Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Sinulla Gla on niin vahva oma asenne tai intressi, että mikään todistelu ei sitä voi muuttaa. Perustelut keksitään vaikka mistä. Ainakin viranomaiset laittavat pallon jalkaan, ellei toimi käsityksesi mukaan.
Taloudellinen tosiasia kuitenkin on se, mitä Pukkala toi esiin. Taloudellisesti perusteltua viljelymetsätalous on etelän hyvillä kasvupaikoilla pienellä korolla laskettuna.
Kun tiedetään, että keskimääräinen metsänomistus on n. 30 ha, niin on taloudellisessa mielessä yksi paskan maku mitä menetelmää käyttää. Varsinkin, jos joutuu vielä ostamaan metsänhoitopalvelut. Jos joku ei metsän muiden arvojen takia halua avohakata, niin se on vähintäänkin ymmärrettävää. Minä ainakin sen aivan hyvillä mielin heille suon, samoin kuin viljelymetsätaloudenkin.
Älä suotta Timppa vaivaa sillä mieltäsi. Yhteismetsälle korko ei merkitse mitään ja osakkaat ovat kanssasi hyvin tyytyväisiä . Ette osta uutta metsää ja pyri välttelemään veroja, tee sijoituksia tai maksa velan korkoja. Teollisuus saa puuta ja yhteiskunta mukavasti tasaista verotuloa. Metsänne on hyvällä lämpösumma-alueella ja tuottaa sen n. 3% reaalituottoa ja sehän on aivan hyvä.
Anteeksi nyt Gla, mutta minä vähän putosin nyt kyydistä.
Esittämäsi asiat pitää MJO tietysti tiedostaa. Siitäkin huolimatta on otettava huomioon se, mitä Gla kirjoitti. ”Jokainen kuitenkin osaa laskea sen, mikä menee valittua korkoa käyttäen tappiolle.”
Tätähän Pukkalakin toi esiin. Jos ja kun tiedämme millä rajakorolla viljelymetsätalous missäkin olosuhteessa menee jo tappiolliseksi, niin se tarkoittaa vääjäämättä sitä, että jo tätä alhaisemmalla korolla luontaiset menetelmät ovat kannattavampia.
Panostamalla metsänhoitoon voidaan tuottaa enemmän, sitä ei kukaan epäile. Muutenhan koko metsänhoito olisi aivan pähkähullua. Kysymys kuuluukin, että saadaanko tälle investoinnille riittävä tuotto, varsinkin kun se ilman investointejakin tuottaa jotakin.
Aivan oikein Timppa, en todellakaan käsitä! Minulla ei ole toisessa taskussa korotonta ja toisessa taskussa korollista rahaa. Miksi yrittäisin pettää itseäni? Ajattelen asiasta Pukkalan tapaan, vaikka männiköitäni kasvatankin jaksollisesti puulajista johtuen. Luontaista uudistumiskykyä hyödynnän kun se suinkin on mahdollista. NNA on oltava kaikissa olosuhteissa positiivinen. Se on koko toiminnan lähtökohta.
Jos fokus olisi ollut ylläpito, metsät olisivat jääneet hankkimatta ja takkuaisin edelleen perimäni parinkymmenen hehtaarin kanssa. Toki uhraamalla kaikki voimavarat tähän kahteenkymmeneen hehtaariin, se olisi tuottanut jonkin verran enemmän ja sen puuvaratkin olisivat ehkä suuremmat, mutta taloudellinen tulos olisi ollut mitäänsanomaton.
En nyt jatka tätä joutavaa jankkaamista Timppa kanssasi tämän enempää.
Ennen kaikki oli toisin. Silloin osakekauppojen tai muiden myyntivoittojen verottomiksi saamiseksi piti myydä metsää ”tappiolla”.
Jos pinta-alaverolla oli ostanut hakkuukypsän metsän ja hakannut ja uudistanut sen, niin sen myynnistä seitsemän vuoden kuluttua syntyi verotukseen huomattava myyntitappio. Vain verovuoden ja viiden edeltävän vuoden hakkuutulot huomioitiin myyntivoittoa tai tappiota laskettaessa. Verohyöty myynnistä saattoi olla moninkertainen taimikon myyntiarvoon verrattuna.
