Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Perustetaan yhtiö, joka ostaa ”joutomaata” Etelä-Amerikasta ja lähdetään porukalla metsittämään se. Hiilen sidonta siellä on moninkertainen, täällä tehtävään metsittämiseen verrattuna.
Metsälehti selvittämään kohteita ja palstalaiset perustavat yhtiön ja metsittävät sen.
Näin voisimme hyvällä omallatunnolla lisätä hakkuita täällä.
Aivan selvää on, että hakkuiden voimakas lisääminen lyhyellä aikavälillä vähentää hiilen sidontaa täällä. Taalaksen mukaan ilmasto joka tapauksessa lämpenee seuraavat 50 vuotta ja mitä siitä mahtaa seurata – sitä voimme vain arvailla. Pohjoisilla alueilla lämpeneminen saattaa olla todella huomattava. Ehkä Lapin metsät eivät olekaan niin huono sijoitus pitkälläkään aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä ne ovat sitä ilman muuta olleet.
Puukin esille nostama nopeakasvuinen lehtipuu on mielenkiintoinen kysymys hiilensidonnassa. Minullakin on muutamien kymmenien hehtaarien kohde vajaan kymmenen metrin mittaista, läpipääsemätöntä koivikkoa, rehevällä kosteahkolla maapohjalla Pohjois-Suomessa, jonka luonto saa hoitaa omalla tavallaan. Toivottavasti kiinalaiset saavat laitoksen pystyyn energiapuulle.
Kolme suurta julkaisee jotakin tilastoja vain ja ainoastaan, jos katsovat ne etujensa mukaisiksi.
Jokainen kaiketi ymmärtää, että hintasuhteet ovat vääristyneet. Hinnat eivät vastaa jalostusarvoa. Metsänomistajien ”näennäisesti” hallitsema toimijakaan ei noudata oikeudenmukaisia pelisääntöjä, joka on tietysti surullista. Renki on ottanut isännän aseman.
Kun puusto esim. 300 m3/ha avohakataan kestää aika pitkään ennen kuin sama hiilimäärä on sitoutunut metsään takaisin. Lisäksi hajoavat oksat, latvukset ja kannot. Sahatavaraakin tulee rajallinen määrä ja siitäkin vain osa jää pitkäaikaiseksi hiilivarastoksi. Kyllä tosiasiat pitää tunnustaa. Aikaongelma on tosiasia, halusimme tai emme.
Jopa hemputtajan tulisi myöntää, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Vai kuvitteletko kyvyistäsi hieman liikaa?!
Mikä kokonaisvaikutus metsien käyttämisellä sitten on, on ilmeisesti huomattavasti vaikeampi arvioida, ainakin jos sillä voidaan korva fossiilisia.
Hiilen sitominen rakennuksiin, monine mahdollisuuksineen ja kaikkien mahdollisten alueiden metsittäminen olisi varmaankin järkevää hiilensidonnan näkökulmasta. Niitä tulisi edistää.
Jätkän ja Jalkasen ajatus on oikeansuuntainen. Näin tulisi olla, jotta voitaisiin puhua kilpailusta puukaupassa.
Valitettavasti metsänomistajat ovat niin sekava joukko ilman edunvalvojaa, että tällaista kauppaa voidaan tehdä. Näin räikeään kilpailurajoitteeseen tulisi jo kilpailuviranomaisten puuttua. Ongelmaa ei yhtään helpota se, että metsänhoidon parissa häärii enemmistönä muut kuin omistajat, joiden intressi on useimmiten vastakkainen omistajan kanssa. Omaa etuaanhan jokainen lähinnä ajaa. Ihmeen hampaattomia ovat sahayrittäjätkin asian suhteen, vaikka ongelma on hyvin tiedossa. Käsittämättömän kova on valta näillä kolmella suurella. Na saavat tehdä melkein mitä vain, eikä siihen uskalleta puuttua.
Nyt katkonnan riskin kantaa se, joka ei voi siihen millään tavalla vaikuttaa.
Puukauppaa käydään kuin Palsamäen huutokaupassa, myydään ilman pohjahintoja ja ostaja sanelee hinnan.
Muutetaan vaihteeksi systeemi siten, että myyjät laittavat leimikkonsa esille ja leimikolle hinnan, josta ostajat voivat käydä ostamassa, jos puuta haluavat.
Jotain kättä pidempää pitäisi olla TTL.
Kaupassa on kaksi osapuolta ja hinnasta pitää sopia, jotta kauppa syntyy. Kuten Rokka totesi tuntemattomassa, että jos sä juokset, saat juosta vaikka Pohjanlahdelle saakka, mutta ellet juokse, niin minkä hää tekkööt. (tai jotain siihen suuntaan) Yksinkertaista, jos hinta ei ole oikea, niin ei tehdä kauppaa.
