkästyit metsänostokommentistani. Tarkoitukseni oli vain osoittaa, että kalliin uudistamisinvestoinnin on voinut korvata vaihtoehtoisella sijoituksella uuteen metsään, jonka tuotot ovat minusta poikkeuksetta olleet huomattavasti suurempia ja tehdä uudistaminen säästeliäästi.
Männylle uudistaminen on helppoa ja halpaa ainakin oman kokemukseni perusteella. Paljon suurempi ongelma on ollut, että puuta tulee aivan liikaa, eikä liian vähän. Toki joskus ylenpalttisesti väärääkin puulajia. Lapissa koivut eivät ole ongelma. Porot pitävät siitä huolen ja välillä sotkevat männytkin.
Olosuhteet ovat olleet näihin asti sellaiset, että kannattava metsänosto ei ole todellakaan mitään erityistaitoja vaatinut. Markka-aikana tulonsiirrot metsään, devalvoimalla markka aika ajoin. Verotuksen siirtymäaikana aivan käsittämättömän myönteiset verosäännökset ja euroaikana poikkeuksellisen matala korkotaso.
MJO kehottaa minua myymään metsäni. Ilmeisesti sillä perusteella, että olen rohjennut suhtautua kriittisesti kalliisiin uudistamisinvestointeihin ja pyrkinyt etsimään edullisempia vaihtoehtoja. Kerroin juuri edellä, josta Pete puolestaan närkästyi, että uuden metsän ostaminen on ollut huomattavasti uudistusinvestointia tuottoisampaa. Nuorten metsien suuri osuus tarkoittaa hyvää suhteellista arvokasvua, metsävähennystä puolestaan on huomattava määrä käyttämättä ja metsien myynti johtaisi melkoiseen veroseuraamukseen.
Pyydän keskustelijoilta anteeksi liiallista innostumistani ja siirryn sivuun, ettei kenenkään tarvitse närkästyä.
Minulla ei ole missään sellaista kokemusta, ettei jotakin metsää olisi ajan kanssa syntynyt. Täällä liioitellaan taimien syntymistä suuntaan ja toiseen sen mukaan mitä halutaan osoittaa – lapsellista!
Gla:n tuhannen neliömetrin uudistuminen tai uudistumattomuus muutaman vuoden aikana ei osoita tasan mitään. Kirjoitat ajatuksella, että vain sinä olet joskus käynyt metsässä ja seurannut mitä siellä tapahtuu.
Kaikki metsät olisivat hävinneet tältä pallolta jo ajat sitten, ellei metsää olisi syntynyt luontaisesti. Keinotekoinen uudistaminen on aika tuore keksintö.
Kun metsänomistajalla on pää ja otsanahan alla muutama aivosolukin, hän voi kokemuksensa perusteella aika paljon päätellä metsän olosuhteiden perusteella taimettumisen edellytyksistä.
Minulla ei ole mitään ongelmaa ymmärtää Etelä-Suomen kuusikon uudistamista istuttamalla, jos sille saa 4% tuottoa. Sehän on hyvä ja järkevä tuotto. Sitä en kritisoi. Sitä kritisoin, että jotkut pitävät sitä ainoana ehdottomana totuutena, kun se ei sitä ole. Minusta kaikkia vaihtoehtoja tulee kunnioittaa, kun vaikuttavat tekijätkin ovat näin levällään tuntemattomassa tulevaisuudessa, jatkuvaa kasvatustakin.
Sinä päivän Aj, kun yöuneni häiriintyvät jonkun metsän uudistumisen vuoksi, luovun kiireesti metsätaloudesta. Hevoseton mies on huoleton mies.
Jos sitten vertaan tuota istutusinvestoinnin tuottoa johonkin tilakaupalla saatuun tuottoon, niin ero on kyllä aika selvä. Ostin esim. 20 vuotta sitten tilan hintaan 130.000 markkaa. Sieltä on jo pinta-alaverolla hakattu reilusti ostokulut. Investoinnit ja kulut uudistuksiin ja ojituksiin jne. luokkaa 3000 euroa. Nyt jos laitan OP metsään kyselyn hinnasta vastaus on 130.000 euroa. Toki OP metsä yliarvioi hinnan mutta sittenkin. Eikä tämä mikään erikoistapaus ole. Metsätilakaupalla kunnon tuotot on metsätaloudessa tehty, ei uudistamisinvestoinnein.