AJ: ”Jos taas tavoitteena on ekosysteemipalvelujen maksimointi, on syytä tapauskohtaisesti harkita myös muita vaihtoehtoja.”
Eikö Pukkala käsitellyt aihetta ennen muuta taloudellisena kysymyksenä. Joten harkinta AJ tulee kysymykseen paljon laajemmin kuin vain tapauskohtaisesti ekosysteemipalveluja ajateltaessa?
Olisin Timppa saama mieltä kanssasi, jos voisin hyväksyä ajatuksen, että korko on nolla. Silloin puuntuotannon maksimointi = kannattavuus. Sinulle korko nousee esiin vasta uutta metsää ostettaessa, vaikka molemmissa kysymys on samasta asiasta, metsätalouteen investoinnista. Kaikki metsät kannattaisi ostaa, jos korko olisi nolla.
Kyllä Timppa Mhy:n asema on samanlainen puolueettomuuden suhteen, kun se myy metsänuudistamispalveluja. Yhdistysten kyllä minusta kannattaisi ottaa vakavasti metsänhoidon taloudelliset kysymykset. Muuten saattaa markkinarako käydä niin kapeaksi, että sitä ei ole ollenkaan. Isot sellunkeittäjät tarjoavat uudistamispalveluja ja heidän näkökulmastaan tietysti puuntuotannon maksimointi on ainut oikea pyrkimys.
Minä arvostan teitä jokaista metsänhoidosta kiinnostunutta, täysin riippumatta menetelmästä. Hoidettua metsää on helppo katsella.
Älä nyt ihmeessä Timppa revi pelihousujasi. Onko tiedemaailma yleensäkään mistään yksimielinen ja ehdottomia totuuksiakin taitaa olla aika vähän. Pukkalan kannanotothan oli ihan perusteltua asiaa.
Se on aika mitätöntä, että yksi proffa näin toimii. Meillä on kymmeniä vuosia ollut neuvontajärjestöjen armeija omaa etuaan ajaen julistamassa yhtä kritiikitöntä totuutta.
Toisaalta tietysti ymmärrän Timppaa, yhteismetsän puuntuotannon pakkopaidan vuoksi. Metodi on sama Hangosta Ivaloon. Sitä kylläkin ihmettelen, kun hän näkee metsätalouden niin kannattamattomana, että uutta metsää ei missään tapauksessa kannata hankkia.
Jos meillä on täsmälleen saman riskistä pankkitiliä, josta toisesta saa korkoa prosentin ja toisesta kaksi prosenttia. Kun kysytään kumpaanko on taloudellisempaan sijoittaa, niin jokainen täyspäinen vastaa, että kahden prosentin tilille.
Mutta jos kyseessä onkin puuntuotanto, niin osa porukasta alkaa väittä, että ei pidä paikkaansa. Mikä ihme on silloin kirkon pimittänyt?
Se tietysti kuulostaa eriomaiselta, että vuotuisista tuotoista vain 15% menee kuluihin. Oleelliseksi muodostuukin se, minkälainen tuotto on saatava metsään sitoutuvalle pääomalle.
Täsmälleen sama korko-ongelma tulee näin ajatellen vastaan kuin metsänhoidon investointien ajallisesti pitkässä tuloutumisessakin.
Se, että metsänomistaja uskoo ja toteuttaa aktiivista metsänhoitoa jaksollisella kasvatuksella ja pyrkii maksimoimaan puuntuotosta on aivan ok. Saa sitten prosentin tai neljä prosenttia tuottoa sitoutuvalle pääomalle.
Se on kuitenkin itsensä pettämistä, jos kuvittelee sen olevan taloutensa näkökulmasta ainut oikea ratkaisu. Minä en kykene hyväksymään mitenkään tällaista ehdotonta puuntuotantoa maksimoivaa metsänhoitoa aina taloudellisimmaksi vaihtoehdoksi, jos rehellinen haluan itselleni olla.
Aivan oma lukunsa on sitten metsien muut arvot.
Timppa.
Ei näin 20×0,035×4000=2800 euroa, vaan näin vuodet ×0,035×1600, kunnes metsävähennys on käytetty. Näin sinun laskema korkohyötykin kääntyy päälaelleen. Lisäksi metsävähennyshän tehdään prutto- eikä nettotulosta.
Lopetetaan, ettei joku pillastu, kun ei kuulu aiheeseen.