Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Ehkä mehtäukkokin on aloittanut metsätaloutensa jo vuosikymmeniä sitten.
Omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että metsäkauppa on ollut huomattavasti kannattavampaa kuin puun tuottaminen. Minä en näe mitään kummallista tai erikoisosaamista vaativaa olleen siinä, että joku on tyhjätaskunakin kasvattanut metsäpinta-alansa suureksikin. Eikä silloin ollut yleisessä käytössä nykyisen kaltaisia erinomaisia apuvälineitä. Näin jälkeenpäin ajatellen pinta-alaverotuksen aikana jokaisen palsta olisi pitänyt ostaa, jota itsekin silloin kävin arvioimassa. Toiminnan kokonaiskirjanpito ei kuitenkaan kerro totuutta puuntuotannon kannattavuudesta.
Minä koen riskin kasvavan sijoituksen suuruuden kasvaessa. Jos ei ole varallisuutta kiinni, ei ole siihen kohdistuvaa riskiäkään.
Kaukana ja kaukana Puuki. Minulle kaikkien uudistusmenetelmien, paikasta riippumatta, tulot ovat niin kaukana sinun määritelmäsi mukaan puhutaan harrastustoiminnasta.
Kaikessa yritystoiminnassa tehdään kannattavuuslaskelmia, vaikka niissä ei kiistattomasti Gla voida osoittaa yhtään mitään, koska emme voi tuntea tulevaisuutta. Oleellinen informaatio niissä onkin tieto siitä, kuinka eri tekijät vaikuttavat. Tämän epävarmuuden kanssa joka tapauksessa joudumme toimimaan ja pohtimaan eri tekijöiden riskejä. Jo isossa kirjassa kerrotaan ikivanhoja sijoitusohjeita vapaasti muistettuna. ”Sijoita usealle taholle, sillä et voi tietää onnistuuko tämä vai tuo – kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.”
Miksi ihmeessä Puuki valitsisin nimenomaan sinne huonosti soveltuvan taloudellisen vaihtoehdon.
Näillä mehtäukko sinun vuorineuvoksilla jne. kaikilla tuppaa olemaan omat intressinsä, jotka välttämättä eivät ole yhdensuuntaisia metsänomistajan intressien kanssa, jotka nekin vaihtelevat metsänomistajakohtaisesti hyvin paljon.
Puuki sanoo jk:n sopivan karuille männikkökankaille. Ehkä selitysosio, kuten katekismuksessa, olisi paikallaan.
Luulen todellakin Rane2 tehneeni oman osuuteni metsänomistajien hakkuuoikeuksien puolesta. Vieläpä nimenomaan uudistushakkuuoikeuden puolesta.
Se mitä vastustan ja olen vastustanut on se, että metsänomistajan kulloisenkin tilanteen taloudellisesti mielekkäällä laskentakorolla menetelmiä tai hakkuuoikeuksia rajoitetaan, olkoon ne sitten mitä hyvänsä.
Vieläkin isolle osalle metsänomistajista ja täälläkin keskustelijoista on koron merkitys vieläkin hämärän peitossa. Joko ei katsota olevan tarvetta tai ei riitä ymmärryskään sen merkityksen pohtimiselle.
Mitä sinä Mehtäukko vaahtoat jk:sata. En näe mitään syytä metsänomistajana sitä kynsin hampain vastustaa. Koneurakoitsijana, taimien tuottajana, selluteollisuutena jne. sen paremmin ymmärrän. Sinähän saat toimia haluamallasi tavalla, eikä mitään sellaista ole näköpiirissä, että niin ei saisi tehdä. Jos sitten niin kävisi, että toimiasi rajoitettaisiin, niin siihen tarvittaisiin enemmistön päätös. Demokratia puolestaan on sellaista, että enemmistön päätökseen joudumme vain hyväksymään. Demokratia voi tietysti olla huono, mutta kun parempaakaan ei ole tarjolla. Minusta oleellista on, että nyt omistaja saa itse päättää metsäomaisuudestaan. Kuten sanottu, tulevaisuudesta kymmenien vuosien päähän emme mitään varmaa tiedä.
Minä en tiedä mitään Puuki sinun COMT-kuusikoista ja valtapuulajihan meillä on mänty ja taitaa olla kuusta muutoskestävämpikin.
