Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Eikö metsät vaihda omistajaa n. 30-vuoden välein, eli jo 60-vuoden kasvatusaika tarkoittaisi päätehakkuuta vasta kolmannelle sukupolvelle. Miksi 20 -30% pienempi hinta? Voi tehdä pienaukkoa, kaistalehakkuuta, siemenpuuhakuuta, eikä esim. ensiharvennusta ollenkaan.
Eikä se ole ollenkaan koko totuus, että vain etelän rehevillä mailla on tehty tulosta metsätaloudella. Oma kokemukseni on melkeinpä päinvastainen. Eikö se nyt niin ole, että metsätalouden kunnolliset taloudelliset tulokset ole tehty tilakaupoilla, eikä metsänviljelyllä?
Petkeles: ”Esimerkiksi istuttamalla viljelty kuusikko tosiaan kasvaa paljon puumassaa ja euroja tulee paljon. Tätä voidaan myös vaatia ottaen huomioon menetelmän vaatimat investoinnit ja hakkuutulojen jakautumisen. Huomauttaisin että menetelmien taloudellinen ero on nimenomaan sitoutuneen pääoman määrässä, sen likvidiksi muuttamisen ajoituksissa ja mahdollisuuksissa, tätä kautta sitoutuneen pääoman suhteellisessa tuotossa.
Olisi hienoa jos voisimme sisäistää suhteellisen tuoton käsitteen erotettuna nimellissummista ja euroista.”
Tähän on helppo täysin yhtyä.
Onko jk:n kiivaan vastustamisen taustalla pelko avohakkuiden kieltämisestä? Jos on, niin eikö se ole vain hyvä, että osa harjoittaa jatkuvaa kasvatusta, eikä päinvastoin.
Jos jaksollinen kasvatus tuottaa sijoitukselle 2-4%, jonka vasta kolmas sukupolvi voi tulouttaa, niin ei se nyt niin tuottoinen sijoitus ole, että sen vuoksi kannattaa pelipaitansa repiä. Tästä myös seuraa se, että em. suuremmilla laskentakoroilla luontaiset menetelmät (mitä ne sitten ovatkaan) ovat vääjäämättä taloudellisesti tuottoisampia, eikä siihen edes tarvita tietoa jk:n tuotoista. Viitekorotkin ovat normaalisti suurempia ajan pidentyessä, koska riski kasvaa.
Minulle nämä menetelmien määritelmät eivät merkitse tasan mitään. Oleellista on, että on vaihtoehtoja, josta kulloinkin voi valita.
Näkemys vaihtoehdoista ja niiden riskeistä riippuu asetuista tavoitteista.
Jaksollisen kasvatuksen ainoaksi vaihtoehdoksi kokevat, asettavat puun määrällisen tuottamisen tavoitteeksi ja metsätalouden riskiksi he kokevat puuntuotannollisen riskin. Jaksollinen kasvatus johtaakin suurempaan puuntuotantoon ja pienempää puuntuotannon riskiin. Näistä ilmeisesti valtaosa onkin suunnilleen samaa mieltä.
Kumpi vaihtoehdoista sitten on taloudellisesti paremmin kannattava on jo huomattavasti vaikeammin osoitettavissa. Sama koskee taloudellista riskiä. Asiaan vaikuttavat mm. laskentakorko, maaperä, lämpösumma, tuntematon tulevaisuus jne. Eli ehdotonta yleispätevää kantaa on aivan mahdoton ottaa.
Jos taas tavoitellaan metsän muita kuin taloudellisia arvoja, niin ylivoimainen enemmistö kokee jatkuvasti puupeitteisen kasvatuksen paremmaksi.
Kuitu- ja energiapuun osuus hakatusta puumäärästä suomessa on selvästi yli 50%.
Tukkiprosentti tietysti vaihtelee suuresti olosuhteista riippuen. (puun pituus jne.) Visakallon olosuhteet eivät ole mikään keskimääräinen totuus, se sinun tulee muistaa.