Me tarvitsisimme päivitetyn tiedon kapuloiden kulloisestakin JALOSTUSARVOSTA!
Tietääkö Anneli mistä saisi sellaisia ”jalostettuja” mäntyjä, jotka eivät tuottaisi käpyjä ollenkaan. On pirunmoinen riesa nurmikkoalueella.
Tukista maksetaan sen jalostusarvo, mutta kuidusta vain muro-osa jalostusarvosta. Selluyhtiöt ovat sopineet, että hintaa ei nosteta. Kilpailua käydään vain kylkiäisillä. Toinen kaksinkertaisilla bonuksilla, toinen tienteolla jne. Kaupankäynnissä vain tukin hintaa voi saada tingattua ylöspäin, vaikka sen jalostusarvo on jo tapissa.
Tilanne on sairas ja se on metsänomistajien omaa tyhmyyttä. Yhtään mottia kuitupuuta metsänomistajan ei pitäisi selluvirmoille myydä, ellei hinta ole 25e/m3. Aivan varmasti tilanne muuttuisi, kun yhtäkään kauppa ei puoleen vuoteen selluvirmoille tehtäisi. Tukkileimikkoja ei muutenkaan kannata kolmelle suurelle myydä, koska katkonnassa varmuudella häviää. Kylkiäiset tulisi kaupanteossa kieltää.
Puuntuotoksen maksimoiminen (eli maapohjan tuottokyvyn täysimääräinen hyödyntäminen) on yhtenevä kannattavuuden kanssa vai jos korko on nolla. Se tekee vajaatuottoisuuden määritelmästä mielenkiintoisen.
Jätkä, Nallekin kannatti UPM:n miehenä pinta-alaverotusta eli metsien tuoton verottamisen sijasta varallisuuden verottamista. Nalle toki syystä vain metsänomistajille tuoton sijasta varallisuuden verottamista, ei toki Nalle itselle! Suosittelen monille keskittymistä vain omien metsien hoitoon ja sieltä tuloksen tekemiseen parhaan kykynsä mukaisesti, jos kokee kykyjä olevan. Naapuri hoitakoon omia metsiään tavallaan. Minäkään en yhtään pane pahakseni vaikka naapurit pitävät metsänsä peitteisinä – vähemmän tulee tuulenkaatoja rajoilla.
Petelle: Ei ole sinulle selkeää todistusta. Toiseen kysymykseen Timppa jo taisi vastatakin. En aio kulottaa ja en ole kulottanut. Tiedä sitten helpottaisiko jonkin pienen alan kulottaminen tunnontuskiani.
Eikö ”vajaatuottoisen” (sinänsä mielenkiintoinen käsite) uudistamiseen harrastelijan mielestä ole nimenomaan taloudellista syytä?
Eikö se nyt niin ole Pete, että aukkoja hakataan taloudellisista syistä. Olet minusta harvinainen poikkeus, jos teet niitä muista syistä.
Minä en ole Pete minkäänlainen esimerkki luonnonsuojelusta metsissä tai mistään muustakaan metsänhoidossa. Sooloilen kokemukseni perusteella mitä milloinkin. Vähän huonoa omaatuntoa joskus poden luontoa kohtaan tekemistäni rajuista otteista.
Surullista keskustelua.
Menetelmiä hankala verrata toisiinsa, kuten ei suolaa ja sokeriakaan.
Metsä vai puupelto. Luonnon ekosysteemin mosaiikki vai monotoonisuus?
Emme todellakaan tiedä, mihin monotoonisuus ja jalostaminen puuntuotannon näkökulmasta johtaa.
Keskustelua tulisi käydä siitä kuinka kumpaakin menetelmää voidaan kehittää.
Jos tähdätään maksimaaliseen puuntuotantoon, vastaus on voimaperäinen jaksollinen kasvatus.
Jos tavoitteena on kannattavuus, kysymys jää vastausta vaille. Riippuu laskentakorosta, kasvupaikasta, tuntemattomasta tulevaisuudesta jne.
Jos tavoitteena on metsän muut arvo, vastaus on jk.
Motokuskin ihanne näyttää olevan kuutin puut suorissa riveissä, tasavälein ja raivattuna kaikesta muusta. Ehkä motokuskin ammattitaitoa ei silloin tarvitakaan, voidaan käyttää halpatyövoimaa tai robotteja.
En ollenkaan ymmärrä tätä vastakkainasettelua.