Kertakäyttötuotteet ja valtava, jatkuvasti lisääntyvä, pakkausjätteen määrä ovat ongelma. Pääsääntö pitäisi olla, että tuotteet vanhenevat arvokkaasti ja että tuotteen korjaaminen on otettu huomioon. Meillä on mittaamaton määrä ”kauppahalleja” täynnä epäkuranttia halpakamaa odottamassa ostajaa, joka muutaman käyttökerran jälkeen saadaan viedä kaatopaikalle. Tällaisen krääsän tuonti pitäisi kieltää. Jostakin syystä nämä krääsäkaupat ovat lisääntyneet kuin sienet sateella – nähtävästi tämän halpakaman myynti on kannattavinta.
Minä metsänomistajana pyrin huolehtimaan vain omasta taloudestani. Voi olla hankala osoittaa, että kanasantalouden etu olisi sen kanssa jotenkin ristiriidassa. Kuulostaisi eriskummalliselta, että minun toimintani tappio olisi kansantalouden etu ja päinvastoin. Mielestäni ainoa taloudellisesti perusteltu vaihtoehto on kansantaloudenkin näkökulmasta, että niin alkutuottajat kuin jalostajatkin toimivat taloudellisten lainalaisuuksien mukaisesti.
Kun jo viiden prosentin korolla istutusinvestointi on käytännössä kaikkialla Suomessa tappiollista, on aivan perusteltu syy pohtia muitakin vaihtoehtoja. Metsät ovat meillä ”pääsääntöisesti” nuoria, joten mitään täyskäännöstähän ei joka tapauksessa tapahdu. On vain aivan hyvä ja perusteltua, että muitakin vaihtoehtoja harrastetaan ja saadaan niistä uusia kokemuksia.
Kun metsästä poistetaan puu syntyy aukko. Kun poistetaan monta vierekkäistä puuta syntyy isompi aukko jne. Metsät ovat aina pienenpien ja suurempien puiden mosaiikki – vain mittakaavassa on eroja. Vaikka nykyisen kaltainen koneellistuminen edellyttää taloudellisesti suurempia kuvioita ja leimikkoja, on kuitenkin ongelmallista, että se alkaa täysin määrittää koko kymmenien vuosien metsänkasvatusketjua. Osaran aukean kaltaisien massiivisten aukkojen tekeminen Pohjois-Suomeen on perustelematonta, kun sillä tuhotaan luontaisen uudistumisen mahdollisuus, sillä keinollisten uudistamismenetelmien takaisin saaminen on siellä pienelläkin laskentakorolla usein ongelmallista.
Minun on vaikea ymmärtää sitä eräiden suorastaan liikuttavaa huolta metsän jatkuvasta kasvattamisesta. Sehän on omistajan oma valinta, eikä mitään yhtä totuutta ole olemassa, ei taloudellisesti, eikä muutenkaan, koska emme voi tuntea esim. tulevaisuutta. Aika näyttää mihin menetelmät kehittyvät. Jatkuvan kasvatuksen metsän voi halutessaan aina uudistaa, jos myöhemmin tulee siihen tulokseen jne. Mikä siis mättää?
Samaa pohdin Gla Lapista taimikonhoidosta juuri ajaessani.
Nyt maksoi asuminen asiallisesti varustetussa mökissä 325 euroa viikolta, kun asuntovaunua en viitsinyt lähteä vetämää. Tähän aikaan siellä on aivan mahtavat kelit taimikonhoitoon, eikä hirvikärpäset tai muutkaan lentävät ole häiritsemässä. Ammulla toki haisevia, näpsän tuoreita, metsäkuteita päälle laitettaessa vähän tihkaisee, mutta muutaman puun sahauksen jälkeen olo on suorastaan terapeuttinen. Tuli mieleen paljon kaverina työskennelleen ammattimetsurin kommentti, että pitäis herätä siihen, kun on jo yhden puun kaatanut, niin välttyisi lähtemisen tuskalta.
Asuntovaunua olen usein käyttänyt ja siihen mukavana lisänä telttasauna. Toisinaan kesänaikana tehtiin ”kahta vuoroa”. Aamuvarhaisella sahaamaan, päivällä ruokailemaan, saunomaan ja päivätorkuille. Illansuussa uudelleen metsään ja pois tullessa taas saunaan.
Tätä naapurin kuulemismenettelyä joutaisi kyllä harkita paremmin. Naapuri ei voi estää lain mukaista hanketta. Turhia välirikkoja naapuruston kesken sillä kyllä aiheutetaan. Menettely olisi perustelu vain merkittävissä ja tulkinnanvaraisissa hankkeissa.