Luontaisesti syntyneitä metsiä metsäpinta-alasta esim. omassa lähipiirissäni on huomattavasti yli 50%, ehkä 75%. Keinollisesti uudistettuja päätehakkuumetsiä ei vielä käytännössä ollenkaan.
Joka puusta on jotakin rakentanut tietää, että istutusmänniköistä ei mitään laatutavaraa saa. Kun katson puustoa tuolla meren läheisyydessä, niin männyt ovat lähes kaikki surkean heikkolaatuisia. Kuuset huomattavasti parempilaatuisia.
Keskustelu yleisellä tasolla on hyvin ongelmallista, olosuhteet ovat niin erilaisia, eikä vain Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä.
Minäkin olen tehnyt muutaman puukaupan ja aina ostaja on löytynyt. Kemijärvellekin puuhataan Visakallo jopa sellutehdasta, joten heillä on ilmeisesti sinua parempi usko tulevaisuuteen. Ilmeisesti otit kokemuksesta kantaa Lapin metsätalouteenkin, kun sitä sinulta kysyttiin. Minä olen ollut enemmän jäärä suomalainen ja vastannut vaikka ei ole kysytty. Lämpösumma ei läheskään kaikkea ratkaise.
Ei kai tukin korjuutaksan ero ole 10 e/m3 harvennuksen ja päätehakuun välillä. Eikö näin suurta eroa selitä muut tekijät.
Kun luen teiltä noita kuusen kasvatuksen ongelmia ja uhkia, joita näyttää on olevan vaikka minkälaisia, olen oikein tyytyväinen, että hoidan laiskan miehen mäntymetsiä. Uudistaminen on helppoa ja halpaa. Siemenpuuhakuusta saa päätehakuun hinnan ja pienimmät puut voi sopivissa paikoissa siemenpuina kasvattaa tukiksi. Mänty lähtee nopeasti siemenestä ja istutuksella vain pilaisi tyvitukin laadun ja kalliilla uudistamisella taloudellisen kannattavuuden. Sydänpuu isoja kuivia oksia täynnä. Gla autoileekin 10 kertaisesti/ha (vaikka palstojeni äärietäisyys lähentelee tuhatta kilometriä). heinää, myrkyttää ja mitä milloinkin.
Visakallohan on samaa mieltä Pukkalan kanssa, että voimaperäiseen metsänuudistamiseen kannattaa panostaa VAIN parhailla alueilla. Muualla on perusteltua poimia vain kasvun hedelmiä niin kauan kuin kysyntää on ja saa suhteellisen arvokasvun pidettyä riittävällä tasolla. Hän vain kertoo sen hieman toisin sanakääntein. Uudehko metsänomistaja on aivan oikeilla jäljillä.
Sijoituksien kannattavuutta kuvaa pääoman tuottoprosentti. Metsissä kannattavuutta vastaavasti kuvaa suhteellinen arvokasvu eli puuston ja maapohjan arvojen summan suhde vuotuiseen euromääräisen kasvuun. Yläharvennus lisää voimakkaasti suhteellista arvokasvua, kun siinä poistetaan runsaasti puuston arvoa ja jäljellejäävän puuston kasvu kiihtyy. Tämä on se tekijä, mikä tekee jk:sta mielenkiintoisen.
Metsän uudistaminen istuttamalla tuottaa esim. 3%, ja jonka tulouttamiseen menee kaksi sukupolvea. Jos investoinnin joutuu myymään jo kymmenen vuoden kuluttua, edes nimellisesti omien saaminen takaisin saattaa olla vaikeaa. Taloudellisessa mielessä uudistusinvestointi ei ole erityisen houkutteleva – nopeaa rikastumisen pelkoa ei siis ole. Minä en ymmärrä keinollisen uudistamisen uhoanne.
Yläharventamalla metsää suhteellisen arvokasvun pitäminen selvästikin yli kolmessa prosentissa ei ole erityisen vaikeaa.
Timppa närkästyi YLE:n uutisoinnista. Jos omistaisin kymmenen hehtaaria uutisessa näytettyä metsää, minäkään en hakkaisi sitä aukoksi kuin konkurssiuhan alla. Aivan ilmeisesti ko. metsän suhteellinen arvokasvu tuon hakkuun jälkeen on yli tuon kolmen prosentin. Metsiä hoidetaan nyt nykyisten puunkorjuumenetelmien ja teollisuuden ehdoilla. Ollaanko me pilaamassa näillä menetelmillä metsämme?
Rauhoittukaa, molemmissa menetelmissä on ongelmansa. Keskittykää mieluummin siihen, kuinka kumpaakin menetelmää voi kehittää. Vaihtoehdot ovat sallittuja. Kukin metsänomistaja itse päättää omista lähtökohdistaan mitä menetelmää käyttää ja pulinat pois.
Maapohjia on joka lähtöön, lämpösumma muuttuu Suomen mitalla rajusti, laskentakorkoon ei ole yhtä totuutta jne. Taloudellisestikaan ei ole yhtä vastausta, muista arvoista puhumattakaan. Puuntuotos voimaperäisellä jaksollisella kasvatuksella on parempi, olosuhteista riippumatta, mutta kannattavuuden tae se ei ole.
Metsänviljelyn kannattavuus ei monen prosentin korkoa kestä. Eikä se muutu piiruakaan siitä etsimällä jk:n, kanankasvatuksen, kauranviljelyt tms. huonoja puolia.
Minä en olisi metsiä kyennyt rahattomana ostamaan ilman avohakkuita ja metsänviljelyä. Siemenpuustollakaan ei taloudellisesta syystä voinut pinta-alaveron aikana uudistaa, koska siitä ei olisi saanut tarpeellista verovähennystä, jolla sai ”tapettua” pinta-alveron, kunnes puunmyyntivero alkaa. Pinta-alaverolle mahdollisimman puustoisia metsiä ja puita nurin verottomasti niin paljon kuin laki sallii ja avohakkuille välitön metsänviljely järkevin kustannuksin. Oneksi sentään usein sai suoraan yrittäjiltä asialliseen hintaan maanmuokkauksen ilman välikäsiä ja siihen kylvö kohtuullisella siemenmäärällä oikeisiin paikkoihin käsin kylväen. Uudistuksen hinta 200 e/ha + tunti pari omaa työtä/ha. Verotus on omalla kohdallani näytellyt hyvin ratkaisevaa roolia niin metsän ostoissa kuin myynneissäkin.
Kuinka kukin korkoja laskee tai on laskematta on tietysti jokaisen oma asia, eikä sen suuruuteenkaan ole mitään yhtä vastausta. Metsätalouskin on niin monen tekijän summa, että joka väittää tietävänsä ehdottoman totuuden, ei ota kaikkea huomioon.
Se on tietysti ihan vilpittömästi hienoa, kun hömppäkymmenellä olevat näkevät kauaskantoisen metsänviljelyn niin ehdottomana totuutena. Vaikka kuolisit huomenna, istuta silti omenapuu.
Suojeluasioiden pilkkaamista paheksun, jota näiltä yhden totuuden esittäjiltä melkeinpä poikkeuksetta saa lukea. Ihminen on lyhytnäköisistä syistä aika taitava pilaamaan tämän ainutkertaisen pallon, joten ei ole ollenkaan pahitteeksi, että sitä jotkut tahot pyrkivät vähän hillitsemään.
Laskentakorko dominoi suvereenisti, kumpi kannattaa paremmin missäkin. Muut tekijät ovat pikkuseikkoja. Korkoa kun muuttaa pari prosenttia, niin kaikki on toisin.
Korko on vielä metsänomistajakohtainenkin. Toinen tunkee rahansa patjan alle ja toinen maksaa pikavippikorkoja.